Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

5.Johdanto: Rahan ja sen omistajien valtarakenne

June 30, 2017

T ämä luku kertoo ensin rahasta ja rahanomistajista, jotka hallitsevat maailmaa. Toisena asiana on voiko rikkautta jakaa toisin - vaikka pakko-otoin. Kerron, että on voitu, Suomessakin monta kertaa.

Lopuksi maalaan Kauhukuvan, entäpä jos kaikki meneekin huonosti. Huono skenaario toteutuu? Miltä se näyttää.

 KATSELE TIETORUUDUT. Klikkaa kuvaa niin voit selata omaan tahtiisi.

 

Kuuntele äänikirjasta luku tai lue se alta - tai molemmat yhtäaikaa...

 

Rahan valta, rikkauksien tasaus ja huono vaihtoehto


Kaiken takana on raha, kuka sen omistaa.

Tämän päivän maailmassa raha on suurimmaksi osaksi vain elektronisia merkintöjä pankkien tietojärjestelmissä. IMF arvioi koko maailman bruttokansantuotteen olleen vuonna 2010 peräti 57 843 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Samana aikana oli käsin kosketeltavaa rahaa euroissa noin 829 miljardia. Yhdysvaltain dollareita oli kierrossa noin 890 miljardin arvosta, kuusi prosenttia maan bkt:sta.

Suomesta oli vuoden 2009 loppuun mennessä laskettu liikkeelle euroseteleitä 9,4 miljardia euroa ja kolikoita noin puoli miljoonaa, noin 5,8 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta.

 

 

Raha on aina velkaa. Rahaa, joka syntyy markkinoilla perinteisen lainankysynnän myötä kutsutaan myös endogeeniseksi rahaksi. Sen vastakohta on eksogeeninen raha, joka syntyy markkinoiden ulkopuolella, kun keskuspankki laskee sitä liikkeelle.

Elämme edelleen luulossa, että raha on varallisuutta.

 

Miten sitten on on mahdollista, että varallisuutta voidaan tuottaa pelkästään tekemällä merkintöjä finanssilaitosten tietojärjestelmissä?

 

Euro, randi, punta, kruunu, rupla, dollari, juan tai jeni on toki jonkun varallisuutta, mutta samalla se on myös jonkun muun velkaa. Kun lisätään yhden varoja ja toisen velkoja ei yhteenlaskettu nettovarallisuus muutu.

Kun pankki myöntää lainaa, sekä sen velat että saamiset kasvavat.

Sinun taskussasi olevat eurot ovat keskuspankin velkaa rahan omistajalle: sinulle. Pankissa oleva talletuksesi on puolestaan pankin velkaa sinulle, asiakkaalle. Takaisinmaksuhetkellä sekä velat että saamiset pyyhitään pois pankin kirjanpidosta.

Näiden velkojen lisääntyminen on rahan määrän lisääntymistä. Tämän keskuspankkirahan arvo perustuu itseasiassa enää vain vanhaan tapaan ja yleiseen luottamukseen. Keskuspankit, kuten FED tai EKP, eivät ole pelkästään passiivisia velallisia, vaan ne tekevät erittäin vaikuttavaa rahapolitiikkaa. Muuttamalla ohjauskorkoa, jolla ne luotottavat liikepankkeja, tai käymällä kauppaa johdannais- valuuutta- arvopaperimarkkinoilla, keskuspankit vaikuttavat pankkijärjestelmässä muodostuvan rahan määrään.

 

Pankkien joutuessa luomiensa rahoitusinstrumenttien, pääasiassa velkojen paketoinnin ja eteenpäin myymisen vuoksi taas vaikeuksiin, vuonna 2007, ovat keskuspankit antaneet niille hurjasti erittäin halpaa rahaa pelastaakseen pankit. Pankit ovat tätä lähes ilmaista rahaa edelleen myydessään tienanneet suuria summia arvopaperi- ja ennen kaikkea valtioiden joukkovelkakirjamarkkinoilla. Sekään ei velkaiseen pankkimaailmaan ole tehonnut, Euroopan pankit horjuvat Saksassa, Italiassa, Portugalissa, Irlannissa ja Kreikassa vielä tänäänkin vaikka ruumiinvalvojaisia on vietetty tuhansilla miljardeilla euroilla.

Yhdysvaltain keskuspankki alkoi Alan Greenspanin kaudella ajatella, että pankin tulee itse luoda rahaa rajattomasti lainattavaksi markkinoiden vahvistamiseksi.

 

Miksi?

 

Rahan lisääminenhän ei tuo lainkaan uutta nettovarallisuutta maailmaan.

Rahan luomisella voi olla kuitenkin monenlaisia vaikutuksia. Pahin on talouden täydellinen romahdus suuren kuplan puhjetessa. Rahamäärän kasvattamisen seurauksista on koulukuntaeroja. Alan Greenspanin oli finanssikriisin jälkeen pakko myöntää olleensa väärässä.

Kuitenkin EKP:llä on oma 2015-2017 menossa ainakin 1500 miljardin euron kokeilunsa.

 

Aikamme kohtalokas kysymys onkin voidaanko rahaa lisäämällä välillisesti myös edistää tuotantoa ja työllisyyttä, vai seuraako rahamäärän kasvusta pelkkä inflaatio, jopa hyperinflaatio?

 

Paavo Haavikko kirjoitti ankaraan sävyyn 1990-luvun lamassa Iltalehden kolumneissaan ”rahanomistajista”. Hän tarkoitti niitä ihmisiä, joille oli siunaantunut perittyä ”vanhaa” rahaa ilman omaa ponnistusta, mutta ennen kaikkea uutta rahaeliittiä, jonka varallisuus oli syntynyt silloin vielä uudessa ilmiössä: kasinotaloudessa.

