2 OSA: VANHENEMISEN TAITO 100 + uutta asiaa. Tarinat 12-24

Tule pikalukumatkalle vanhenemisen taitoihin.


Tällä palstalla opitaan vanhenemisen taitoja. Ole hyvä: pitkä juttu koostuu 12 pätkäjutun kokonaiauudesta. Kolmas elämä on kirja jota siis täydentää tämä 100+ lisälukemisto kahdessa muodossa. Tämä on työ- ja human intrest sata juttua vanahemisen taidon lisäoppikoulu löytyy sivuvalikosta 100+ multimediasta.

12.tarina:

ME seitsenkymppiset

OLEMME PYSYNEET KIINNI

NUORENA OPITUSSA


Me sodan ajan ja sen jälkeisen Suomen lapset olemme asenteeltamme forever young, ikuisesti nuoria vanhuksia.


Silti, vaikka me olemme kotosin ankeista oloista, useimmat.


Suurten ikäluokkien syntyvyys oli suurinta evakkokarjalaisten ja asutustilallisten parissa.

Suuret ikäluokat ovat siis hengissä selvinneiden sotilaiden lapsia. Elämänusko ja hukattu nuoruus, pitkä juoksuaika, innoitti rankasta sodasta palanneita sotilaita perheen perustamiseen.


Valtio antoi palkkioksi ja vallankumouksen pelossa rintamamiehiile ja 400 0000 Karjalan evakolle - pakolaiselle - maata, rakensi arava-asuntoja ja maksoi lapsilisiä, samalla elinolot alkoivat hiljalleen kohota. Taloudellisesti asutustoiminta oli mittava investointi.

Suomi menetti 12 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle sodan seurauksena.


Suomen Kuvalehdessä (7/1950)kirjoitettiin vielä kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen karjalaisten asutustoiminnasta otsikolla ”Puolet tehty”:

”Oltakoonpa sodan jälkeisestä asutustoiminnasta mitä mieltä tahansa, ei kukaan voine kieltää, että karjalainen asutus on ollut ja on kansallinen välttämättömyys. Sen suorittamisesta ei saa tinkiä. Siihen on varat saatava vaikka kiven silmästä. On syytä huomauttaa, että karjalaiset rakentavat suureksi osaksi omilla varoillaan, sillä korvauksia on pidätetty kokonaista 35 miljardin markan arvoista. Ei ole varaa tänäkään vuonna hidastaa ja vaikeuttaa karjalaisten asutusta, vaan on painettava täyttä vauhtia eteenpäin. Sodan raskaina päivinä annetut kauniit lupaukset yhteisen taakan tasaamisesta on ainakin tässä lunastettava. Karjalaiset itse hoitavat oman osuutensa.”


Suurten ikäluokkien elämä ja ikääntyminen liittyy yhteiskunnan ennätyksellisen nopean elintason kasvun, palvelujen ja sosiaaliturvan lisääntymisen, mahdollisuuksien avartumisen, tasa-arvoistumisen ja kaikkinaisen avarakatseisuuden ja oppimahdollisuuksien ja naisten aseman demokratisoitumisen kanssa.


Koulutusvalinnat ovat myös erottaneet suuria ikäluokkia. Maalla ja pienissä kaupungeissa suuria ikäluokkia olivat nuoret työläiset ja maatalouden ammattiryhmät. Etelään muuttaneet etenivät puolestaan virkamiehinä ja elinkeinoelämässä. Työteliäs ihminen pystyi kuitenkin etenemään myös ilman koulutusta. (Hoikkala 1999; 419.) Jo lapsesta asti suuret ikäluokat tottuivat työn tekemiseen. Työhön opittiin jo varhain, ja vanhemmat välittivät lapsilleen vahvasti työn tekemisen arvostuksen.Suuret ikäluokat arvostivat työtä joka toi tekijälleen myös kunniaa. Kyse ei ollut siis herrojen asemasta, vaan aivan normaalista työstä.


