Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

KÄSITTEET JA LÄHTEET

Käsitteet. Mitä tarkoittaa "luova tuho", entäpä "ahne tuho"? Mitä on "reregulaatio" tai "vakaa markkinatalous". Mikä on "ekologinen periaate"? Tässä selvitetään Kolmannen itsenäisyystaistelun teoreettisen osan käsitteistöä yhdellä kertaa.
Lähdeluettelo kertoo tiedon lähteet. Mihin tieto perustuu.

UUSI KÄSITTEISTÖ:

Ahne tuho. Taloustieteilijä Joseph Schumpeter julkaisi jo vuonna 1942 ajatuksen "luovasta tuhosta", joka on muka välttämätön uudistusten edellytys ja seuraus.

Ahneen tuhon käsitteen kautta ironisoin, mutta samalla kuvaan, mitä on tapahtunut kun Schumpeterin käsitys, että luovaan tuhoon kuuluu ajatus vahvimpien ja tuottavimpien yritysten ja toimialojen säilymisestä markkinoilla etevämmyytensä ja innovatisuutensa kautta on muuttunut vain kykyyn pelata markkinoilla.

Luovan tuhon vanha käsite on kääntynyt virtuaalisessa varjotaloudessa päälaelleen. Eli luova tuho on muuttunut innovatiivisen tuottavuustalouden sijaan virtuaalitaloudessa asemia turvaavaksi keinotteluksi, jossa reaalisuureilla ei ole enää osaa, vaan raha luodaan velasta.

Kansakunnat ovat joutuneet ahneen tuhon aristokratian vasalleiksi ja maailman ihmiset sen velkaorjuuteen.

Ahne tuho on luovan tuhon edessä ryöstäen luovan tuhon pesämunat, syöden siltä voimavarat pysäyttämällä kaiken ennalleen. Ahne tuho nostaa luonnosta enemmän kuin palauttaa, uudistaa sitä, se pelaa siis luonnonvelallakin. Kun maapallolta loppuvat rajalliset uusiutumattomat raaka-aineet tai ekojärjestelmä romahtaa, jäävät jälkeläisemme tyhjin käsin.

Ahne tuho suistaa markkinat takaisin uuden virtuaalifeodaalisen aristokratian läänityksiksi, jossa maaläänityksen korvaa optio, bonus ja osake.

Ahne tuho ei luo uutta ei suosi innovaatioita vaan juridiikan; patenttimanipulaation, tekijänoikeuskaappausten ja jopa mielenhallintamekanismien kautta kerääkin osaamispääomat harvoihin tai yksiin käsiin.

Ahneen tuhon pääinstrumentti on varjopankin rahainstrumentti, jossa velkarahaa kierrä­tetään yhä uudestaan ja uudestaan kunnes pyramidi väistämättä sortuu ja seuraa tuho.

Ahne tuho sisältää myös julkisen talouden ja poliittisen vaikuttamiseen liittyviä häiveoppeja kuten New Public Management prosessin ja corporate governance mallit, joilla pyritään vähentämään julkisen, mutta myös omistajavallan vaikutusmahdollisuuksia yritysjohdon tekemiseen.

Ahneella tuholla ei ole mitään tekemistä modernisaation tai kapitalismiin kuuluvan luovan tuhon kanssa, koska sen filosofia perustuu kapitalistiseen kerettiläisyyteen; ahne tuho ei tuota todellisuudessa luovaa tuhoa ei enää lisäarvoa, vain etua harvoille.

Ahne tuho on korporativismin veli. Se vaatii muilta oikeutta itselle tehdä omalla vapaudellaan mitä mielii.
Kun ahne tuho hylkää reaalitalouden ja luo kuvitteellisia finanssi-instrumentteja ja finans­sikasinoteollisuuden, virtuaalitalouden rakenteen reaalituotannon sijaan, se hylkää kapi­talismin tuotannolliset perusopit.
Ahne tuho on luonnonvastainen oppi, jossa maailman raaka-aineet, ilma, vedet, ruoka ja mielen terveys ollaan valmiita uhraamaan maksimaalisen voiton nopeaan saamiseen.