 

”Taloudessa on vain yksi ainoa tärkeä asia, pääoma. Kun pääoma on käytetty loppuun, mitään muuta ei enää ole. Moni yritys on nyt on käyttänyt loppuun sadan vuoden aikana kerätyn pääomansa. Pahinta on se, ettei edes ymmärretä mitä on tullut tehdyksi. ”

”Muuttuvissa olosuhteissa tarvitaan aikaa ja rahaa, jotka ovat sama asia. Niin kauan kun on rahaa, on aikaa. Kun rahat ovat loppu, aika on loppu,”

 

Haavikko sanoi tämän jo yli 20 vuotta sitten. Hän tiesi mitä tuleman piti, nyt voimme vain arvioida mikä on ajan ja pääoman suhde.

Keväällä 2015 suomalaiset pörssiyhtiöt jakoivat, isänmaan huutaessa kehitysrahaa uuden synnyttämiseksi ja yritykset pääomaa investointeihin, 80 prosenttia voitoistaan osakkailleen.

 

Raha ja sen omistajat hallitsevat maailmaa.

Siksi koko ajan kohkataan siitä mitä ”Markkinat Ajattelevat” ihan kuin markkinat olisivat elävä olento, joka on vaisu, piristynyt tai alakuloinen.

Luokaamme vielä tässä teoksen alustuksessa kuva rahan luonteesta ja sen vallasta.

 

Rahan vapaus.

Elämme vapaan markkinatalouden vallitsemassa maailmassa uskoen sen olevan paras, ainoa mahdollinen ja oikea järjestely. Poliittiset vallanvaihdokset eivät tähän oppiin vaikuta. Markkinaoppi on sama oli vallassa sitten Ahon, Lipposen, Vanhasen, Kataisen, Stubbin tai Sipilän hallitus. Donald Trump ravistelee - silmän lumeeksi.

 

Vapaus hankittiin vallassa oleville uusliberaaleille viimeisen 50-vuoden aikana purkamalla rahoituslaitosten sidokset reaalisuureisiin, kultaan 1973, ”vapauttamalla” pankkien toiminta poistamalla niiden valvonta, ensin Yhdysvalloissa, sitten muualla, Suomi mukaan lukien.


Sitten ”vapautettiin” rajat tulleista ja rahanliikkeiden esteistä ja verovalvonnasta.

 

Kaiken tuloksena kaikki keskittyi: finanssijätit, tilintarkastusjätit, arviointijätit ja konsulttijätit kietoutuivat maailmantaloudessa yhden maan monopoleiksi; jättiläisiksi. Ne arvioivat toisiaan ja kansallisvaltioita kuin virallinen taho, vaikka ne ovat yksityisiä firmoja kaikki tyynni, Yhdysvaltain keskuspankkia FED´ä myöden.
 

Rahan organisaatio.

Tässä kehityksessä maailma on järjestäytynyt alueellisiksi taloudellisiksi konserneiksi 1viite; Pohjois-Amerikan, Kiinan, Euroopan, Japanin, Intian sekä muun Aasian, Latinalaisen Amerikan ja nyt jo Afrikankin konsernien pyrkiessä mahdollisimman suureen palaan globaalin talouden kakusta.

Tätä  uutta kehitystä vastaan Yhdysvallat loi jo vapaakauppaliiton Tyynelle merelle ja neuvotteli Euroopan kanssa TTIP-sopimusta valkoisen linnakkeen suojaksi, ja siis samaan standardiin myös Kanadan, Japanin ja Australian kanssa.

Kunnes tuli Donald Trump, joka kaatoi TTP-sopimuksen Tyynellä merellä, kukaan ei enää usko teetippinkään Euroopassakaan.  Taloudelliseen kauppavaltaan Trump ei kuitenkaan pääse käsiksi. Hän johtaa vain Kiinaa johtoon.
 

Markkinataloudessa kilpailu on  vääristynyt finanssikonsernien muututtua kartelleiksi 2 rahan tavarataloiksi, eli rahan yhteenliittymiksi - ja luisuttua todellisuudessa harvojen käsiin.

Rahaa luovat finanssilaitokset ovat puolestaan pääomistajia niissä 120 yrityksessä, jotka hallitseva neljää viidennestä koko maailmankaupasta.

Koko maailmasta on siten syntynyt yhtenäinen markkinapaikka, jossa valtaa pitää suuri Trusti 3 , pienen ryhmän valvonnassa oleva yhteenliittymä.


Kansallisvaltioita kootaan näihin maanosakohtaisiin taloudellisiin konserneihin; yhteenliittymiin, joiden sisällä yksi taloudellinen kansallisvaltioyksikkö pyrkii johtavaan asemaan. Ne ovat globaalipyrkijä Yhdysvallat ja maanosakohtaiset hegemoniapyrkijät Kiina, Saksa, Brasilia ja Etelä-Afrikka. Nyt protektinismi valtaa alaa, mutta hegemoniapyrkimykset muuttavat vain muotoaan.


Rahan missio.

Alueelliset konsernitkin ovat maailmantaloudessa lopulta alistettu finanssikartellia johtavalle Trustille, joka on talouden vapaudessa luonut hallintajärjestelmän, säännöt, valvonnan ja arviointimallin, jota se itse sääntelee.

Sitä tukee mielialavaikuttamisen sekä debiilisoiva hölynpöly-sirkushuviturrutus että ohjaavat globaalit viestintäkoneistot, joilla maailman ihmisten mieltä yhtenäistetään, turrutetaan ja ohjataan haluttuun kulutussuuntaan.

Tälläkin alueella toimii Trustin hallitsema kartellien joukko: tietotekniikan ja sovellusten jakelun kartelli; Apple-Microsoft, viestinnän uutiskartelli AP-Fox-Reuters-Bloomberg-CNN, yhteisöhallinnan, tietämyksen jaon ja tiedustelun NSA:n, Yhdysvaltain verkkotiedostelun palvelukartelli: Google/Youtube/Twitter/Anroid tai Facebook/Whatsup...


Näille trustin vallankäyttövälineille on reaalista vastapainoa vain Kiinassa ja Venäjällä, jossa valtiotrusti luo vastavoimaa suuren väestömäärän tai keskusjohtoisuuden avulla ja vuoksi. Me pilkkaamme ja kauhistelemme ryssien trollausta ja Kiinan sensuuria, mutta emme näe yksisilmäisinä mitä olohuoneessamme tapahtuu länsiauringossa.


