Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

Jyrki Katainen - markkinapainija pakeni Brysseliin,
apupoika Alex löysi oman oksansa Luxemburgista...

Pakolaishallituksen johtaja Jyrki Katainen

paini markkinatalouden kanssa

”Tykkään tästä työstä kuin hullu puurosta ja toivottavasti se näkyy.

mielettömän iloinen. Luulin valtiovarainministerinä,

että teen unelmieni työtä eikä parempaa ole.

Mutta aika kivaa tämäkin on, ” kertoi pääministeri Jyrki Katainen.

Tykättyään kolme vuotta hän erosi maitohapoilla, jätti asiat muille

ja lähti Brysseliin,

Tilalle tuli facebook-tykkäyksen Suomen mestari,

jonka harrastus on triathlon ja twiittaus.

Sekin laulu päättyi orpoon nolouteen.


 

Kolmen suuren eurovaikuttajan sosialidemokraatti Paavo Lipposen, puoluevaihtajien Paavo Väyrysen ja Timo Soinin sekä keskustan EU-ajan pääministerien Juha Sipilän ja Matti Vanhasen lisäksi tarkastelen lännen kolmea vaikuttajahenkilöä, kokoomuksen ammattilaisia Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia vähän hänen seuraajansakin Petteri Orpoa.

 

Jyrki Katainen ei ole ollut samassa sarjassa Paavojen ja jytkäyttäjän kanssa, mutta siirtyi kuitenkin yhtäkkiä Brysseliin vastaamaan koko maanosan talouden kehityksestä.

 

Protestanttisen työetiikan isänä tunnettu Max Weber on käsitellyt politiikkaa ammattina. Hänen mukaansa on ihmisiä, jotka "elävät politiikkaa varten ja ihmisiä, jotka elävät politiikasta".

”Politiikkaa varten elävät nauttivat vallan käytöstä ja tekevät siitä elämänsä tarkoituksen omistautuen vallalle. Politiikasta elävät harjoittavat politiikkaa enemmänkin ulkoisista syistä kuten rahasta. Molemmat poliitikon lajit ovat täysipäiväisiä poliitikkoja.” (Weber 1994, 318–319.)

 

”Vastuunkanto ei ole hirveän muodikasta, mutta minusta se on kivaa", kertoi pääministeri Jyrki Katainen kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksen yhteydessä lehdistölle 2012.

Kataisella on ollut unelmatöitä, joissa on tehty talkoita, mainostettu Toivoa ja kuultu Isolla Korvalla. On tullut vain voittoja - paitsi eduskuntavaaleissa 2011. Kun on kivaa hän osaa kertoa asiat aina parhain päin.

Vuonna 2008 syksyllä valtiovarainministerinä hän oli sitä mieltä, ettei finanssikriisi koske Suomea.

Vuonna 2009 hän löi eduskunnan kanssa kahvista vetoa, että eurokriisi on ohi kolmessa vuodessa.

Kesäkuussa 2012 hän saapui voittajana Brysselistä etuoikeudet taskussaan.

”Ensisijaisen velkojan asema pysyvässä kriisirahastossa EVM:ssä pysyy – vaikka Espanjan pankkeja lainoitettaisiin tästä rahastosta. Jälkimarkkinoilla ei edelleenkään operoida - vaikka Italia näin kovasti toivoi,” Katainen kuvasi kokouksessa sovittuja asioita.

Sitten Olli Rehn sanoi, ettei asia ensisijaisuudesta ole näin.

Katainen sanoi pian, suuren valiokunnan kokouksen jälkeen, ettei suorasta pankkituesta espanjalaispankeille ole vielä päätetty, ”vaan se on vasta mahdollisuus.”

Kolme viikkoa myöhemmin ilmoitettiin 100 miljardin euron pankkituesta.

”Uskon fiksuun suomalaiseen, joka arvostaa suoraselkäistä vastuunkantamista myös vaikeiden päätösten yhteydessä. Tärkeintä on olla rehellinen: kertoa totuus sellaisena kuin se on ja toimia sen mukaisesti,” todistaa Katainen näkemyksistään.

Pian Pääministeri moitti ulkoministeri Tuomiojaa, että tämä meni lausumaan, että euron hajoamisen varalle on tehty suunnitelmia.

Sitten perään hän pian sanoi itse: että ”nyt on olemassa samanlainen totaalikatastrofin vaara kuin kaksi vuotta sitten toukokuussa, jolloin päätettiin perustaa väliaikainen vakausväline ERVV Kreikan kriisin takia.” Kataisen mukaan ”Suomi on tehnyt muiden maiden tavoin mielikuvaharjoituksia eurosta eroamisen varalle,” YLE kertoi.
Positiivinen asenne elämään on aina parempi kuin negatiivinen. Pessimistipolitiikkoja meillä on ollut riittämiin, Mauno Koivisto ja Sauli Niinistö tunnetuimpina.

Jyrki Katainen piti arvopuheen Kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksessa Joensuussa 14.8.2013. Hän oli lukenut viimeisiä arvioita nuoren Y-sukupolven (1) maailmankuvasta: Kataisen käsityksen mukaan ”ihmiset eivät enää suostu elämään perinteisten auktoriteettien rajaamien ohjeiden mukaan eivät suostu entiseen malliin alamaisiksi ja holhotuiksi, eivätkä purematta niele yhteiskunnallisen eliitin yhdessä perinteisen median kanssa asettamaa keskusteluagendaa.”

”Auktoriteetit ovat murentuneet. Ihmiset kyseenalaistavat perinteisiä toimintatapoja ja auktoriteetteja. Tilalle on syntynyt ja syntymässä yhä enemmän henkilökohtaisiin valintoihin perustuvia elämäntapoja.”