Elämämme on ollut muutosta murroksen perään, erityisesti tekniikan kehitys on ollut nopeaa. Jo 1960-luvun arvomurros oli raju, mikä synnytti sukupolvikonfliktin suurten ikäluokkien ja aikaisemman sukupolven välillä.

Yhteiskunnan koneellistuminen on muuttanut työtä kuin vapaa-aikaakin. Suuret ikäluokat ovat kokeneet ja myös itsekin saaneet aikaan yhteiskunnan ennennäkemättömän vaurastumisen.

Suuret ikäluokat ovat kasvaessaan hyvinvointiyhteiskunnan pioneereina avanneet tietä kaikkien paremmalle elämälle.


Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 874 314 vähintään 70 vuotta täyttänyttä henkilöä. Heistä 370 405 oli miehiä ja 503 909 naisia. 70 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut kolmessa vuodessa 100 000 henkilöllä.

Maastamuutto on pienentänyt eniten suuria ikäluokkia. Se verotti joukkoa 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä lähes 50 000 henkilöllä. Suuri osa lähti siirtolaisina Ruotsiin.

Vanhuus vie vähitellen ruumiillisia voimavaroja, mutta ei hengenvoimia, vaikka tästä joukosta keskimäärin oikeisiin töihin mentiin jo 17-vuotiaana.

Eläke alkoi karttua kuitenkin vasta 23-vuotiaana nykyistä myöhemmin. Sekin on syytä tietää.


KYSYMYS: KUINKA PITKÄN TYÖURAN SINÄ TEIT?

13. tarina. Oma koti kullan kallis - aina vain

MEISTÄ TULI RIKKAITA ASUMISEN AVULLA


Sodan jälkeen 1944- Suomen vaikein ongelma oli sijoittaa pojista miehiksi rintamalla kasvaneet miehet ja Karjalan pakolaiset.


Ratkaisuna isämme ja äiteemme raivasivat kivikkoa pelloksi rintamamiestiloilla tai kyhjöttivät pienissä aravissa evakossa.

Sodanjälkeinen asutustoiminta niin maalla kuin kaupungeissa oli valtava isiemme ja äitiemme voimannäyte joka osui lapsuusvuosiimme.


Meistä nyt eläkeiässä olevista tuli aikuisina nykyiseen verrattuna halpojen asuntojen omistajia 1970-1980-lukujen inflaatioiden avittamina.

Jo vuonna 1975 omistusasujia oli Suomessa 42 prosenttia mutta 15 vuodessa omistaminen oli kasvanut rajusti; vuonna 1990 omistusasujia oli jo 82 prosenttia plus sadat tuhannet Ruotsiin menneet.


Sen seurauksena olemme nyt seitsenkymppisinä maan vaurain ikäryhmä - ”kohortti”. Samalla meitä on seurannut sosiaalinen nousukierre, jota mikään aiempi eikä jälkeinen sukupolvi ole kokenut.


ASUNTOVARALLISUDEN SYYT


Sodanjälkeinen välitön asuntorakentaminen keskittyi aluksi maaseudulle, mikä johti väestökeskuksissa asuntopulaan. Siirtoväen ja sotilaiden maareformin lisäksi tarvittiin huoneistojen jaon sijaan pysyvämpiä ratkaisuja kaupunkeihin. Arava oli valtava menestystarina 1949-1970 ja vielä aluerakennuksen ajan Suomessa 1968-1990. Järjestelmän avulla on rahoitettu vuosina 1949-2005 kaikkiaan 727 000 asunnon rakentaminen, eli 47 prosenttia ennen kuin arava ”pantiin lihoiksi.”


Helsinki alkoi kasvaa rajusti.


Vuoden 1946 alun suuren alueliitoksen myötä Helsingin pinta-ala kasvoi noin 475 prosenttia, tällä Helsinkiin liitetyllä alueella asui noin 51 000 asukasta. Vuosien 1946 ja 1956 välisenä aikana Helsingin väkiluku kasvoi vielä 70 000 asukkaalla, nousten vuoden 1946 340 000 asukkaasta vuoden 1956 410 000 asukkaaseen.