Trustin valta ulottuu myös jokapäiväiseen leipäämme. Globaalilla tasolla megaluokan ylikansalliset yritykset hallitsevat yli 40 prosenttia kahvin markkinoista, kahdeksan yhtiötä koko kaakaon ja kookoksen tuotantoa, seitsemän yritystä 85 prosenttia teen tuotannosta, viisi yritystä kolmea neljännestä banaanikaupasta. Kuusi suurinta yhtiötä hallitsee kahta kolmannesta sokerin maailmankaupasta.

 

Megayhtiöiden tiukka ote globaalista ruokaketjusta antaa niille valtavan vaikutusvallan suurostajana, jolloin ne pääsevät kontrolloimaan koko jakeluketjua ja siten määrittämään hinnat. Ne määräävät myös tuottajamaita ja niissä maksettuja alipalkkoja.

Niiden kanssa ei käydä tuponeuvotteluja. Asia ei ole mikään työmarkkinoiden pikkujuttu: 70 prosenttia maailman ruuasta tuotetaan noin 500 miljoonan pienviljelijän toimesta maailmalla, jossa samaan aikaan vallitsee nälkä.

 

Kuten havaitsemme on Trustin, sen luoman kartellin, joka tosiasiassa ohjaa ja hallitsee territoriaalisia konserneja, päämaja Yhdysvalloissa.

Se on olennaista koska Trusti tarvitsee turvaavan väkivaltakoneistonsa ylläpitoon poliisivoimat, johon kykenee globaalisti vain US Army.

Maailman talousjärjestyksen valvoja katsoo tarvitsevansa myös globaalin salaisen poliisin urkkimaan toisinajattelijoita ja varastamaan kilpailijoiden keksinnöt: nykyajassa CIA ja ennen kaikkea nettivakoilija NSA sekä sen vasallit, Google-Microsoft-Facebook ym. ovat ainoat, jotka tähän kykenevät.


Suunnitelmaan kuuluu myös ulkoinen vihollinen: Terroristi, jonka pelossa voidaan perusteella kaikki Trustin omat laittomuudet; lennokkien avulla tehdyt murhat, hyökkäykset toisiin maihin ilman hallitusten lupaa, liittolaismaiden johtajien salakuuntelu...


Väestötasapainon muuttuessa, Intian, Kiinan, Brasilian ja Afrikan noustessa ja Venäjän taas ryppyillessä, on Trustin oman heimon, valkoisten voima heikentymässä.Obaman ajan pyrittiin sen vahvistamiseen suuressa liitossa, vallan vaihduttua ovia lyötiin kiinni.

Siltii voimia kootaan  fuusion kautta, Yhdysvaltain pääkonttorin pullistelee uudella tavalla mutta siinä on pelin politiikkaa. Pääoman halutessa yhä määrätä.

Euroopassa eletään konserniaikaa kun muualla herättiin uuteen.

 

Kukaan ei syntisen Kreikan otsikkorumbassa kesällä 2015 kiinnittänyt mediassa ja eduskunnassa huomiota, samaan aikaan julkistettuun poliittiseen ja  talousliittovaltiohankkeeseen, jossa Euroopan viisi ”presidenttiä” johtavat EU-virkamiehet ehdottivat euron kautta tapahtuvaa ylikansallista finanssiliittoa ”jossa ne jakavat pysyvästi rahapolitiikkaa koskevan päätösvaltansa muiden euroalueen maiden kanssa.”
Tuloksena on vuoteen 2025 mennessä talousunioni, jossa luodaan reitti julkiselle riskinjaolle euromaiden kesken - ja viedään kansallinen taloudenpito Brysseliin.
EU:n johtajat Jean-Claude Juncker ja Donald Tusk, euron Jeroen Dijsselbloem, EKP:n Mario Draghi ja europaparlamentin Martin Schulz esittivät talousunionin syventämistä heinäkuun alusta 2015 alkanein toimenpitein.

”Maailma katsoo meihin ja sen täytyy tietää mihin olemme menossa”, sanoi Juncker.
Hanke sai alkunsa jo 2012, vahvistettiin toimeksiannoksi huippukokouksessa lokakuussa 2014, mutta vahvistui kolmiportaisena suunnitelmana hissun kissun.
Tämä oli vuoden 2015 todellinen päähanke, jolle Kreikkailveily antoi harkitun lume- ja sumuverhon.
Sirkushuvia otsikoissa – rahaliittovaltio kabineteissa. Taas yksi pala paikalleen Euroopan liittovaltiopalapelissä.

Mitään ei muutettu suunnitelmassa vaikka Britannia lähti .ja Trump tuli.

 

Venäjä oli huomannut pudonneensa kokonaan Trustin ulkopuolelle. Siksi se ei vain puolusta ja valtaa etupiiriään vaan myös pyrkii laajentamaan sitä Aasiaan, Arabimaihin ja Etelään luomalla kylmän sodan kautta vastaryhmää, koska paluu kylän sodan rintamalinjoihin on sille luontevaa. Suojan ideologia on historiasta opittua ja hyödyllistä pitkässä juoksussa kun talouden valta siirtyy väkirikkaille BIC- brasiliaindonesiaintiakiina-maille.


Tämä on kaikissa ilmansuunnissa vapautta, joka meni muilta, mutta jonka harva sai, mihin vain.

 

Rahan huijaus.

Kaikesta maailman rahasta 97 prosenttia on velkaa, pelkkiä numeroita talouden virtuaaliavaruudessa. Itseasiassa menossa on valtava pyramidihuijaus, jossa pankit ovat päässeet itse luomaan rahaa lainatessaan sitä ilmaiseksi keskuspankilta ja myydessään rahan eteenpäin valtioille.

 

Näin ei pitäisi olla. Oikeus rahan luomiseen pitäisi olla (valtion) omalla keskuspankilla. Suomessa tätä oikeutta ei enää ole, se on ylennetty Euroopan keskuspankille. Valtioiden tulisi velkaantua vain omalle keskuspankilleen ei markkinoille. Pankkien pitää vastata tappioistaan itse, vastuu on omistajien ei veronmaksajien. Niin oli tarkoitus pankkiunionissa - johon Italia pyysi jo kuuden kuukauden jälkeen poikkeusta.