Kataista kauhistutti, että vain Suomessa yhdeksän prosenttia kansalaisista luottaa poliittisiin päättäjiin. Toisin sanoen yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ei luota niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan.

Katainen havaitsi, että olemme keskellä monen syvällisen muutosvoiman kokonaisuutta. Osa muutosvoimista on kansallisia ja osa yleismaailmallisempia.

”Muutosvoimien keskeisenä tekijänä on ihmisten arvomaailmojen muutos. Auktoriteetti­yhteiskunta on muuttunut aiempaa yksilökeskeisemmäksi. Suuren yhteisen konsensuksen hakeminen on tullut entistä vaikeammaksi monessa asiassa.”

Sitten hän avasi omaa suhdettaan yksilökeskeisen aikamme ajatusmalliin.

”Omassa ajattelussani yksilöllistymiskehityksessä on paljon positiivista voimaa. Oikea demokratia vahvistuu, ihmiset tekevät keneltäkään lupaa kyselemättä – ja sitä tarvitse­matta – omia valintojaan. Ennen valinnanmahdollisuuksien ja -vapauden vahvistaminen oli vain joidenkin agendalla. Yksilöllistyvä maailma voi olla myös luovuutta ruokkiva.”

- Onko ihmiskäsityksemme yksipuolistunut, kysyi puolestaan Kauniaisten kirkkoherra Mauri Vihko mielipidekirjoituksessaan (HS) pohtiessaan tätä Kataisen ajatuskulkua.

”Historian suuressa kaaressa olemme tilanteessamme reformaation jatkumolla. Martti Lutherin suuri oivallushan oli yksilön oikeus ajatella itsenäisesti. Yhdessä muiden uuden ajan airuiden kanssa tämä Lutherin oivallus vapautti vähitellen kansalaiset alamaisista tottelijoista aloite- ja vastuukykyisiksi kansalaisiksi. Tämä ihmiskäsityksen vallankumous on tuottanut runsaasti henkistä ja materiaalista hyvää. Nykyisessä tilanteessa voi kuitenkin kysyä, onko ihmiskäsityksemme vapauden korostuksessaan päässyt yksipuolistumaan.

Lutherin ihmiskäsitys oli sillä tavoin realistinen, että yksilön vapauden korostamisen rinnalla hän tunnusti myös ihmisen loputtoman taipumuksen olla itsekäs. Tämän vuoksi reformaattori katsoi, että yhteisöllä on vastuu pakottaa yksilö huomioimaan myös lähimmäisen hyvä eikä vain oma hyvänsä. Tämä Lutherin sosiaalieettinen näkemys on pitkälti pohjoismaisen hyvinvointivaltion historiallis-filosofinen tausta.

Jyrki Katainen on varmasti oikeassa siinä, että poliittisten puolueiden on opittava kom­munikoimaan yhä yksilökeskeisempien uusien sukupolvien kanssa. Tämä opin tie on edessä myös kaikilla muilla perinteisillä instituutioilla. Tällä tiellä on samalla pohdittava, kuinka kestävä on yhteiskunta, joka ei pyri myös korjaamaan yksipuolisen ihmiskäsityksen vinoutumia.” pohti kirkkoherra Mauri Vihko kypäräpäisen papin puolueen puheenjohtajan nykyfilosofiaa.

Katainen pyrki kuitenkin tosiasiassa myös irtiottoon uusliberaalien ahneesta yksilökeskeisyydestä. ”yksilöllistyvässä yhteiskunnassa tulee välttää itsekkyyden korostumista. Toisaalta meidän pitää vaalia tahtoa ja kykyä ajaa yhteistä hyvää. Suomessa on perinteisesti ollut voimissaan ajattelutapa, jonka mukaan maa halutaan jättää lapsille parempana, kuin millaisena se on itselle saatu. Voiko tämä periaate toimia myös jatkossa yhdistävänä tekijänä?”

Tässä Katainen selvästi eroaa seuraajastaan uusliberali Alexander Stubbista ja tämän nostamasta LIbera-siivestä puolueessa. Valtiopvarainministeri, puheenjohtaja yrittää luovailla Kataisen sosiaalikonsertismin ja lepomäkeläisten äärikapitalistien keskellä.

KATAISEN SAAVUTUKSET

Mitä lapset sitten saivat valtiovarainministeri-pääministeri Kataisen Suomi Oy:lta?

Firma velkaantui seitsemässä vuodessa suunnilleen yhden vuoden liikevaihdon verran, yli 50 miljardia.
Vaihtotase oli pudonnut 14 vuodessa 10 miljardiin plussalta 14 miljardia pakkaselle. Teollisuustuotanto putosi 25,3 prosentista 15,3 prosenttiin. Sairauskulut tuplaantuivat; seitsemästä 14 miljardiin, kaikki sosiaalikulut ovat kasvaneet 23 miljardiin euroon.
Saatavien perintä ei onnistu, varjotaloudesta ei saada ulos pahimman arvion mukaan 13,7 miljardin saatavia.

 

Katainen katsoo itseään näin: ”Parasta johtajuutta on se, että pystyy energisoimaan ihmisiä tekemään itse muutosta.”

STUBB NÄYTTI TRUMPILLE MALLIA

Tyyli muuttui hänen jälkeensä perusteellisesti. Maan johdossa oli metsästäjä Kataisen jälkeen intohimoinen kuntoilun ihmemies ja viestinnän mestari, alle 25-vuotiaiden äänestäjien suuri ihanne, joka ei lainkaan hävennyt korostaa tuota omaa erinomaisuuttaan.