Vakaa markkinatalous on kirjoittajan määrite ekologiselle periaatteelle rakentuvalle verkostoyhteiskunnan taloudelliselle mallille, tasapainotaloudelle joka kyseenalaistaa ultrakapitalismin oppimalleja haastaen ne 2000-luvun reaalimaailmasta.

Vakaa markkinatalous kuvaa kapitalismin seuraavaa välttämätöntä kehitysvaihetta kyseenalaistaen monet kapitalismin perusperiaatteet ekologisen välttämättömyyden ja informaatioajan käsitteestä.

Siinä julkisen sektorin tehtävä on ohjata, täydentää ja sosiaalistaa markkinataloutta, tehdä siitä tasa-arvoisempi, ekologisesti vastuullinen, mutta yksilön oikeuksia ja liikkumatilaa vähän rajoittava. Vakaan markkinatalouden yhteiskunta on kulttuurisesti salliva, kohtaamisen ja vuorovaikutuksen digitaalinen ja älykäs yhteiskunta.

Vakaa markkinatalouden tasapainotalous huomioi muitakin talouden perusteita kuin pelkän taloudellinen rationaalisuuden.

​Tasapainotalous nojaa kasteen peruskiveen, kestävään ekologisen periaatteen mukaiseen taloudelliseen toimintaan jossa luonnon rajaehdot ja resurssit huomioidaan ja toiseksi oikeidenmukaiseen tulon- ja resurssien globaaliin jakoon. Siihen kuuluu ”reduktio” jossa suuria pääomia, omaisuuksia ja tuloja verotetaan enemmän ja progressiivisesti.

Tasapainotaloudessa lisätään ihmisten tuottamiin pääomiin luonnon tuottamat pääomat, jolloin saadaan neljä talouden kannalta olennaista pääomatyyppiä eli

  1. inhimillinen pääoma eli työ, älykkyys kulttuuri ja organisaatiot,

  2. toiseksi taloudellinen pääoma raha, sijoitukset, pääomamarkkinat.

  3. Kolmanneksi, tuotettu pääoma eli infrastruktuuri, koneet, työkalut, tehtaat sekä

  4. neljänneksi luonnonpääoma; luonnonvarat, elämisjärjestelmät ja ekojärjestelmän palvelut. (Paul Hawken,Amory ja Hunter Lovins: Natural Capitalism.1999).

Kun perinteinen kapitalismi katsoo, että taloudellinen kehitys toteutuu parhaiten vapaassa markkinataloudessa, jossa uudelleen investoidut voitot tekevät työstä ja pääomasta aina vain tuottoisampaa. kilpailuetu saavutetaan suuremmilla ja tehokkaimmilla tehtailla ja että kansantuotteen koko määrää hyvinvoinnin tason, niin Hawkenin ja Lovinsin luonnonka­pitalismi määrittää: ”ympäristö ei ole vain pieni osa tuotantojärjestelmää, vaan pikemminkin yläjärjestelmä, jossa talous toimii. Talouden ja ympäristön kestävyys edellyttää materiaalisen hyvinvoinnin jakamista globaalisti.

Jos aiomme vakauttaa taloutta kansainvälisesti, merkitsee investoiminen luonnonpääomaan välttämättömyyttä eli toimia, jotka elvyttävät, ylläpitävät ja lisäävät luonnonresursseja, sen sijaan, että talousjärjestelmä vain tekee ‘nostoja’ pääomista ja palauttaa nuo nostot jätteinä kaatopaikoille, vesistöihin tai ilmakehään.”

Kyse nämä luonnon tasapainotalouden ehdot sisältävässä vakaassa markkinataloudessa ei enää taida olla edes valinnoista vaan jo pakosta toimia - jos ihmiskunta aikoo selviytyä.

Vakaassa markkinataloudessa sosiaalista pääomaa lähestytään ahneen tuhon egosentrisen filosofian korvaavan vihreän luovan tuhon, verkostoyhteiskunnan ja verkostotalouden näkökulmasta yhteisöä arvostavana muuttajana, muutosvoimaisina prosessina.