 

Pyramidihuijaus perustuu siihen, että sijoittaja ei tunne sijoituskohdettaan eli sijoituksen arvoa ei todellisuudessa tunneta. Pyramidihuijauksessa harvat saavat supervoittoja kun monet osallistuvat, veturi imee voitot ja jerejarruvaunuissa menee kaikki. Kun edelliset sijoittajat saavat osinkonsa virtuaalikaupoistaan, kasvaa sijoituksen arvo, mikä taas houkuttelee uusia sijoittajia kunnes suurimman hölmön teoria toteutuu.

Pyramidihuijaus siis toimii niin kauan, kun on sijoittajia. Lopulta löytyy suurin hölmö; viimeinen sijoittaja ja koko järjestelmä romahtaa, jolloin noin ensimmäiset sijoittajista, ehkä kymmenes, jää voitolle, loput menettävät rahansa.

 

Maapalloisessa velkarahajärjestelmässä pankit luovat rahan lainaamalla sen tyhjästä kirjapitojärjestelyin, jossa pankilla tarvitsee olla vain muutama prosentti reservissä lainan arvosta, 10-20 prosenttia - jos sitäkään. Jos laina maksetaan takaisin, raha, kuten edellä kerrottiin, häviää kierrosta.

Koska pankit lainaavat rahan perien korkoa, on seuraavan on aina otettava suurempi laina edelliseen nähden, jotta edellinen laina voidaan maksaa.

Tässä on syy ”kasvulle” jota aina vaaditaan. Tarvitaan talouskasvua, jotta suurempi laina voidaan myöntää. Muuten syntyy luottotappioita.

Maailman velkajärjestelmä - pyramidirahajärjestelmä tarvitsee sijoitusten sijaan yhä suurempia luottoja, jotta luottotappioita ei syntyisi. Vaikka talous kasvaa seuraa velkamäärä perässä. Rahaa on tässä jättikuplassa nyt liikkeellä ”rajattomasti” keskuspankkien jakaessa rahaa pankeille käytännössä ilman korkoa – ilmaiseksi.

 

Tämä johtaa kuplan puhkeamiseen viimeistään lastemme aikana koska saavutetaan ympäristön ja luonnonvarojen kantokyky. Kun se ylitetään ja resurssipula estää kasvun, kaikki bittiraha häviää bittiavaruuteen ja jäljelle jäävät vain korot, jotka ovat kasaantuneet nettosaajille, eli noin, korkeitaan, kymmenekselle ihmisistä. Pankkien vakuutena toimiva omaisuus jää pankkien haltuun ja suurimmat hölmöt, loput ihmisistä - eli nettomaksajat - jäävät ikuisiksi velkaorjiksi.

Romahdusta yritetään paikata Euroopan keskuspankin velkakirjojen osto-ohjelmilla sekä Yhdysvalloissa setelirahoituksella ja valtioiden leikkauslistoilla. Mikään näistä toimista ei kuitenkaan kevennä velkataakkaa: velkakirjaostot ja setelirahoitus aiheuttavat lopulta inflaation, syövät ihmisten ostovoimaa ja velanmaksukykyä. Julkisen talouden leikkaukset syövät velkaa, mutta myös kierrossa olevan rahan määrää, jota täytyy sitten lisätä setelin painajaisin.

 

Maailman valtioiden arvellaan vuonna 2017 ottavan 6 800 miljardia dollaria lisää velkaa vuonna 2017. Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor’sin mukaan maailman yhteenlasketut valtionvelat nousevat tänä vuonna noin 2,3 prosentilla yhteensä 44 300 miljardiin dollariin - kaikkien aikojen korkeimpaan velkatasoon.

Maailman lasten velvollisuus on vastata tästä.

 

Suomessa pörssiyhtiöiden arvellaan jakavan ennätyssuuret osingot 2017 keväänä, lähes 80 prosenttia kun 20 vuotta sitten voittoja jaettiin osinkoina vain 25 prosenttia.

Sijoittaja isit, äidit, mummut ja vaarit eivät anna varoja yritysten investointeihin tai kehittämiseen lapsiansa varten. He nostavat voitot pois ja sallivat yhtiöiden ottaa vielä lisää lainaa, jotka sijoitetaan nykykäytännössämme kasinotalouteen yhtiöiden tehdessä mieluummin finanssisijoituksia kuin investointeja huomista varten.

Suuryrityksemme investoivat kotimaahan vähiten Euroopassa.

Sen sijaan osinkojen osuus kansantuotteessa nousi vuosina 1991-2015 yhdestä kymmeneen prosenttiin. Se ei jakaannu Suomeen: ulkomaisiin osakkeisiin on sijoitettu 123 miljardia.

Pääomia ulkomaille Suomesta on viety bruttokansantuotteen verran; 263 miljardia euroa.

Palkkojen osuus laski kahdeksalla prosentilla: 68,4 > 60,4.

Kotitalouksilla, iskillä ja äideillä on Suomessa lainaa nyt noin 140 miljardia euroa.

Kuin palkat laskevat, katoaa ostovoimaa, siitä seuraa kysynnän heikkeneminen, siitä investointipelko ja siitä pysähdys paikalleen. Olemme kehässä, jonka olemme itse aiheuttaneet.

Kun tätä ryyditetään aina vaan vauraiden verohelpotuksilla laskee verotuotto ja seuraa pitkäaikaiskärsimys jo 900 000 suomalaiselle. Heistä 387 000:lla on luottohäiriömerkintä. Pätkätyöläisetkään eivät ole luottokelpoisia, he eivät ”epäsäännöllisten tulojen” vuoksi saa lainaa kuin koronkiskureilta. Pitkäaikaistyöttömiä nuoria on jo 80 000 - puolitoista ikäluokkaa - hekään eivät saa lainaa kuin koronkiskureilta.

”Jokainen eriarvoisuuden lisäys on kipinä kapinalle,” sanaili John F. Kennedy.