Alexander Stubb käyttikin Kataiselta perimäänsä valtaa toisin kuin kukaan ennen häntä Suomessa. Kukaan ei koskaan ole kertonut tästä vallankäytöstä itse kuten hän. Sittemmin nähtiin isommilla areenoilla vieläkin vaikuttavampi twiittaaja: Donald Trump.

 

Pääministeri Stubb energisoi itseään; hän twiittasi 2014 jo 16000 viestiään yli 150 000:lle seuraajalleen, facebookpostasi 29 000:lle tykkääjälleen, kuva-selfieviestitti Instragamissa 55000 seuraajalleen. Kaikkivoipainen Stubb soittaa, bloggaa ja sähköpostittaa.

Alexander Stubb on itse oma mediansa kaikessa somevallankäytön laajuudessa - mitä hän puuhaa, puhuu, energisoi. Hän kysyy ihailijoiltaan, kansalta välillä mitä tykkäätte – siitä mitä, minä, puhun, minä teen, minä kirjoitan? Ja kansa vastaa.

- Kun lasken Twitterin, Facebookin ja sähköpostin, se on neuvo per minuutti, Pääministeri kertoi haastattelutunnillaan.

Välissä hän kirjoitti vielä twiittailun opaskirjan Tuomas Enbusken kanssa (2014) keskellä eurovaalikampanjaa, ulkomaankauppaministerin työtä, kokoomuksen puheenjohtajataistelua, perhe-elämää, 10 viikkotunnin kuntoilua, kouluvierailuja, kaveripiirin ja muutaman kolumnisti- ja bloggarihomman ohessa.

Voimakkaan egon ja minän ollessa pääasia, omakuvan hallitessa toimintaa, tulee kuitenkin virheitä, kun asiat, minä ja virka menevät puheissa sekaisin. Näytti siltä, että Stubb ei aina ymmärtänyt pääministerinä puhuessaan edustavansa instituutiota. Se on Suomen hallituksen johtajan asemaa. Myöhemmin valtiovarainministeri Stubbista tehtiin jo välikysymys väärän asiatiedon vuoksi.

Sama vaiva iski puolasympatisoija ja turkilaisten arvojen Timo Soiniin, Minä olen ministeri ymmärtämättä ei se ole hän, vaan se tuoli jolla istuu.

Asiasta, viran ja egon sekaantumisesta ja egoviestinnästä tuli sittemmin maailmanvaiva Donald Trumpin twiittijohtamisen ja egopolitiikan myötä.

Pää- ulko- tai valtiovarainministeri edustaa maataan ei keskustaa, perussuomalaisia tai sinistä toivoa, Alexander Stubbia tai kokoomusta. Ministeriä toki kuullaan sekä puoluejohtajana, mutta ei enää henkilönä, vaan ministerinä. Silloin hän puhuu kansakunnan suulla eikä itsekseen ja lämpimikseen. Se ei ole sananvapauskysymys, vaan asemavaltuutus ja aseman ymmärrys.

 

Historian huonoin hallitus?

Kataisen hallitus oli kansanedustaja Osmo Soininvaaran mielestä "maan historian huonoin hallitus." Valtiosihteeri Raimo Sailas korjasi, että vasta toiseksi huonoin; Martti Miettusen vähemmistöhallitus oli vielä huonompi.

Kataisen hallituksen tilinpäätös oli varmasti riittävän karmea.

Katsotaanpa - se tärkeää koska kokoomus on taas suurin puoleu.

 

Tilannetaju petti: jo huippuvuonna 2006 investoinnit romahtivat Suomessa Tilastokeskuksen mukaan ennen kokemattomalla tavalla.
Jyrki Katainen sanoi silti vielä syksyllä 2008, ettei finanssikriisi vaikuta Suomeen. Hän löi vetoa eduskunnassa kahveista, että kolmen vuoden kuluttua koko juttu on ohi.
Vielä helmikuussa 2009 Katainen astui julkisuuteen valtiovarainministerinä sanoen ”ettei taloudessa ole syytä huoleen.”
”Suomi on Euroopan kestävin talouslinnoitus, vaikka muut taantuvat, seisoo Suomi viimeisenä.”


Financial Times valitsi Kataisen Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi.
Euroopan mestari Katainen piti keväällä 2008 tärkeänä, että ”valtion velkaa edelleen lyhennetään”. Marraskuussa hän arvioi, että ”velkaa voidaan ottaa muutama miljardi, mutta ei yhtään enempää.” Joulukuussa hän arvioi, että velkaa pitää ottaa ”20 miljardia euroa lähivuosina.” Tammikuussa 2009 Kataiselle ilmeni, että velan tarve vuoteen 2013 mennessä olisi 30 miljardia.

Vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa Suomen talouden kehitys arvioitiin miljardiluokassa metsään. Siitä seurasi ikävä yllätys toisensa perään.


Vuonna 2013 oli otettu jo 35 miljardia euroa lisävelkaa, seuraavana vuonna 42 miljardia, 2015 kasvua oli jo 47 miljardia euroa ja vuonna 2017 jo yli 50 miljardia, eli lähes tuplat vuoteen 2008 verrattuna.

Suomen kilpailukyky on rämettynyt jo rapiat seitsemän laihaa vuotta1: viennin romahdukseen vuoden 2008 jälkeen ei löydy esimerkkiä historiasta.

Aina aiemmin laskua on seurannut suhteellisen nopea – devalvaatioalkuinen – nousu. Nyt sitäkään ei ole saatu vaikka euron arvo oli pudonnut vuoden 2014 toukokuun 1,40 tasosta suhteessa dollariin yli 20 prosenttia.

Vuonna 2013 teknologiateollisuuden yritysten nettotulos verojen jälkeen oli keskimäärin 0,9 prosenttia suhteessa liikevaihtoon.