Uuden kansalaisuuden prosessissa sosiaalinen yhdessä toimimisen pääoma ja ac hoc-tyyppinen kansalaisopposition vaihtuva sosiaalisten verkkojen uudistava voima (”vihreä luova tuho”) edistää rakenteiden ja hierarkioiden uudistumista. Se tarkoittaa siirtymää yhtälailla järjestelmäkeskeisestä kuin liikevoittotavoitteisesta systeemistä ihmiskeskeiseen malliin hyvinvoinnin edistämisessä. Eli ”asiakkaan” elämän laadun tarpeesta juontuvaan tietoyhteiskunnan hyvinvointi- ja työmallien edistämiseen.

Vakaassa markkinataloudessa uudet teknologia-aallot ja innovaatioaallot seuraavat toinen toistaan. Ideat ja innovaatiot, jotka aikaisemmin kannattelivat teollisen tavarantuotannon raskaita malleja; ahneustalouden ja -yhteiskunnan kehitystä joutuvat väistymään uusille lähitalouden ideoille ja innovaatioille, jotka ovat luonteeltaan kestävän kehityksen mukaisia.

Kyse on samanaikaisesta suunnan valinnasta. Vakaa markkinatalous valitsee, vanhan kasvumallin ajauduttua kriisiin, uuden radikaalin kestävän kasvun mallin, eli lisääntyvän elämänlaatua kohottavan hyvinvoinnin, kestävän talouden ja kestävän, luonnon kanssa toimivan ekologisuuden yhdistelmän, jossa kasvumalli sisältää myös kohtuutalouden mukaisia ja lähitalouden - glokalisaation – kansalaistyö- ja verkostomalleja.

Vakaa markkinatalous ei mittaa tuloksia vain tilastollisen tuottavuuden kautta, vaan myös tuloksellisuuden kanssa.

Tällöin tuloksellisuus ei rajoitu taloudellisiin tai materiaalisiin tuloksiin, vaan sisältää monia erilaisia yhteisölle tai organisaatiolle merkityksellisiä vaikutuksia ja seurauksia. Materiaalisten tulosten lisäksi vaikutukset voivat liittyä, ympäristövaikutuksiin, hyvinvointiin, asenneilmapiiriin; työntekijöiden asenteisiin, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin, ja niitä voi esiintyä useilla eri tasoilla: yksittäisen työntekijän, tiimin, osaston tai koko organisaation tasolla.

Vakaa markkinatalous korostaa kansalaisyhteiskuntaa, jossa markkinat toimivat paremmin kuin tavara- ja ahneustaloudessa. Vakaa markkinatalouden tasaspainotalous suosii uusia tapoja toimia, tuottaa ja kuluttaa niin, että energiaa ja luonnonvaroja kuluisi paljon vähemmän kuin nyt. Silloin tulee ylläpitää tutkimus- ja kehittämistoimintaa, pitää huoli, että yhteiskunnassa suhtaudutaan avoimesti uusiin ratkaisuihin.

Vakaassa markkinataloudessa on tasapainotalouden toisen pilarin kannustavan sosiaalisen kestävyyden malli, jonka mukaan sosiaalinen panostus vähentää eriarvoisuutta, > eriarvoisuuden väheneminen vahvistaa sosiaalista pääomaa ja > sosiaalinen pääoma lisää yleistä hyvinvointia. (Robert Hagfors ja Jouko Kajanoja, 2009)


​Ekologinen periaate. Ihmisen toiminnan, myös taloudellisen, tulee olla sopusoinnussa luonnon kiertokulun kanssa. Se tarkoittaa luonnossa esiintyvien toimintaperiaatteiden omaksumista. Ehtona on mm. verotuksella tehtävä muutos. Se tarkoittaa saastuttavien, epäluonnontaloudellisten tuotantojen estämistä ja biologisten mallien hyödyntämistä tuotantoprosesseissa.

Ekoismi. Ekologisen tasapainotalouden sisältävä ja ekologisen periaatteen allekirjoittava ideologinen suuntaus, jonka perustana on ihminen yhteisön ja luonnon osana sukupolvien ketjussa. Ekoismi haastaa vihreän kasvun kautta tavarayhteiskunnan kasvupyrkimykset aina kun niillä on luonnonkiertokulkua häiritseviä seurauksia.