Seuraavan haasteen kaupungille loi yhteiskunnan rakennemuutos ja voimistunut maaltamuutto, sillä Helsingin seudun väkiluku kasvoi 1960-luvulla noin 170 000 hengellä.


Vaikka elintaso on noussut selvästi 1960-luvuta lähtien oli asumisen taso vielä 50-vuotta myöhemmin samalla tasolla kun laskee palkan ja asunnon hankintahinnan suhdetta, viime vuosien sijoituskeinottelu ja asumistuet ovat huonontaneet tilannetta.


NYT


Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli reilusti yli kolme miljoonaa asuntoa, joista noin joka kymmenes oli vailla vakituista asukasta. Tyhjien asuntojen määrä on lisääntynyt 2000-luvulla lähes 130 000 asunnolla jo ennen koronaa.


Keinottelu ja yhteiskunnan tuki leimaa suomalaista asumista.

Asumisen tukia koko väestölle maksettiin vuonna 2019 yhteensä lähes 2,4 miljardia euroa, asumistukea sai yhteensä 831 324 henkilöä..

Koko väestöstä noin 15 prosenttia kuuluu ruokakuntaan, jolle maksetaan asumistukea.

Helsingissä yleistä asumistukea saa liki 20 prosenttia ruokakunnista. Turussa (24,5%), Joensuussa (24,4%), Tampereella (23,7%) ja Jyväskylässä (23,5%) ovat yleisen asumistuen saajien osuudet vielä suurempia.


VANHAT ASUKKAAT


Katsotaanpa kaikkein vanhimpien asuinolosuhteita. Lukujen kanssa eläkepommiajattelu purkautuu tässäkin.

75-vuotiaita suomalaisia on puoli miljoonaa, joista enemmistö asuu pientaloissa. Kolmasosa ikääntyneistä omakotiasujista asuu yksin.


Kaikista 75 vuotta täyttäneistä kotona asuvia on 93 prosenttia. Yli puolet 75 vuotta täyttäneistä asuu joko omakotitalossa, paritalossa tai rivitalossa. 43 prosenttia ikäihmisistä asuu kerrostalossa.


Hekään eivät siis ole ”hoivaongelma” koko ryhmänä vaan itsenäisesti eläviä kansalaisia.

Kotona asuvista 75 vuotta täyttäneistä vain hyvin pieni osa tarvitsee kotihoitoa. Säännöllisen kotihoidon piiriin kuului vajaat 57 000 ikääntynyttä vuoden 2017 lopulla (THL 2018), kun kotona asuvia vuona 2018 oli noin 475 000.


Vuonna 2000 haja-asutusalueilla asui Suomen asuntoväestöstä 17 prosenttia ja ikääntyneistä 20 prosenttia. Taajamissa asuu koko väestöstä jo 86 prosenttia ja ikääntyneistäkin 84 prosenttia.


Yksin asui 75 vuotta täyttäneestä asuntoväestöstä vuonna 2000 hiukan yli puolet, vuonna 2018 enää 47 prosenttia.


Iäkkäistä yksin asuvien osuus on siis laskenut 2000-luvun aikana neljä prosenttiyksikköä.


Elämme pidempään myös yhdessä


ME OLEMMME ROCK and ROLL

Nykyiset 70-85-vuotiaat ovat nuorisokulttuurin keksijät ja ensimmäiset toteuttajat.


Rock´n&roll alkoi kehittyä omaksi tyylisuunnakseen Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, kun amerikkalainen valkoinen country-iskelmä, jazz, blues, gospel ja rhythm & blues sekä vauhdikas boogie-woogie-pianomusiikki alkoivat sekoittua toisiinsa.


Ne olivat afrikkalaisperäistä Amerikkaan siirtynyttä mustien musiikkia, johon sekoittui myös eurooppalaisia musiikkivirtauksia.