Vuosina 2000-2005 osuus oli keskimäärin 7,3 prosenttia ja vuosina 2006-2007 keskimäärin 12 prosenttia.

Jotta julkinen talous saatettaisiin katettua ilman lisävelkaantumista olisi Suomessa pitänyt olla 2016 huimat 30 miljardia enemmän vientituloja arvioi Teknologiateollisuuden pääekonomisti Jukka Palokangas.

Suomen vienti on jäänyt pahasti jälkeen Saksasta johon silloinen valtiovarainministeri Stubb meitä mielellään vertaa, Ruotsikin pärjää meitä paremmin hyvän palveluviennin ja brandattyjen kulutustuotteiden viennillään.

Teollisuuden osuus Suomen viennistä oli 2014 edelleen 90 prosenttia, mutta sen tuottavuuskyky oli laskenut viidenneksen.

 

Kone alkoi ruostua investointien maatessa jo vuosina 2000-2005.

Teollisuuden tuotanto on siirtynyt ulkomaille ja lopetettu Suomessa. Karmaiseva fakta Teknologiateollisuuden katsauksessa (3/2015) oli, että tuottavuuskyky ei yllä enää kapasiteettikadon vuoksi vuoden 2008 tasolle vaikka vienti alkaisi kuinka vetää.

​Suomi tarvitsee rajun määrän ennen kaikkea digiajan aineettomia että vientiteollisuuden tuotannollisia investointeja, jotka on laiminlyöty 15 vuotta. Muutosta ei tullut ei veroaleista ei kiky-yhteiskuntasopimuksesta, vienti laahasi vielä 2016...

Yritysten investoinnit Suomessa ovat olleet laskussa koko uuden vuosituhannen ja laskeneet pohjasakkaan kansainvälisessä vertailussa. Näin on käynyt niin kiinteiden investointien kuin tutkimus- ja kehittämisinvestointienkin osalta. Investointien taso on laskenut 10 miljardia euroa, vuodesta 2008 se on pudonnut 30 prosenttia 2016.

Vuoden 2016 alkaessa EK ennusti, oman investointitiedustelun perusteella ,että tehdasteollisuuden kiinteät investoinnit kasvaisivat vuonna 2016 vain noin 3,5 miljardiin euroon eli noin kuusi prosenttia edellisvuotista korkeammalle. Danske Bank ennusti puolestaan 11,3 miljardin osingonjakoa pörssiin. DB arvioi Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden 2016 keväällä jakaman osinkopotin kasvavan selvästi edellisestä vuodesta ja yltävän hyvin lähelle kaikkien aikojen huippuvuotta 2007. Suomessa osinkotuotto oli Euroopan korkeimpia.

Suuret yritykset tahkoivat rahaa, eivät edelleenkään investoineet, mutta vaativat palkkakustannuksia ja kustannuksia alas.

Heikentynyt euro ja Euroopan keskuspankin massiivinen setelielvytys olivat parantaneet koko Euroopan taloustilannetta. Myös öljyn hinnan romahdus ja ruuan maailman markkinahintojen jatkuva lasku ovat olleet Euroopalle ja suomalaisille yrityksille ja kuluttajille erittäin hyödyllinen asia. Useiden yhtiöiden taseet ovat hyvässä kunnossa, kun investoinnit ovat olleet viime vuosina minimaalisia ja henkilöstöleikkaukset ja pätkätyöllistäminen maksimaalisia. Monen yhtiön suorittamat tehostamistoimenpiteet nostavat siten tulosta jo matalallakin liikevaihdon kasvulla, sanoi Danske Bank osinkoennusteessaan marraskuussa 2015.

Yritysten taseet ovat hyvässä kunnossa, mutta investointeihin ole edelleenkään halua. Rahat jaetaan omistajille. Ajan kuva, voitonjako on suurta, mutta investoinnit eivät.

Lopulta alkoi kokassa kohista keväällä 2017 kun kaikki edellämainittu alkoi vaikuttaa ulkopäin. Suomessa asia kääntyi erinomaisen johtamisen ansioksi.

Kokoomuksen valtakauden jälkeen

​Suomi oli pudonnut myös tietoyhteiskuntien digitaalisesta ytimestä pöydän alle.

Teollisia työpaikkoja on hävinnyt Suomesta kuusi prosenttia, kaikkiaan 100 000 vuoden 2008 jälkeen.

Silti pörssiyhtiöiden maksamien osinkojen yhteenlaskettu summa on noussut joka vuosi vuoden 2008 jälkeen. Esimerkiksi vuodelta 2013 pörssiyhtiöiden tulokset jäivät keskimäärin odotuksia pienemmiksi, mutta noin 60 prosenttia yhtiöistä maksoi analyytikkojen odotuksia vastanneet osingot ja moni yhtiö niiden ylikin.

Kataisen hallituksen yhteisöveron kevennyksetkin siis valuivat suoraan sijoittajille.