​Ekoismi on universaali ajatustapa ”luonnonkapitalismia”, jonka ajatuskulku lähtee glokalisaatiosta; from local to global, läheltä kauas ajattelun vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ja toisten kulttuurien ja ihmisarvon (dignity) kunnioituksen periaatteista.

Ekoisti on siis egoistin vastavoima ajatellessaan yhteistä hyvää minän sijaan. Ekoisti on osa yhteisöään ennen omaa itseään (Ubuntu). Ekoismin peruste on kuitenkin samalla yksilön oman elämänvalintojen, vapauksien ja henkisen kasvun lisääminen mm. reregulaation kautta.

Vihreä luova tuho haastaa uusklassisen kasvuteorian, joka on järjestelmänä ”tyhmä” koska se ei näe toimintansa vaikutusta oman olemassaolonsa ehtoihin. Vihreä luova tuho uudistaa tavaran tuotannon kestävän kasvun kautta tapahtuvan ja radikaalin sosiaalisen pääoman kartuttamiseen pyrkivällä tasapainotalouden toiminnalla.

Vihreässäkin luovassa tuhossa vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet tulevat tilalle. Vihreän luovan tuhon mekanismi vaatii innovaatioihin ja investointeihin kuitenkin toisenlaiset rahoitusmarkkinat. Niissä investointipäätökset perustuvat ekologisen periaatteen mukaiseen investointien tuottavuuteen eivätkä varjotalouden instrumentteihin tai verosuunnitteluun. Innovaatiot voivat olla teknologisia-, liiketoimintamalli- tai sosiaalisia innovaatioita. Vihreät innovaatiot ovat tuotantotekijöiden uudelleenjärjestelyä, joiden avulla saadaan kestävää tuotantoa ja päästään verkostoituneen sosiaalisen pääoman pysyvään kartuttamiseen yrityksen tai yhteisön, verkoston kilpailutekijänä. Vihreän luovan tuhon mekanismissa luontotalouden yrityksille syntyvät mahdollisuuden investointeihin ja nopeaan kestävään kasvuun riskipääomittamisen parantunein keinoin. Vihreä luova tuhokin edellyttää riskinottoa, sillä tuottavien ja nopeasti kasvavien yritysten vastapuolena on myös epäonnistuneita yrityksiä.

Vihreä luova tuho synnyttää älykkäitä business intelligence-ratkaisuja, teknologioita ja intellektuaalista pientuotantoa ja robotiikkaa. Vanha ekologisesti kestämätön tuotantotapa korvautuu käyttämällä teknologiaa, automaatioita ja robotiikkaa mahdollisuutena - ja myös ihmistä täydentävinä olioina - elämän laadun parantamiseen - eikä vain tavaratuotannon lisäämiseen.

Vihreän tasapainotalouden mittarina ei ole vain BKT:n kasvu, vaan ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin huomioivat mittarit, mm. HPI-indeksin ja Gini-indeksin käyttö, sekä mittaustavat, jotka mittaavat työn tuloksia ei työajan, vaan työn laadun mukaan, jakaen työn merkityksen ja hyödyllisyyden arvioinnin uudella tavalla.

Kansalaisoppositio on uuden kansalaisuuden yhteisen hyvän tekemisen mutta myös vastademokratiaa organisoiva osallistava yhteisön toimintamalli, joka hyödyntää informaatioajan tekniikoita ja kommunikaatiovälineitä.

Kansalaisopposition filosofian ydin on nähdä ihminen yhteiskunnassa toimivana, osallisena subjektina hallinnallisen alamaisuuden, objektina olon sijaan. Kyse on siis onko hän itse toimija ja osallistuva tekijä vai toisen kohdistamien toimien kautta vain olemassa oleva hallinnan kohde.

Kansalaisoppositiot haastavat myös vanhan institutionaalisen ja järjestöllisen sosiaalisen pääoman uuteen ajatteluun, ei-muodollisten yhteenliittymien ja uusien asia- ja ajankohtaperusteisten ”heimojen” alueena. Se tapahtuu rakentamalla koko ajan improvisaation ja projektiluonteen kautta uuden vaikuttamisen verkostomalleja.