Amerikkalainen iskelmä kumpusi maan varietee- sekä show-musiikista. Blues kehittyi hengellisestä gospelista ja rhythm & blues oli bluesin riemukkaampi ja rytmikkäämpi muunnos. R & B:n osuus rock & rollin kehittymiselle oli keskeinen. Rock & roll olikin sen suorasanaisempi, seksuaalisempi, iloisempi ja yksinkertaisempi muunnos.


Sitten tietysti amerikkalainen bisnesvainu heräsi; nuoruus keksittiin 1950-luvun Yhdysvalloissa alkaneena ja suurten ikäluokkien kulutustulevaisuuden ilmiönä.

Muutos on raju; kun aiemmin isot lapset oli kategorisoitu pikkuaikuisiksi ja jo vähän vartuttuaan siirretty suoraan kovaankin työelämään niin toisen maailmansodan ajan lasten nälkä uuteen ja babybuumi sekä pidentynyt opiskeluaika synnyttivät kokonaan uuden uuden elämän vaiheen synkkien aikojen hellittäessä.


Uuden nuorisokultuurin tunnuksia oli selkeä erottautuminen aikuisten tyylistä: ulkonäkö, muotimaku, puhuttu kieli. Tapahtui nuorisomusiikin synty – musiikkityylit toivat mukanaan heimouttavan pukeutumis-ja käytöstyylin: rock’n&roll, farkut ja nahkatakit.Tämä oli isille ja äideille kauhistus pian jo pelättiin nuorison ajautuvan siveettömyyteen ja rappioon.


Uusi tyyli levisi Suomessa suurissa kaupungeissa, ennen muuta Helsingissä. Elokuussa 1956 Linnanmäellä esiintyi amerikkalainen musta lauluyhtye Deep River Boys- suomalaiset kuulivat ensimmäisen kerran elävää rock & rollia, muun muassa Bill HaleynBill Haleyn myös tunnetuksi tekemän "Rock Around The Clock".

Sitten Bill Haleyn rokkileffa otettiin elokuvateatteri Edison ohjelmaan 28.9.1956. Siitä tuli suuri menestys. Elokuussa 1956 lehdistö kiinnostui myös Lontoon rock & puhjenneista roll-mellakoista. Pian mediassa alkoi ilmestyi artikkeleita uudesta nuorisoa villitsevästä musiikista vaikka ilmiö ei saavuttanutkaan samaa voimaa kuin jenkeissä ja Britanniassa.


Kiistatta 1950-luvun jälkipuolisko ja 1960-luku olivat länsimaissa kuitenkin ”nuorisomusiikin” ja siihen liittyvän fanikulttuurin läpimurron alku.

Sen ajan suomalaisen median ja kulttuuri-ilmapiirin luomat puitteet olleet nuorisokulttuurin kehitykselle kovinkaan suotuisia. Suomi oli länsimaihin verrattuna äänilevykaupan takametsä,


Silloisen Yleisradion väestöä suojeleva, kansanvalistus-henkinen ohjelmistopolitiikka piti kevyen musiikin radiosoiton poissa eetteristä. Tässä kontekstissa nuorisomusiikin eri tyylien voimakas nousu ja laajamittaisten fandomien, fanikulttuurin rakentuminen näyttivät varsin epätodennäköisiltä kehityssuunnilta.


Kyse ei kuitenkaan ollut vain musiikistavaan myös muodista, aatteista, soundeista, musiikkiteknologiasta, sähkökitara ja kovaääniset ja myös kirjallisuudesta.

JD SalingerinSieppari ruispellossa” on monia nuorisopolvia puhuttanut kertomus murrosikäisen Holden Caulfieldin nuoruuden ahdistuksesta. Alunperin vuonna 1951 alun perin julkaistu kirja kertoo. Murrosikäisestä Holdenista, joka lopettaa koulun, lähtee enempää harkitsematta sisäoppilaitoksesta kotikaupunkiinsa New Yorkiin viivytelläkseen sen sykkeessä muutaman päivän ennen kodin ja vanhempiensa kohtaamista. Kirja kertoo siis vain parin kolmen päivän sattumuksista.