Organisaatio romahti: Jyrki Kataisen Suomen historian surkeimmasta hallituksesta oli joukkopako: siitä ministeristöstä joka nimitettiin 22. kesäkuuta 2011 vain neljä vaalikauden päättyessä, ulkoministeri Erkki Tuomioja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, työministeri Lauri Ihalainen ja sisäministeri Päivi Räsänen olivat vaalikauden päättyessä hoitamassa tehtäviään.
Kato oli valtava vaikka myös uusiin tehtäviin siirretyt Alexander Stubb, Krista Kiuru ja Paula Risikko olivat vielä mukana.
Ministerikadossa suoranaisia eroamaan pakotettuja olivat epäonnistuneet Stefan Wallin ja Heidi Hautala. Omat puolueet panivat vaihtoon vasten tahtoaan Jukka Gustafsonin, Maria Guzenina-Richardsonin, Jutta Urpilaisen ja Jari Koskisen.
Varsinaisia vastuun pakoajia olivat urakehittäjäpakolaiset; muualle paremmille tuloille siirtyneet Jyri Häkämies, Jyrki Katainen ja Henna Virkkunen, kokoomuksen ministeriryhmän koko ydinryhmä, joka väistyi kokonaan ennen kuin asioiden tila tulisi ilmi.
Vasemmistoliiton ja Vihreän liiton ministerit olivat eronneet poliittisista syistä

Strategia oli väärä: Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallituksilla on ollut kolme keinoa murtaa syöksyä, joka on ollut raju teollisen tuotannon pudotessa ja kotimaisen kulutuksen hyytyessä.

 

1. Tärkein on ollut yritysten tukeminen johon käytettiin vaalikaudella 2011-2015 osapuilleen kymmenen miljardia euroa eri muodoissaan, määrän kasvettua rajusti.

2. Toinen on ollut palkkamaltti mikä petti pahasti kokoomuksen vuoden 2007 vaalitäkyyn Sari Sairaanhoitajan liittokohtaiseen aikaan 2008. Vasta vuonna 2013 päästin sentään sopuun keskitetystä maltillisesta ratkaisusta. Linja jatkui minimiratkaisuilla viel kaksi palkkakierrosta lisää.

3. Kolmas on menojen leikkaaminen, jota tarvetta väitettiin aluksi viiden miljardin euron suuruiseksi ennen syksyn 2013 takkuisia koettelemuksia. Sitten puhuttiin seitsemästä, pahin skenaario on lopulta 10 miljardia. Siis sen jälkeen kun hallitus oli muka jo leikannut 5-7 miljardia.


​Katsotaanpa tätä Kataisen strategiaa lähemmin.

Hallitusneuvotteluissa 2011 tilanne arvioitiin tahallaan väärin. Talouden kehitys on ollut pääsääntöisesti heikkoa jo yhdeksän vuoden ajan, ja kasvuennusteita on jouduttu useita kertoja tarkistamaan aina vaan heikomman kehityksen suuntaan jatkuvan poliittisen toivomisen ja fantasian hämärtäessä kuvaa. Reaalimaailma on ollut karussa. Vasta 2+17 alkoi löytyä todelllista pohjaa arvioida parempaa olevan tulossa, ehkä.

Sitten nuo pääkonstit:
Hallituksen yritystukipolitiikka ja yritysverotuksen raju alentaminen ei toiminut. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan ei ole näyttöä siitä, että yritystuilla lisättäisiin yritysten tai toimialojen tuottavuusvaikutuksia etenkään lyhyellä aikavälillä. Osalla tuista on ollut tuottavuuskasvun näkökulmasta kielteisiä vaikutuksia. Tuen saajat ovat olleet keskimäärin matalamman tuottavuuden yrityksiä.
Tutkijat kysyivätkin auttaako tukien myöntäminen lainkaan hallituksen kaipaamaa ”rakennemuutosta”, jos matalamman tuottavuuden, siis huonosti menevät, yritykset pysyvät näin tukipumpattuna markkinoilla pidempään eivätkä korvaannu - kapitalismin luovan tuhon mukaan - uusilla.

Menohan oli tässä kuin entisessä itäblokissa.

Olemme myös nähneet investointilaman jatkuvan aina vaan, olemme myös nähneet ettei työllisyys parane luvattua määrää. Olemme lasku-uralla koska emme investoi, vaan säästämme. Ja tämä koskee sekä valtiota että yrityksiä: tulosta yritetään parantaa leikkaamalla kuluja, vaikka pitäisi kasvattaa tuloja.

Tuloveroalet ja matalapalkkaus eivät johda mihinkään: Euroopan komission verotus- ja tulliasioiden pääosaston tilaamasta tutkimuksesta ilmeni jo 2013, että hallituksen päälinja ns. fiskaalinen devalvaatio eli työhön kohdistuvien verojen alentaminen, joka rahoitetaan korottamalla muita veroja kuten alv:ta ja kunnallisveroa tai vähentämällä julkisia menoja vastaavalla määrällä, ei toimi.
Fiskaalinen devalvaatio todennäköisesti lisää teoriassa työllisyyttä ja nopeuttaa talouden kasvua, mutta vaikutus on pieni ja lyhytaikainen. Tuloverotuksen alentaminen pienten palkan ”korotusten” aikaansaamiseksihan on viime hallitusten kilpailukykylääke, sen vaikutus myös kauppataseeseen on ollut kuitenkin pieni.

Vaalien alla 2015 pääministeri Stubb oli panemassa tätäkin mutkaa suoraksi esittäessään kokonaisveroasteen 10 miljardin euron pudotusta!

Muistatteko?

Juha Sipilä lankesi samaan EK:n ja Etlan fiskaalisen devalvaation mantraan yhteiskuntasopimuksessaan. Sipilän hallituksen konstilista on kovin Jyrki Kataisen näköinen.

Hallituksen leikkaukset aiheuttivat suurempaa vahinkoa kuin hyötyä: 1990-luvun laman munauksia olivat pankkien toiminnan liiallinen vapauttaminen, työttömyyden kasvun päästäminen liian suureksi korjaamaan makrotalouden virheitä, vahvan markan politiikka ja yrittäjien joutuminen kymmenin tuhansin armottomasti yhteiskunnan ulkopuolelle velkaorjuuteen.