Silloittaessaan ihmisiä toimintaan verkostoissa kansalaisoppositiorakenne lisää toimijoiden voimaa sitomatta näitä kollektiivisiin rakenteisiin pidemmäksi aikaa kuin päämäärä edellyttää.

Kansalaisopposition idea on läheltä kauas, from local to global, pienestä suureksi kasvava voima, jossa monta pientä voi luoda useita suuria verkostoja, virtuaalisia yhteisöjä mm. ultrakapitalistisen monopolimallin, korporativismin ja varjotalouden haastajiksi.

Kansalaisoppositio ei ole vain vastarintaliike vaan sen filosofiaan kuuluu missiona myönteinen muutos; pyrkimys synnyttää hyvän hypersyklejä, hyvien asioiden kierteitä kansalaisista lähtien.

Reregulaatio. (Reinventing regulation) Reregulaatio tarkoittaa uutta lainsäädännöllisen ja poliittisen määräysvallan käsittelyjärjestelmää, joka uudistaa, poistaa ja järkeistää säädösviidakkoa eri maissa hallinnon eri tasoilla ja mm. Euroopan Unionissa tarkoituksena kansalaisvapauksien lisääminen.

Se eroaa vapaan markkinatalouden ideologisesta derugulaatiosta siinä, että se ei hae markkinavapauksia laissez faire-hengessä, vaan edistää kansalaisvapauksia, mutta on yhteisömyönteinen pyrkiessään yhtä lailla estämään ekoistisin periaattein markkinaegoistisia ahneuden destruktiivisia pyrkimyksiä.

Reregulaatio on prosessi ja järjestely, parlamentaarinen lain, säädösten ja määräysten pur­kujärjestelmä, jossa parlamenttien valitsemat asiantuntijaelimet esittävät vanhentuneen, tarpeettoman,holhoavan, joutavan ja typeräksi osoittautuneen lainsäädännön, normien, direktiivien ja määräysten kumoamista tai korjaamista.

Lainsäädännän rinnalla eduskunnassa ja europarlamentissa ryhdyttäisiin siis myös järjestelmälliseen lain perkaamiseen, tarpeettoman ja elähtäneen regulaation purkuun, keventämiseen ja uudistamiseen.

Stiiknafuulia, oululaiskirjailija Teuvo Pakkala (1862-1925) kutsui sanaa, joka ei merkitse mitään, stiiknafuuliaksi. Mielikuvituksellinen (mahtipontinen) mitään merkitsemätön sana.

LÄHTEITÄ:

Al Gore: The Gore report of reinventing the Government, Washington 1993.

Antti Hautamäki: Sustainable Innovation, Sitra 2010 .

Antti Moisio, (toim.): Rethinking local government: Essays on municipal reform, VATT-julkaisu 61. 2012.

Ari Ojapelto: Ahneuden aika, VS-kustannus 2006.

Ari-Veikko Anttiroiko: New Urban Management, Palgrave Macmillan, 2015.

Ari-Veikko Anttiroiko: artikkeli, Castells’ network concept and its connections to social, economic and political network analyses, 2015 Journal of Social Structure, Volume 16.

Barry Buzan, Ole Wæver, and Jaap de Wilde, Security: A New Framework for Analysis, Boulder CO: Lynne Rienner Publishers 1998.

Ayn Rand – The Virtue of Selfishnes. A Concept of Egoism, Penguin Books.Orig. 1964.

Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia, Otava, 2011.

Charles Ferguson: Rosvojen valtio, Terra Cognita, 2012.

C.B.N Gade,: What is Ubuntu? Different Interpretations among South Africans of African Descent, South African Journal of Philosophy 2012.

Georg Henrik von Wright: Philosophy of Georg Henrik von Wright; Open Court Publishing, 1989.

Cristina Andersson: The Winning Helix, Develor 2005.

Cristina Andersson: Bohobusness. Talentum 2012.

Dan Steinbock: The Mobile Revolution, Kogan Page, 2006.

Desmond Tutu: Anteeksiantaminen – tie tulevaisuuteen, Ajatus, 2001.