Kirjan ajattomuus on sen rohkeudessa ja rajussa tabujen rikkomisessa. Sen seurauksena alkoi myös uuden asenteen näkyminen James Deanin elokuvaa Nuorta kapinallista ja tietenkin Elviksen ja kumppaneiden luoman nuorisomusiikin ja –kulttuurin syntyä myöden.


Holdenin elämäntapa synnyttäisi nykyajankin 17-vuotiaissakin säpinää, on murrosiän kuvauksena yllättävän ajaton.


Nuorison käytös, ulkonäkö, tanssityylit saivat vanhemmat takajaloilleen. Ensireaktio oli 1950-luvun lättähsttukeskustelu jossa muotivaikutteet oli saatu Ruotsista jazz-swing diggareilta.

Englantillaiset teddyjannut olivat seuraavia vaikuttajia. Lättähatut eivät siis olleet vielä rokkinuoria tiukoissa housuissa ja pojat lättälierihattu päässään, giltsit sifonkihuiveissaan ja tiukoissa jumppereissaan.


BACK TO THE SIXTIES

Nuorison läpimurto tapahtui Suomessa vasta 1960-luvulla-Ensin tulivat Lasse Liemola ja Pirkko Mannola; ensimmäiset nuorisotähdet uuden ajan ja elokuvalakon siivittäminä. Tästä ajasta; 60-luvusta kertoo seikkaperäisesti Markku Veijalainen uudessa kirjassaan ”Back to the Sixties”, todistaen miten iso vaikutus sen ajan musiikilla on ollut ja on kokonaisen sukupolven piirissä.


Nuorisokulttuurin vahventuminen 60-luvulla:

Kaikkien aikojen ilmiö oli the Beatles ja Rolling Stones brittibändit - beatlemania 60-luvulla Pian musiikki oli myös tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline; rauhanlaulut, protestilaulut ja valtaapitävien arvosteleminen…


Rockin rinnalle syntyi myös Popmusiikki eli pop, joka kehittyi 1950-luvun puolivälissä pehmeämpänä vaihtoehtona rockmusiikille. Pop tehtiin erityisesti nuorisolle, yleensä yksinkertaisten rakkauslaulujen muodossa.

Popmusiikki on omaksunut vaikutteita muiden populaarimusiikin tyylien, kuten rockin, kehityksestä ja ottanut käyttöön niiden tapaan myös uusimmat teknologiset innovaatiot ja soundit.

Aluksi pop oli melkoista lällärikamaa 1vuosikymenen vaihteessa päivän sana oli kiltti ja reipas highschool pop eli teini-iskelmä, jonka suurimpia tähtiä olivat Ricky Nelson, Paul Anka, Pat Boone ja Cliff Richard.

Tätä seurasi twist...


TAPAHTUMIA PLS: LUETTELE LISÄÄ:

1963

Yleisradion vastaus merirosvoasemien popvirralle on kevyen musiikin uusiohjelma SSoundsin rautalankaversio ”Emmasta” ilmestyy.

Ensimmäinen suuri vientimenestys: Rauno Lehtinen säveltää ”Letkiksen”, joka nousee paria vuotta myöhemmin maailmanhitiksi.

Samaan aikaan landella on tangokuume kiihkeimmillään.

Ensimmäiset folk-ryhmät perustetaan.

1964

Beatlemania on huipussaan.


1965

Irwin Goodmanin toinen single ”Työmiehen lauantai” joutuu alkoholiviittausten vuoksi Yleisradion soittokieltoon.

Muualla tuntematon brittiyhtye The Renegades villitsee Cadillacillaan Suomen nuorisoa.


1966

Protestilaulut nousevat muoti-ilmiöksi.

Danny aloittaa spektaakkelimaiset kesäkiertueensa.

Pori Jazz aloittaa.

M.A. Numminen laulaa sukupuolivalistusoppaiden tekstejä ja herättää pahennusta Jyväskylän Kesässä.

Vaihtoehtomusiikkia julkaiseva Love Records perustetaan.

....

Me olemme forever young, ikuisesti nuoria vanhuksia.