 

IMF ja erityisesti amerikkalaiset talousasiantuntijat, mm. Paul Krugman ja Timothy Gardner ovat vuosia varoittaneet eurooppalaisia liian kireän raha- ja talouspolitiikan vaaroista. Nobelisti Paul Krugman varoitti tiukasti myös palkkadevalvaatioista, joita kokoomuksen taholta ryhdyttiin ajamaan, erityisesti vielä Stubbin lyhyellä kaudella ja jota Sipilän hallitus jatkaa.

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitzkin arvosteli Suomen hallitusta syyskuussa 2015.

"Sisäiset devalvaatiot eivät ole toimineet lähes koskaan", Stiglitz sanoi viitaten Sipilän hallituksen suunnitelmiin leikata palkkoja viennin edistämiseksi.

"Tästä kertoo se, että lähes kaikki maat ovat hylänneet kiinteät valuuttakurssit."

” Tulojen leikkaus syö kotimaista kysyntää ja tuo painetta hintojen yleiselle laskulle eli deflaatiolle, mikä vaikeuttaa kotitalouksien ja yritysten kykyä selvitä veloistaan.”

Stiglitzin mukaan Suomi lyö vetoa siitä, että vientisektori elpyy nopeammin kuin kotimainen sektori surkastuu. ”Euroalueella pelkästään Espanjan vienti on reagoinut merkittävästi palkkojen laskuun. Todennäköisesti lopputulos onkin vain heikompi talous."

”"Ei ole mitään mekanismia, jonka kautta sairaanhoitajan palkan leikkaus edistäisi suoraan vientiä. Ainoa peruste on, että se rahoittaa yrityksille suunnatut verohelpotukset,” sivalsi Stiglitz Helsingin Sanomissa.

”Stiglitz on nerokas, mutta ei perillä Suomen tilanteesta. Hän kommentoi USA-keskustelusta käsin. Ei euromaa, ei ikääntymistä, ei tessejä.” twiittasi kokoomuksen talousideologi Juhana Vartiainen vanhalla "häneiymmärrä-koskaonmuualta"-taktiikalla.

Vienti elpyy 2017 ei fiskaalisen devalvaation vaan halvan öljyn ja dollarin vetämänä ja EKP:n 1500 miljardin euron setelinpainajaisten ansiosta.

Meillä on edelleen varjopankki ja verokiertovapaus paratiisisaarilla. Pienet yritykset eivät saa rahaa vaikka pankkeihin pumpataan maanosan laajuisesti tuhansia miljardeja, euron pudotuksesta huolimatta vienti ei käynnisty, työttömyys kasvaa vaikka yrityksiä tuetaan kuin ei koskaan ennen. Rakenteisiin ei kyetä puuttumaan koska korporaatiot eivät liity uudistajien joukkoon.

Liiketoiminnan tila: tulot olivat ennen yhteiskuntasopimista jämähtäneet Suomi-firman henkilökunnalta - paitsi hyvätuloisilta, johdolta ja rahan omistajilta. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan kotitalouksien tulokehitys on ollut viime vuosina heikko ja laskenut kysyntää.
Vuonna 2012 mediaanitulot alenivat reaalisesti 0,2 prosenttia edellisvuodesta. Vuosina 2009–2012 keskimääräinen vuosimuutos oli ainoastaan + 0,8 prosenttia kun muutos vuosina 2001–2008 oli 2,7 prosenttia. Vanhemman väen, 65–74-vuotiaiden tulotaso on noussut viime vuosikymmenen loppupuolella kun taas 25–34-vuotiaiden tulot ovat laskeneet vuodesta 2008.

Idänkauppa romahti, viidessosa viennistä loppui idässä. Saksan hyytyessä Eurooppa jämähti taas paikalleen loppuvuodesta 2014 jo ennen kansainvaellusta. Vasta 2017 alkoi helpottaa, mutta tässä esitetyistä syistä on syytä olla varovainen juhlavuoden riemun keskellä.
Bisnekset kutistuivat koinepajateollisuudessa ja metsässä eli päätoimialoilla taas 2/2017 kvartaalilla. Sipilän liiketoimintasuunnitelmassa esitetyt suuret ratkaisut olivat edelleen auki, kuntauudistus, sote, innovaatio- ja kehitysmallit.

Hallitus menetti Stubbin kaudella vielä suurimman tavoitteensa kun Suomen kolmen aaan luottoluokitus laski. Luottamus petti sisällä; Kataisen pitkäaikaisen työtoverin, Raimo Sailaksen analyysi (HS 30.5.2013) oli tyly: ”alkaa näyttää, että koko nelivuotisella hallituskaudella ei saada mitään aikaan.”

Niinhän siinä kävikin.

 

Kataisen Eurooppavaikutus
Vanhat parrat vihjasivat Kataiselle jo 2013, että olisi paras mennä. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ilkka Suominen ilmaisi puolueen lehdessä käsityksenään, että väsynyt ”Jyrki Katainen on jo osuutensa lastista kantanut.”

”Poliitikko on kielellinen suunnannäyttäjä, joka muotoilee yhteiskunnallisesti arvokkaita päämääriä. Siksi johtamisviestinnän taito ja viestinnän periaatteiden hallinta ovat polii­tikolle tärkeitä. Politiikka on myös sosiaalista vuorovaikutusta, jossa viestinnän yleisellä hallinnalla on keskeinen rooli. Politiikkaan kuuluu konfliktien ja yhteistyön vuorottelu. Politiikassa on kyse myös tämän vuorottelun hallinnasta.” (Finstad ja Isotalus 2005)

 

Kataisen puhuessa sanat ja asiat ovat päin eikä vastoin.

Keväällä 2013 pääministeri Jyrki Katainen piti suuren linjapuheen Euroopasta. Televisiossa hän kertoi tehneensä sen ihan itse.