Sehän on Euroopassa koettu.

 

Rahan valta.

Vuonna 2008 alkanut talouslama ei ole muuttanut tätä ahneen tuhon logiikkaa. Maailma on todellisuudessa siirtynyt plutokratiaan.

Plutokratia on valtiomuoto, jossa valtion vallankäyttö on keskittynyt rikkaimmalle kansanosalle. Tuloerot ovat yleensä isoja tulonsiirtojen jäädessä pieniksi.

Yhdysvalloissa 90 prosenttia väestöstä on köyhtynyt tämän vuosituhannen aikana. Vuonna 2009 alkaneen talouden kohentumisenkin hedelmät ovat edelleen valuneet 95 prosentin osuudella varakkaimmalle prosentille. Vaikka pankit ovat Yhdysvalloissakin joutuneet peleistään jättikorvauksiin, ovat ne myös tienanneet; pelkästään Yhdysvalloissa vuosien 2009-2014 aikana niiden voitto oli 503 miljardia dollaria. (WSJ)

 

Pankkien pelastamiseen on käytetty yhteensä yli 4 000 miljardia dollaria veronmaksajien rahoja. Espanja on sijoittanut pankkitukeen enemmän kuin vuotuisen koulutus- ja terveysbudjettinsa. (Roberto Savio)

 

Maailman rikkaimmat 85 ihmistä hallitsevat suurempaa vaurautta kuin maailman väestön köyhin puolisko, kertoi avustusjärjestö Oxfamin jo tammikuussa 2014 julkaisema tutkimus. Vuoden 2016 Oxfamin selvityksessä rikkaus oli edelleen keskittynyt ja tieto täsmentynyt: tarvittiin vain 62 maailman rikkainta omistamaan sama kuin 3,5 miljardia vähävaraisinta ihmistä. Oxfam skarppasi määrän 2017 enää kahdeksaan rikkaaseen 2017.

 

Rikkain prosentti omisti yhtä paljon kuin kaikki loput yhteensä. Heidän tulonsa olivat kasvaneet 46 prosenttia 1988-2011 kun köyhimmän viidenneksen tulot olivat lähes ennallaan vaikka sadat miljoonat olivatkin nousseet köyhyydestä YK:n mukaan.

 

Rikkaimmalla 85 ihmisellä oli vuoden 2014 selvityksen mukaan omaisuutta yhteensä 740 miljardia euroa. Yhtä paljon omaisuutta on 3,5 miljardilla köyhimmällä ihmisellä yhteensä.

Yhdellä prosentilla maailman rikkaimmista ihmisistä oli omaisuutta jo 65 kertaa niin paljon kuin maapallon väestön köyhimmällä puoliskolla. Maailmassa oli 2014 alussa 1426 ihmistä joiden omaisuus ylitti yhden miljardin dollarin rajan. Heidän yhteisen omaisuutensa määrä oli 3900 miljardia euroa.

 

Rikkaimman prosentin omaisuus on keskimäärin noin 2,3 miljoonaa euroa.

Järjestön tutkimus osoitti, että rikkaimman osan varallisuus kasvoi 44 prosentista kriisivuoden 2009 jälkeen viidessä vuodessa 48 prosenttiin.

Vuonna 2017 varallisuusosuus oli siis yli 50 prosenttia.

Oxfam huomautti, että varallisuuserojen räjähdysmäinen kasvu vaikeuttaa taistelua maailman köyhyyden poistamiseksi, köyhyyskuilun syvyys on yksinkertaisesti tyrmistyttävä.

 

Jäljelle jäävä puolisko maailman varallisuudesta, jakautuu sekin epätasaisesti. Siitä lähes 46 prosenttia on vauraimman 20 prosentin hallussa. Loput 80 prosenttia ihmisistä omistaa vain 5,5 prosenttia varallisuudesta.

Heidän keskimääräinen varallisuutensa on 3 327 euroa aikuista kohti.

Suurin syy eriarvoisuuden kasvamiselle oli Oxfamin raportin mukaan rikkaiden verovälttely - myös kehitysmaissa, Peräti 30 prosenttia Afrikan rahallisesta varallisuudesta on veroparatiiseissa mikä tietää köyhälle mantereelle 30 miljardin verotulojen menetystä.

 

 

 

 

2.

Historian oppitunti:

Kyllä Me Voimme

 

Voiko tälle eriarvoistumiselle tehdä mitään?

-Yes, we can.

 

Jos raharikkailta otetaan, mitä sanoo markkinavoima?

 

Katsotaanpa muutama esimerkki omasta historiastamme.

Vaasa-suvun valtataistelu 1500-luvun lopulla ja Ruotsin suurvallan luominen olivat merkinneet aateliston vahvistumista. Pikkuhiljaa syntyi rälssi. Rikkaiden etuoikeusparatiisi. Rälssi on syntyperä ja asemabonus, vapaus, jonka Ruotsin kirkko ja maallinen ylimystö aikoinaan hankkivat itselleen, siis verovapaus.

 

Kukin Ruotsin sotiva kuningas oli maksanut aateliston sotapalveluksista tai vipeistä takaisin läänittämällä heille maata ja mantuja myös Itämaasta Ruotsin valtakunnan osasta, jota nykyään kutsutaan nimellä Suomi. Yläluokka sai laajat maabonukset, erioikeudet torpparioptioina, verovälttelyvapauksina ja lahjoitusmaina.

 

Kaarle IX:n aikana Kruunu luovutti joko lahjana tai myymällä aatelisille oikeuden kantaa talojen verot. Kreivi- ja vapaaherrakunnissa aateli sai myös hallinto- ja toimivaltaa. Pian vakiintui käsitys, että luovutetut oikeudet olivat osa tilan omistusoikeutta. Talonpojalle jäi näihin perintötiloihinsa vain sukuoikeus. Sillä tarkoitettiin perinnöllistä oikeutta asua ja viljellä tilaa veroa vastaan, joka oli käytännössä yhtä suuri kuin maasta vaadittu vuokra. Verojen sijasta alettiin talonpojille teettää päivätöitä, jolloin lähestyttiin feodaalisen mallin maaorjuutta erityisesti Etelä-Suomessa.