Elinkeinoelämän keskusliitto, eri julkaisuja 2006-2016

Eläketurvakeskus (2014): Alustava vaikutusarvio vuoden 2017 eläkeuudistusta koskevasta neuvottelutuloksesta, 18.12.2014.

Esa Saarinen: Filosofia, WSOY 1994.

Erkki Toivanen: Eurooppalaisuuden rajoilla. Otava, 2005.

Esko Seppänen: Hullun rahan tauti. Kapitalismin musta syksy. Tammi, 2009.

Esko Seppänen: Oma pääoma. Helsinki: Into, 2011

European Council: Energy and Climate Change – Elements of the Final Compromise. Brussels: European 2008.

Gretchen Gavett: CEOs Get Paid Too Much, According to Pretty Much Everyone in the World, Harvard Business Review septmber 23 2014.

F.A. Hayek: The Fatal Conceint, Chicago University Press 1991.

Fernand Braudel: A history of civilizations, Penguin 1995.

FR Salter: Karl Marx and Modern Socialism, HardPress 2013.

Franz Fanon: Sorron yöstä.Like,1961 alkuteos, 2003.

Frédéric Lordon: Rahamyllyt kuriin, Into Kustannus 2010.

George F. Ritzer: McDonaldization 3rd rev. ed. Pine Forge 2009.

Hanna Kuusela, Matti Ylönen: Konsulttidemokratia, Gaudeamus, 2013.

Hannu Tervonen: Strategian arkkitehtuuri, Hazy Chain, 2003.

Heikki Palomäki & Teivo Teivainen: Globaali demokratia, Gaudeamus, 2005.

Hetemäki, M., J. Pekkarinen, P. Holm, S. Ilmakunnas, J. Vartiainen ja V. Vihriälä (2014): Finanssipolitiikan valinnat keväällä 2014, Talouspolitiikan valmistelu, finanssipolitiikan asiantuntijaryhmä 7.2.2014.

Holmström, Bengt – Korkman, Sixten – Pohjola, Matti (2014): Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset, 21.2.2014.

IMF (2014): Fiscal Monitor - Back To Work: How Fiscal Policy Can Help, October 2014.

Intellectual Transit Zone verkosivusto A Place For Free Thinking Bohemians, https://intellectualtransitzone.wordpress.com/

IRIN, global network the "Integrated Regional Information Networks", http://newirin.irinnews.org/

Jan Hurri: Taloussanomat, analyyseja 2011-2016.

John Maynard Keynes: The General Theory of Employment, Interest, and Money, Createspace 2011.

John Pinder: European Community: The Building of A Union. Oxford University Press 1995.

Juha Raitio: Johdatus Euroopan integraation historiaan ja Eurooppaoikeuteen, Helsingin Yliopisto 2005.

Jukka Kilpi: The Ethic of Bankruptcy, Routledge, 1998.

Jutta Urpilainen: Rouva puheenjohtaja, WSOY, 2011.

Kajanoja, L. (2014): Finanssipolitiikan vaikutukset talouskasvuun Suomessa. Suomen Pankki: BoF Online 9-2014.

Kalevi Sorsa: Paikallisjunalla Eurooppaan. Otava 1991.

Kalevi Sorsa: Uusi itsenäisyys. Otava 1992.

Karl Marx: Pääoma, Kansataloustieteen arvostelua, Edistys, 1974-76.

Katja Mäkinen: Ohjelmoidut euroopplaiset, Nykykulttuuri, Jyväskylän yliopisto, 2012.

Katri Kosonen: Veroparatiisit, verosuunnittelu ja veronkierto, VTL Katri Kosonen, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 3/2013.

Olli Rehn: Myrskyn Silmässä, Otava 2012.

Olli Tammilehto: Kylmä suihku: Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into-Kustannus, 2012 .

Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika , Teos 2009.

Osmo Soininvaara: SATA komitea, Teos, 2010.

Paavo Lipponen: Muistelmat 1, WSOY, 2009.

Paavo Väyrynen: Paneurooppa ja idealismi, Tutkielma Richard Coudenhove-Kalergin filo­sofisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista. Otava, 1997.