Ykkösasiaksi hän nosti sääntöjen noudattamisen: ”Jos emme elä sääntöjemme mukaisesti, meillä ei ole rule of law:ta (laillisuusperiaatetta). Sen jälkeen demokratia on kyseenalaista. Olemme kriisissä, koska kaikki eivät ole noudattaneet sääntöjä. Uusilla säännöillä olemme korjanneet virheitä ja heikkouksia, siksi on tärkeää, että sitoudumme uusiin sääntöihin.”

Kataisen linjapuhe sai hämmästyneen vaisun vastaanoton.

”Tässäkö se oli?”

Pian tulivat uudet suosiomittaukset. Pääministeri Katainen oli jäänyt pääministerisuosiossa kakkoseksi keskustan Juha Sipilälle. Kokoomuksen kannatus laski alle 20 prosentin ja se putosi suosiossa keskustan jälkeen. Jyrki Katainen ilmestyi televisioon kertomaan kuinka pitkiä päiviä, 36 tuntiakin, hän joutuu tekemään Brysselissä. ”Herkkyys kuunnella on mennyt.”

Heti perään mainostoimisto laati maineikkaan kokoomuksen korva kuulee-mainoksen sijaan uuden version ”kokoomus kuulee – ja ottaa opikseen.”

Ilmeni, että Suomi rikkoo EU:n taloussääntöjä budjettiylityksillään ja velkaantumisellaan.

Katainen lähti Brysseliin ensin paikkaamaan talouskomissaari Rehniä ja sitten hän sai 2014 tehtäväkseen kerätä kokoon kolmessa vuodessa 315 miljardin investointiohjelman Euroopalle. Pohjakassa on 21 miljardia euroa, jolla houkutellaan mukaan uutta rahaa ”vivuttamalla” sijoittajilta. EU:n rahastoja summasta on 16 miljardia ja Euroopan investointipankin osuus on viisi miljardia euroa.

Euroopan komissio arvioi 2014, että ehdotetut Kataisen johtamat toimenpiteet voivat lisätä EU:n BKT:tä yhteensä 330–410 miljardia euroa kolmen seuraavan vuoden aikana ja luoda jopa 1,3 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Jäi näkemättä.

”Viestimme on erittäin selkeä. Toimimme tiukalla aikataululla. Uusia investointeja on nopeasti saatava kohdennettua rahoituksen puutteesta kärsiville liikeyrityksille ja aloitteleville yrityksille sekä infrastruktuureihin.” sanoi Katainen joulukuussa 2014 ennen lähtöään kiertämään koko Unionin, jokaisen jäsenmaan ja kaupan päälle Kiinan. Syyskuussa 2015 vain kuusi maata oli ilmoittautunut mukaan, Saksa, Ranska ja Puola, olivat ilmoittaneet laittavansa likoon yhteensä runsaat 34 miljardia euroa ohjelman tukemiseksi. Tosin maat tukevat kansallisten kehityspankkiensa kautta hankkeita vain omalla maaperällään. Yleensäkään hankkeen suosiota ei suureksi voi väittää: ohjelmaa on pidetty sekä riittämättömänä, että rahaston suunniteltua vipuvaikutusta on moitittu epärealistiseksi. On epäilty, ettei uusi rahasto saa aikaan aidosti uusia investointeja, vaan tuki menee hankkeille, jotka muutenkin ovat toteutumassa.

Kataisen kymmenen kuukauden Turneen jälkeen oli silti taas fantastinen meininki, mutta vain pieni luu kädessä.

”The Investment Plan for Europe is already bearing fruit: 42 infra & R&D projects and close to €50bn (/€315bn target) additional investment,” Katainen twiittasi 26.1.2016.

Siis vain 15 prosenttia oli saatu runsaassa vuodessa kasaan.

Jyrki Katainen on Euroopan Unionin komission varapuheenjohtaja, hän sai jo 2016 alussa 600 euron palkankorotuksen, jolloin Kataisen kuukausipalkaksi tuli 28 000 euroa kuussa.

Kotimaassaan häntä pidetään karkurina.


Mikä jäi puuttumaan Kokoomuksen valtakaudesta 2011-2015?

Noudatettu politiikka ei ole ollut markkinataloutta eikä globalisaatiota vaan kansallista hölmöyttä.

Meillä luullaan edelleen, että digitalisaatiokin on säkillä ikkunattomaan taloon kannettua valoa: laajaa kaistaa ja älyvempeleitä vaikka se on sisältöä, uusia liike- ja muita toimintamalleja, sovelluksia ja innovaatioita uusina palveluina.

Kukaan ei tunnu katsovan kauas, koko maa elää pikavoittojen ryöstöviljelyssä mukaan ei mahdu kuin yksi tapa ajatella. Kuten Neuvostoliitossa.

Mitä varten tulevaisuusselontekoja ja kärkihankkeita tehdään kun jätetään huomiotta heti kun tilaaja on paistatellut päivää median edessä?


Nykyisessä kaoottisessa ja osin sumeassakin globaalissa toimintaympäristössä tarvitaan uutta kansallista toimintarakennetta, jonka avulla asiat järjestetään yksityiskohtaisen näpertelyn sijaan. Tämän rakenteen pitää olla selkeä, mutta joustava. Tärkeää on että uudistusten eteneminen on seurannassa ja mitattavissa.
Muutoksille pitää jättää sijaa eikä antaa liikaa valtaa valtiovarainministeriön halajamalle kehystelylle, jota ajetaan muuttumattomana läpi yhä vain.

Juha Sipilä sai muutoksen mandaatin, mutta hän valitsi vanhan linjan kovennettuna.