 

1600-luvun puolivälissä jo noin kaksi kolmannesta Suomesta oli läänitetty aatelisille. Kaarle X Kustaa (1654–1660) aloitti läänitysten peruuttamisen. Hän sai 1654 säädyt suostumaan siihen, että neljännes lahjoitusmaista oli luovutettava kruunulle. Hanke jäi kuninkaan kuoleman takia kuitenkin pääosin toimeenpanematta.

 

 

Iso reduktio toteutettiin vasta Kaarle XI Kustaan määräyksestä. Se tarkoitti rälssin: aatelistolle ja papistolle läänittämällä eli erioikeuksin luotujen tilojen ja verojen palauttamista kruunulle eli kuninkaan johtamalle valtiolle.

Aatelisto tarkoitti tosiasiassa virka- ja sotilassäätyä. Vuoden 1680 valtiopäivillä säädetyssä isossa reduktiossa ylimmät säädyt hävisivät, ne luopuivat samalla valtaoikeuksistaan kuninkaan hyödyksi. Laissa 600 taalarin vuotuiset verotulot määrättiin rajaksi, minkä yli kaikkien lahjatilojen aatelisten saajien oli luovutettava lahjoitustilansa. Suomessakin peruutettiin kaikki kreivi- ja vapaaherrakunnat ja muut suuremmat läänitykset. Kruunun verotulot kasvoivat, vuoteen 1687 mennessä oli palautettu valtiolle 1 600 000 taalarin verot ja vuoteen 1697 vielä puoli miljoonaa lisää.

 

Kyse oli siis Kruunun hankkimasta edusta aatelis- ja hengelliseltä säädyltä. Talonpoikien asema oli edelleen huono, vasta vuonna 1789 annetulla asetuksella myönnettiin verotalonpojille yhtä täydellinen omistusoikeus ja käyttövapaus tiluksiinsa kuin aatelisilla oli rälssimaihinsa. Syntyi torpparilaitos täyttämään kartanoiden työvoimatarvetta.

Venäjän alaisuudessa vuonna 1892 perustettiin tilattoman väestön lainarahasto, josta annettiin kuntien välityksellä lainoja maanhankintaa varten. Rahaston 150000 markan alkupääomaan lisättiin myöhemmin keisarin kruunajaislahjana 400 000 markkaa. Kenraalikuvernööri Bobrikov kehui, kuinka keisari huolehti Suomen köyhimmistä kansanluokista, joista maan omat valtiopäivät eivät välittäneet.

 

Lainojen avulla perustettiin koko maassa vuoden 1917 loppuun mennessä kaikkiaan 7500 viljelys- ja asuntotilaa, joiden yhteinen pinta-ala oli n. 147 000 hehtaaria. Pian syntyi ajatus torppien itsenäistämisestä valtion välityksellä ja kuoletusmaksujen avulla. Näin tapahtuikin torpparienlujan etutaistelun jälkeen.

Vuoden 1918 torpparilaki itsenäisyyden alussa merkitsi, että torpparit ja vuokramiehet saivat lunastaa vuokratilansa itselleen. Heidän asemansa parani sillä vielä 1900-luvun alussa torpparin työpäivä oli käsittänyt 14 työ- ja kaksi ruokatuntia kestäen klo aamuviidestä iltayhdeksään. 1,

Torpparilaki oli valtava maareformi ja tulonsiirto vähävaraisille. Kaiken kaikkiaan eri asutusmuotojen avulla perustettiin vuosina 1892-1917 yhteensä 10.400 itsenäistä viljelys- ja asuntotilaa.

 

Toisen maailmansodan jälkeisessä siirtoväkijärjestelyissä muut suomalaiset luovuttivat osan omaisuudestaan siirtoväen asuttamista varten. Karjalasta ja rintamilta palanneet sotilaat tai kaatuneiden omaiset oikeutettiin saamaan valtiolta, yhteisöiltä tai maanomistajilta maata, peltoa ja metsää.

Kaikki siirtolaiset saivat korvauksia.

 

Vuoden 1945, maanhankintalaki oli voimassa vuoteen 1958.

Karjalan evakkoja oli 410 000 ihmistä, joista 220 000 oli viljelijöitä.

He saivat menetystensä tilalle noin 140 000 maatilaa, keskikooltaan 15 hehtaaria peltoa ja 30 hehtaaria metsää. Yhteensä 2,7 miljoonaa hehtaaria maata vaihtoi omistajaa.

Muodostettiin kaikkiaan yli 100 000 viljelys-, asuntoviljelys- ja asuntotilaa sekä rintamiestontteja asutuskeskuksiin. Lähes 40 prosenttia maasta saatiin valtion maista, loput pakkolunastamalla kuntien, seurakuntien, yhtiöiden ja yksityisten maaomaisuutta.

Vuonna 1949 säädetyn lain mukaan maansaantiin oikeutettu saattoi halutessaan saada omakotitontin asemesta kerrostaloasunnon, syntyi aravajärjestelmä.

Asuttamiseen liittyvät toimet 3,7 miljoonan asukkaan maassa koskettivat liki 700 000 suomalaista.

 

 Sodan jälkeisissä vaikeissa oloissa Suomessa toteutettiin myös setelinvaihto, yllättävä rahan arvon puolittaminen. Tämä pakkolaina valtiolle vuoden tapahtui vuoden 1946 alussa. Setelinleikkaukseksi kutsuttu, valtion toteuttama toimenpide, tarkoitti liikkeellä olevan setelistön määrän vähentämistä ja valtiolle otettua pakkolainaa. Setelit määrättiin leikattavaksi kahtia: setelin vasen puolisko toimi maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Setelin oikea puolisko oli luovutettava lainaksi valtiolle.

Pakkolaina maksettiin takaisin kansalaisille vuonna 1949, siitä maksettiin korko - paljon pienempi kuin tuolloin vallinnut inflaatio.

 

Samanaikaisesti toteutettiin myös muun varallisuuden perusteellinen luetteloiminen, esimerkiksi. kaikkien arvopaperien leimaus.