Paavo Väyrynen: Huonomminkin olisi voinut käydä. Helsinki-kirjat 2011.

Pasi Saukkonen: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa,WSOY, 2007.

Paul Krugman: The Return of Depression Economics and crisis of 2008. NYT, 2009.

Paul Krugman:The Consience of a Liberal, Penguin Books 2007.

Pekka Himanen: Hakkerietiikka, WSOY, Random House, 2000.

Pekka Himanen, Kukoistuksen käsikirjoitus.Helsinki: WSOY 2010.

Philippe Aghion, and Peter Howitt,: The Economics of Growth. MIT Press 2009.

Maffini, G. (2009), ”Tax Haven Activities and the Tax Liabilities of Multinational Groups”,

Oxford University Centre for Business Taxation Working Paper 09/25.

Manuel Castells: The Information Age: Economy, Society and Culture, 3: End of Millenium. Blackwell, 2000.

Manuel Castells: The Network Society: A Cross Cultural Perspective. 2004.

Manuel Castells: Communication Power. Oxford: Oxford University Press. 2009.

Manuel Castells: and Pekka Himanen, The Information Society and the Welfare State: The Finnish Model.Oxford: Oxford University 2002.

Markku Kuisma: Yksinkertaisuuden ylistys: Siltala, 2013.

Markku Kuisma: Suomen poliitinen taloushistoria 1000-200, Siltala, 2013.

Max Weber: The protestant Ethic and the Spirit of Capitalism, 1904.1930. 2001.

Max Weber: The Three Types of Legitimate Rule, translation - 1958

Matti Wiberg: Politiikka Suomessa WSOY, 2006.

Matti Ylönen ja Hanna Kuusela: Maailmantalouden ABC. Attac 2012.

Michael Hardt, Antonio Negri: Imperiumi, WSOY, 2005.

 

Michael E, Porter Cynthia Montgomery: Strategy, Seeking and Securing Competetive Advantage, Harvard Business Review Books, 1993.

Michel Foucault: Discipline and Punish: The Birth of the Prison, Random House 1979.

Mika Maliranta. (2014): Innovointi ja ”luova tuho” - erot maiden, toimialojen ja yritysryhmien välillä. Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2014.

Milton Friedman, Rose D. Friedman, Milton Friedman: Capitalism and Freedom, Univesity of Chicago Press 2002.

M.O Eze,: What is African Communitarianism? Against consensus as a regulative Ideal 2008, South African Journal of Philosophy.

Namibia Support Committee; Namibia 1884-1984. Readings on Namibia´s history and society, UN, 1988.

Murphy, Richard: (2012), ”Closing the European Tax Gap”, A report for Group of the Progressive Alliance of Socialists & Democrats in the European Parliament,

Naomi Klein; This Changes Everything: Capitalism vs. the Climate 2014, Simon & Schuster.

Naomi Klein; The Shock Doctrine, the rise of disaster capitalism, Knopf Canada 2007.

Nicholas Shaxson Aarresaari, Into Kustannus, 2012.

OECD (2014): Finland, Economic Surveys.

Ralph Jaari: EU: Kyllä vai ei? Tampere 2012.

Roland Robertson: Globalization: Social Theory and Global Culture, Saga Publications 1992.

Riihelä, M., R. Sullström ja M.Tuomala (2014): Veropolitiikka huipputulojen ja varallisuuden taustalla - Onko Pikettyn kuvaama kehitys nähtävissä Suomessa?

 

Ralph Jaari haastattelututkimus 2012

Ralph Jaari: Euroopan Unioni vai Itsenäisten kansakuntien Eurooppa, 1992

Riitta Jallinoja: Perheen vastaisku, Gaudeamus, 2006.

Robert Misik: Marx jokamiehelle, Otava 2006.

Serge Latouche: Jäähyväiset kasvulle, Into kustannus 2010.

SAK, eri julkaisuja 2007-2016.

Soren Gytz Olesen, Peter Möller Pedersen: Pedagogik i ett sociologiskt perspektiv : en presentation av: Karl Marx & Friedrich Engels, Émile Durkheim, Michel Focault, Niklas Luhmann, Pierre Bourdieu, Jürgen Habermas, Thomas Ziehe, Anthony Giddens. Student litteratur 2004.