Kiirehtiminen ei kokoomuksen kauden jäljiltä ole ollut vain Juha Sipilän strategian aikavalinta, vaan yhteiskuntaelämämme vaatimus, joka on näillä pelimerkeillä kuitenkin mahdoton. Sipilän hallitus iski taktisesti vaalikauden alussa kovat päämääränsä ja konstinsa pöytään saadakseen ei vain säästöt vaan myös talousideologisen linjansa läpi: ne vaikutukset näkyvät myöhemmin.


Sipilänkin hallituksen koossa pysymistä uhkaa että ultraliberaali talousideologia synnyttää lopulta tilanteen, jossa kokoomuksen johdon kova talouslinja ajaa liian havaittavasti yli keskustan köyhien asialle-linjasta. Keskustan sisällä huomataan vielä, että puolueen ministeriryhmässä on tapahtunut vaikutusvallan siirto kovan uusliberalistisen talouspolitiikan toimijoille.

Se tekee osallistumisen hallituksessa yhtälailla mahdottomaksi myös perussuomalaisten>sinisten hajonneelle ryhmälle, samoista ideologisista, alkiolaisista juurista kun ovat kotoisin.
Perussuomalaisissa takin kääntöjä voitiin Soinin aikaan tehdä maahanmuutossa pakon edessä tai Kreikan suhteen kun ei sille mitään voida. Koko perusleirin vaihto köyhien puolesta pääoman puolelle muutaman kellokkaan, puolueen historiallisesta päälinjasta poikkeavin valinnoin ei voi olla mahdollista ilman tuhoa ja nähtyä kapinaa.


Kokoomuksessa Jyrki Kataisen pehmeämpi "sosiaalisen markkinatalouden linja on muutettu. Se tapahtui Stubbin aikana Björn Wahroosin, Elina Lepomäen, Wille Rydmanin - ja keskustaan sijoittuneen Anne Bernerin hallitseman Libera-ajatushautomon ja "talouden talibanin" Juhana Vartiaisen alkaessa vallita Petteri Orponkin kokoomusta. Hyvinvointivaltion sijasta nyt puolustetaan valtion vastaisuutta, hyvinvointivaltion palvelujen alasajoa ”markkinoiden” suoritettavaksi.

Markkinauskovaisuus on näkynyt vimmassa "valinnanvapaudesta." Niinistön-Kataisen linja on hylätty.
Markkinauskon politiikka on hallituksessa voitolla parin keskustaministerin avulla ja voimistuu Timo Soinin siirryttyä Sampo Terhon selän taakse kuolevan ryhmän sisällä.


Suomen hallitus on alistunut ajamaan markkinoiden tahtoa, se tahto ei ole taloudellisesti, vaan ideologisesti perusteltu, vaikka suut muuta puhuu.


”Kaikki ovat sitä vastaan mikä edellyttää itseltä ja kaikki kannattavat sitä mikä on pois toisilta.”


Vastakkain asettumisesta on tullut taas kansallisteatteria, jossa kepu on taas toisessa pääosassa työväen sankarien piiskattavana.

Jotenkin tässä on tunne, että tämä näytös seuraa ikivanhan näytelmän juonta.


Kansalaisten enemmistö on paljon terveemmillä linjoilla. Ihmiset ymmärtävät elämän realiteetit paremmin kuin heidän etujensa puolustajat.


Olen hyvin epäilevä maassa noudatettavasta uusliberaalista talouspolitiikasta koska en ole vakuuttunut panostetaanko huomiseen todellisuudessa oikein ja riittävästi - vai paikataanko vain vanhaa teollisuushallia, tämän sateen ajaksi, tällä juustohöylällä.


Olen sitäkin mieltä, että rahanomistajia, varakkaita pääomatulonsaajia kohdellaan pääomaverotuksessa oikeudenmukaisuustajun vastaisesti silkkihansikkain ja sirkushuvimaisin lumeveroin.


Olen sitäkin mieltä, että on hyvä, että kansa menee aika ajoin kadulle suurella joukolla päästämään höyryä. Toivottavasti kuitenkin vaatimaan herroilta panoksia eikä vaalimaan korporaationsa asemaa.
Mutta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi on hallitus päättämässä – vaikka vähän syteen tai saveen - kuin kokemamme kokoomus-sdp aseveliakselin fantastinen mitään tekemättömyys.
Uudistaminen on myös poisoppimista vanhasta.

 

Tai Vanhasesta.

Jatkuu - Matti Vanhasen perintöon Juha Sipilän taakka:

Paluu kansalaismediaan

 

Viitteet;

1 Y-sukupolvi tarkoittaa länsimaissa 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyttä sukupolvea. Se on johdettu edellistä sukupolvea kuvaavasta Kataisen omasta kohortista, X-sukupolvesta.

 

1, Raamatussa on tunnettu kertomus Joosefista, joka tulkitsi Faaraon unia. Unessa joesta oli noussut seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka jäivät syömään kaislikkoon. Samoin joesta nousi toiset seitsemän lehmää, jotka olivat rumia ja laihoja. Laihat lehmät söivät lihavat lehmät.
Joosef tulkitsi unet tuleviksi vuosiksi, jolloin seitsemää hyvää vuotta seuraa huonot ja laihat vuodet. Faarao otti Josefin suhdanneneuvosta vaarin ja määräsi viljaa varastoitaviksi hyvinä vuosina huonoja aikoja varten. Suhdannetalous alkoi.

  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Google+ Social Icon
  • YouTube Social  Icon
Jaa tai kommentoi:

Lännen miehet: kokoomusjohtajat

Jyrki Katainen löi vetoa eduskunnan kanssa 2009, että lama on ohi kolmessa vuodessa. Katso video  7 min.