 

Tässä historian oppitunti, jotta huomaamme, että tehdä voi ja on tehty. Konsteja tulon jakamiseen on siis muuallakin kuin saavutettuja etuja puolustavassa kolmikannassa.

 

Suomen talous syntyy nyt uudelleen. Sen on pakko, mutta mitä se voisi olla?

Työn ja hyvinvoinnin välille täytyy löytyä uusi yhteys. Työssä käyvien ja hyvinvointipalveluista nauttivien välisen suhteen on pysyttävä taloudellisesti kestävällä tasolla, kuten Pekka Himanen esitti.

”Viime kädessä ei puhuta pelkästä rakenteellisesta vaan myös kulttuurisesta muutoksesta. Informaatioajan hyvinvointiyhteiskunta edustaa erilaista toimintakulttuuria kuin teollisen ajan hyvinvointivaltio.”

 

Tarvitaan uusi tekemisen toimintamalli, joka uudistaisi työ- ja johtamiskulttuurin ja yhdistäisi innovaatiopohjaisen tuottavuuden ja hyvinvoinnin. Olennainen asia on tietenkin työn tuottavuuden suhde hyvinvoinnista huolehtimisen tuottavuuteen. Sekään riitä, jos aivan liian suuri määrä ihmisiä on vanhenevassa hyvinvointiyhteiskunnassa tekemättä töitä ja jää varhain eläkkeelle loppuunpalamisen tai työperäisen henkisen pahoinvoinnin vuoksi.

 

Uudesta ajasta on syytä puhua nimellä ”jälkiteollinen-”, ”tieto-” tai ”tietämysyhteiskunta”, on kyseessä ”informaation aika” kuten Manuel Castells sanoo.

”Digitalisaatio” tekee siitä liian teknisen, nyt ei ole kyse koneesta.

Uudessa maailmassa työtekoa arvostetaan, raatamista ei, työssä pitää voida viihtyä. Se on tutkittu asenne. Ihmiset eivät halua tehdä vanhaa teollisuustyötä. Alkaa siis myös biotalous eli biokausi. Kaikki, mikä voidaan tehdä bioraaka-aineista, myös tehdään niistä. Biomassasta tehdään pian suurin osa maailman asioista.

 

Tähän Sipilän hallitus tähtää. Sen haaste olisi saada työn jalostusarvo riittävän korkeammaksi ettei Suomi taas jäisi vain biotalouden raaka-ainetuottajaksi laitakehitysmaan mallin mukaan.

Alkaa myös älykkään automaation aika joka koskee nyt yhä enemmän valkokaulustyötä. Robotit tulevat. Autot ohjaavat itseään. Stadit alkavat muuttua , lande on verkossa lähellä. Uusi aika näkyy jo 3D-tulostamisessa. Tulostaa voi, mitä haluaa varaosista käsitöihin ja huvilaan.

Maailma irtoaa kansallisuusrajoista ja virtualisoituu samanaikaisesti. Kuitukaapelin tilalle tulee mobiilijakelu avaruudesta joka yhdistää maailman samalle sekunnille nettiin.

Niin on jo pitkälle käynyt. Moni ilmiö esimerkiksi sosiaalisessa mediassa yhdistää ihmisiä jo enemmän kuin kansalliset rajat.

Hyvä vaihtoehto.

 

Mutta.

 

Huono skenaario toteuttaa jo itseään

 

3. KAUHUKUVA:

 

Katsotaanpa tässä Kolmannen itsenäisyystaistelun strategisessa iteroinnissa kauhukuvaa, huonoa ennustetta; skenaariota.

  • Maailman väestö kasvaa yli kymmenen miljardin ihmisen ilman muutosta ja tasapainoa talouteen. Kasvihuonepäästöjä ei saada kuriin, ilmasto lämpenee yli viisi astetta joka johtaa laajojen alueiden korroosioon; kuumuuteen, kuivuuteen, merien pinnan nousuun, ruoka- ja vesipulaan Afrikassa ja jopa Välimeren pohjoispuolisissa Euroopan maissa. Luonnon-, kemikaali- ja ydinkatastrofit seuraavat toista, yli miljardin ihmisen elinkelvottomat kotiolot pakottavat heidät liikkeelle.

  • Tuloerojen kasvu ja eliitin eristäytyminen jatkuu pysähtyneessä ja muutoskyvyttömässä Euroopassa, josta on tullut toisista vähät välittävä, muun maailman halveksima, älyajan aivokuollut vanhus. Epätasa-arvosta ja työn loppumisesta syntyvä katkeruus johtaa ääriliikkeiden vallanottoon useissa maissa ja viha-asetelman paluuta yhteistyön ajan sijaan. Uuskolonialistinen ja piittaamaton Eurooppa kääntää selkänsä Afrikalle ja Lähi-idälle pahentaen kansainvaelluksia.

  • Valta on huomennakin keskittynyt taloudessa edelleen. Yhdysvalloissa ja maailmalla pieni ökyrikkaiden joukko, finanssimarkkinat ja sen elitistiset plutokraatit kontrolloivat lobbariarmeijoin teekutsujen avulla politiikkaa. Taloudellinen valta on edelleen runsaan sadan ristiin omistetun monikansallisen finanssi- ja yritysjätin hallussa.

  • Kiinassa komentaa pelokas kommunistinen puolue, sen elitistiset plutokraatit. Puolue takertuu valtaan yhä jyrkemmän valvonnan avulla ja levottomuudet lisääntyvät talouden kasvun pysähtyessä. Kiinassa valtio omistaa pankit ja muut tärkeät osat maan taloudesta.

  • Intian sisäiset levottomuudet lisääntyvät ja vihameno Pakistanin kanssa puhkeaa konfliktiksi.

  • Venäjä on kääntynyt sisäänpäin, arvaamattomiin yllätysvetoihin ja suuntautuu uudelleen Kiinaan, Intiaan ja Etelään.

  • Vastakkainasettelu on johtanut kylmään informaatio- , valuutta-, vesi- ja kauppasotaan.