Suomen Pankki eri julkaisuja 2007-2016

Taimio, Heikki (toim.) Hyvinvointivaltion tulevaisuus (2015).

Talouspolitiikan arviointineuvosto; Katsaus talouspolitiikasta 2014.

The International Consortium of Investigative Journalists 2012-2015 web pages: http://www.icij.org/

Thomas Lagerqvist, Ulf Ohrling: Quotations for China Practice, Mannheimer Swartling 2011.

Thomas Piketty: Capital in the Twenty-First Century , Harvard University Press 2014.

Timo Soini: Maisterisjätkä, Tammi, 2008.

Tom G. Palmer (toim): Kapitalismin moraali; Eetos kustannus 2012.

Tove Jansson: Muumipeikko ja Pyrstötähti, WSOY 2010.

Tuntufye S. Mwamwenda: Educational Psychology: An African Perspective. Heinemann 2004.

Tuomala, Matti. (2009): Julkistalous. Gaudeamus, Tampere.

Ulkoministeriö: eri julkaisuja 2007-2016.

Ulrich Beck: World at Risk, Polity Press, 2009.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2014a): Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011–2014. Valtiontalouden tarkastusviraston

eduskunnalle annettavat kertomukset K 20/2014 vp.

Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle: Finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan raportti 2014. Valtiontalouden tarkastusviraston eduskunnalle annettavat kertomukset K 15/2014vp

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus: Energia- ja ilmastopolitiikan uudet tuulet. VATT Policy Brief 3-2015.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus: Maahanmuuttajien integroituminen Suomeen (VATT Analyysi 1-2014

Valtiovarainministeriö: Julkinen talous tienhaarassa: Finanssipolitiikan suunta 2010-lu­vulla. 2011.

VM (2014c): Finland’s Stability Programme 2014.Economic outlook and economic policy 17c/2014.

VM (2014d): Economic Survey- Autumn 2014. Economic outlook and economic policy 24c/2014.

 

Valtioneuvoston kanslia: Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. (Jukka Pekkari­sen työryhmä).Valtioneuvoston kanslia. 2010.

Valtioneuvoston kanslia: Globaalitalouden haasteet Suomelle vuoteen 2030. VNK 2012.

Juha Sipilän halllituksen ohjelma 2015

 

Veli-Antti Savolainen: Suomen Strategia, holhousvaltiosta aloite- ja yrittäjävaltioon, Arthouse 1992.

Veli-Antti Savolainen, Pekka Himanen: Kohtaamisyhteiskunta, Edita 1996.

Veli-Antti Savolainen: Lion Leap, an ABC to Namibian Information Society, Primenet Books / Namprint Windhoek 2003.

Veli-Antti Savolainen: Pipan mitta Pielistä, neljä tikkuria Kiihtelykseen... Innokit 2008.

Veli-Antti Savolainen: Elämän eväät. Track of life, a business history, HOT 2009.

Working Paper no. 2012 -04.Le Monde, ”Des banques francaises à l’ ombre des palmiers”,

Le Monde 6.4.2013.

 

Helsingin Sanomat

Yleisradio

Aamulehti

 

Kauppalehti

Taloussanomat

Talouselämä

Tuulilasi

Suomen Kuvalehti

Arvopaperi

Image

HBL

Demokraatti

Kansan uutiset, Viikkolehti

Kanava

Suomenmaa

Ilkka

Iltalehti

Iltasanomat

Kaleva

Savon Sanomat

Hämeen Sanomat

Hämeenlinnan kaupunkilehti

Aamuposti

Urheilulehti

Apu

 

Politico

Harvard Business Review

BBC

CNN

The Guardian

The Independent

New York Times

Financial Times

Handelsblatt

The Economist

Huffington Post

Forbes

Fortune

The New Yorker

Die Welt

Der Spiegel

 

Svenska Dagbladet

Dagens Nyheter

Veckans Affärer

Expressen

 

Moscow Times

Tass Russian news agency, http://tass.ru/en/russia

easy.