  • Afrikassa kuivuus ja maanviljelyn kannattamattomuus ajavat ihmiset liikkeelle miljoonamäärin.

  • Lähi-Itä on edelleen kaaoksessa. Sodat jatkuvat ja pakolaisten määrä kasvaa holtittomasti, naapurimaiden kantokyky pettää ja pakolaiskansat lähtevät vaeltamaan hallitsemattomasti miljoonien määrässä. Yksinvaltaisuus on palannut arabitalven Turkkien myötä.

  • Terrorijärjestöt alkavat toimia maapalloisesti, vainoharhaisuus tarttuu päättäjiin myös demokratioissa.

  • Latinalaisen Amerikan demokratia syrjäytyy taas yksinvallaksi, korruptio ja rikollisuus saa yliotteen.

  • Nuorisotyöttömyys kasvaa koko maailmassa kokonainen sukupolvi elää vailla toivoa paremmasta huomisesta synnyttäen toivottomuutta ja katkeruutta.

  • Poliittinen päätöksenteko on siirtynyt lobbariarmeijoiden ja niiden taskussa olevien, EU:n, WTO:n Maailmanpankin, FED:n, EKP:n ja IMF:n kaltaisille virkamiesbyrokratioille, jotka on rekrytoitu finanssilinnakkeista. Näistä ja politiikan yhä kasvavasta korporatiivisesta liitosta talouden ja ammattiliittojen kanssa syntyy tämän uuden kapitalismin apparatsikki, joka ajaa omaa intressiään huomioimatta tai huomaamatta ulkopuolisen yhteiskunnan elämää. Sille sopii yhteistyö kehittyvien maiden yksinvaltiaiden kanssa. Koska uusi eliitti hakee vain pikavoittoja reaalitalous kutistuu ja ympäristökriisi sivuutetaan.

Suomessa tämä apparatus näkyy poliittisten avustajakuntien kasvuna, lobbarien siirtymisensä avustajakuntaan Suunta voimistuu edelleen tämän avustajakunnan vedotessa esimerkkiin: ministerien ja pääministerien, Aho, Lipponen, Vanhanen, Häkämies, Haglund ja eurolobbari Katainen, suruttomana siirtymisenä lobbareiksi, konsulttivaikuttamisena ja ohjauksena - ja siirtymisellä takaisin politiikkaan.

 

Perinteisen kansalaisdemokratian syrjäyttävä konsulttidemokratia vaikuttaa myös korporativismin vahvan aseman, ”kolmikannan” kautta sekä elinkeinoelämän vahvan ja vaikuttavan lobbauksen kautta. Kolmikanta hakee edelleen, kuten nähtiin vuonna 2015-16, ensisijaisesti edelleen vain intressiryhmien, omiensa etua.

Kansakunnan etu tulee vasta sitten.

 

Etupelaajien toimintahan on jo jähmettänyt työmarkkinoita ja vaikeuttanut yritysten toimintaa, ja tehnyt eduskunnasta leimasimen sosiaalilainsäädännön ja eläkepolitiikan tapauksissa.

 

Huono skenaario jatkuu:

  • Demokraattisen järjestyksen rinnalla toimii edelleen vahvistuva keskittyneiden elinkeinojen ja eliitin oma, suljettu sivuorganisaatio, joka käyttää todellista valtaa keräten kaikkiin aateleihinkin nähden uskomattomia etuja ja korvauksia itselleen.

  • Kansallisella parlamentilla on yhä enemmän vain muualla päätetyn vahvistajan tehtävä. Poliittiset hallituksen tekevät vallanvaihdoksista riippumatta samaa politiikkaa.

  • EU:n talousliittovaltio on ottanut kansallisen budjettipolitiikan haltuunsa.

  • Maailmaa ja Eurooppaa hallitsee yhä enemmän pankkikratia. Neljäntoista suurimman pankin markkinaosuus maailman virtuaalirahan tuotannosta johdannaismarkkinoilla, siis rahan tuottamisesta rahasta finanssimarkkinoilla oli 2016 jo lähes 90 prosenttia. Viisi ylikansallista suurpankkia hallitsi yli puolta maailman suurimmista markkinoista eli valuuttakaupankäynnistä - ja sitten pankkien kannattavuus ja pääomakanta murenee...

  • Poliittiset liikkeet ovat menettäneet fantasiatehtailuissa suuret aatteen unelmansa ja päämääränsä kopioidessaan päivän politiikassa ja gallupjohdatettuina toisiaan. Se on johtanut ääriliikkeiden kannatuksen kasvuun, vihapuheisiin hädässä olevien vainoamiseen, tuhopolttoihin - ja kansalaisten kyllästymiseen osallistumaan...

Kauhukuva?

 

Kyllä, mutta siitä ikävä kuva, että tuo huominen on jo tänään. Ei siis ihme jos tarjolla oleva kaksoisfantasian malli, maapalloisen jättiyritysten aristokratian surkastunut talousaate ja poliittisen byrokratian näyttämä kansalaisen paikka hallinnan kohteena on kansalaisen silmissä joutavaa.

Tämän aikamme aristokratian fantasian vahvistuessa kansalainen kokee, että hänet on sysätty oppositioon. Itsenäisyys ihmisenä ja itsehallinto kansalaisena on mennyt.

Ei ihme, että vastademokratian kansalaisoppositiot nostavat päätään.

 

On tullut kolmannen itsenäisyystaistelun aika.

 

Tilanteemme on myös mahdollisuutemme. Satavuotiaan kansakunnan valinnan paikka.

 

JATKUU

 

VIITTEET

1. Konsernissa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta yhdessä tai useassa muussa yrityksessä.

 

2. Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai siihen verrattava asema.

 

3. Trusti on monopolin luonteinen pienehkön ryhmän valvonnassa oleva saman alan yritysten yhteenliittymä. (Wikipedia, FED, S&P, Goldman Sachs)

 

1Viljo Rasila; Suomen torpparilaitos vuoteen 1909 ja Torpparikysymyksen ratkaisuvaihe, Kalevi Anttila

http://www.visido.fi/NRJsuku/torpparit.htm

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload