Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

17. KIISTAKIRJOITUS: Korruptiota ja kansallisomaisuuden lahjoitus

June 18, 2017

 

HEILURI EUROOPASSA LIIKKUU VASTASUUNNASSA ÄÄRIASENTOON

 

 

”Yhteiskunnallinen kehitys on kuin heilurin liike,

välillä se heilahtaa konservatiivisempaan ja oikeistolaisempaan

suuntaan,sitten liike hidastuu lakipisteen lähestyessä,

kun laki on saavutettu heiluri tulee taas kovaa vauhtia toiseen suuntaan,”

valisti minua kolmekymmentä vuotta sitten

nyt edesmennyt ystäväni Erkki Raatikainen.

 

Erkki oli valistunut mies, toimittaja, SDP:n radikaali puoluesihteeri ja mies, joka pantiin normalisoimaan pääjohtajana taistolaissilmälappuihin joutunut Yleisradio 1970-luvulla.

Heiluria historiassa on ollut. Maailma liikkuu äärestä toiseen mammonan perässä.

 

Kun heiluri tulee ylös, etuoikeutetut unohtavat kohtuuden, eristäytyvät omaan aateliinsa, heilurin saavutettua ahneen lakipisteensä seuraa siitä nopeasti putoava vastaliike, kansa ryntää kadulle, Moskovassa, Teheranissa, Tunisissa, Tripolissa, Kairossa, Damaskoksessa, Madridissa, Ateenassa. Sitten liike veti mukaansa lännen keskiluokan ja teollisuustyöväen populismin pauloihin. Matkalla se nappasi kyytiin trumpismin ja toisen ihmisen ja  totuuden kunnioituksen.

Yht´äkkiä maailmanvallan, Yhdysvaltojen, johdossa oli mies joka julisti Yhdistyneissä Kansakunnissa syyskuussa 2017, ettei hänen maansa enää haluakaan tyrkyttää omaa vapaus-demokratia-mcdonaldsaation oppiaan, vaan on globaaliherruuden sijaan Kansallisvaltio isolla koolla. Kukaan ei uskonut että tämä on totta, vaan pyrkimystä saada maailman poliisille muiden rahoitusta ja bilateraalikauppaa.

Yht´äkkiä oltiin takaisin 1930-luvulla ja saman tien jo 1900-luvulla kaatamassa vapaakauppaa ja rakentamassa nationalismia.

Heiluri heilahtaa ylös hitaasti toiseen lakipisteeseensä - ja vallankumous syö lapsensa.

 

Kun sosialismi meni hierarkiakommunismiksi ja historiaan pääsi jo alakynnessä oleva monopolikapitalismi heilahtamaan ylös. Se saavutti lakipisteensä Lehmanin veljesten aikaan 2000 luvun alussa ja nyt sen aika alkaa täyttyä, markkinataloudelta on viety tolkku, heiluri jo lähtenyt toiseen suuntaan.

 

Euroopassa ollaan vaiheessa, jolloin heiluri putosi hitaasti, mutta kohta vauhti kiihtyy ja pian se on ala-asennossa humauttamassa kaiken tieltään ja nousee sitten jonnekin muuttuneeseen maailmaan.

 

Kohti erilaista radikalismia mennään, se on selvää. Ranskassa ollaan vasta heilurin kääntökohdassa, siellä heilahdetaan muutokseen vielä maltilla vaikka valta jo vaihtuikin sosialisteille, nurkan takana odotti taas LePen mutlta valituksi tulikin vasemmiston kasvattama uusliberaali Emmanuel Macron.

 

Heilahtaako heiluri poissa akseliltaan peräti vahvistuvalle äärioikealle on epäselvää, mutta se heilahtaa uuteen se on varmaa.

Kreikassa heiluri tuli jo kiihtyvällä vauhdilla alas ja jo ylöskin murtaen tieltään kaiken, järjen käytön sen mukana, ensin suunta oli äärioikeaan, kunnes aamunkoitossa mentiin liian pitkälle. Tilalle saatiin vasemmistolainen Syriza moneen kertaan kun tsipraat eivät kelvanneet unionin konservatiiveille.

Espanjassa oltiin jo heilurin ääriasennossa oikealla, tilanteen vaikeutuessa heiluri on jo alkanut pudota pian kovalla vauhdilla kohti podemoksia - vain vasemmiston sisäinen hajaannus pelasti konservatiivit.

Italiassa ja Ruotsissakin pudotaan jo vähän toiseen suuntaan porvarikauden käännyttyä sosialidemokratiaan. Tanskassa valittiin nationalismi. Populistit ovat vahvistumassa vaikkeivat vallassa myös kaikkialla Pohjolassa.

Kaikkialla on tämä, suunta muutoksia tulee äänestäjä on liikkeellä.

 

Suomessa heiluri oli jo menossa alas jytkähtäen, mutta täälläkin kuin poissa akseliltaan todellisen vastapään puuttumisen vuoksi. Perussuomalainen protesti on olemassa, mutta sillä ei enää ole selvää suuntaa kuin yhdessä asiassa. Ollaanko enää köyhän, maahanmuuttajan vai rahaherrojen asialla hämmensi jäseniä heti kun puolue astui hallitukseen. Tuuli kääntyi vihurivastaan kun punavihreät päävastustajat saivat paljon lisäsuosiota ja puolue hajosi. Jussi Halla-aho sai pidettyä kaaderit mutta äärioikeiston vyöryttäessä puoluetta rivit hajoavat vennamolaisesta päästä.

 

Erkki Tuomioja varoitti hyvissä ajoin eurooppalaisesta nuorisokapinan vaarasta, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi aamutelevisiossa suoraan jo 2011, että Kreikan yhteiskunnallinen katkeruus juontuu siitä, että rikkaat eivät osallistu talkoisiin vaan ovat noudattaneet Björn Wahlroosin neuvoa ja vieneet fyrkat, saksalaisten mukaan monta sataa miljardia euroa, veroparatiiseihin ja Sveitsin pankkeihin.

 

Tuomioja ja Liikanen ovat vanhoja nuorisokapinallisia, he osaavat lukea ajanmerkit.

 

KUN STUBB OLI PIHALLA

Ministeri Alexander Stubb oli sen sijaan aivan ymmällään kun natsinuoret puukottivat järjestysmiestä va­semmistonuorten tilaisuudessa Jyväskylässä tammikuussa 2013. Eurooppaministeri twiittasi voisko joku kertoa hänelle mikä ero on äärioikeistolla ja -vasemmistolla - hän ku ei tiedä. Toivottavasti hän tietää jo, siltä varalta ettei, laitan tähän vähän lukemista Luxemburgiin.

 

Kun ministeri ei ole seurannut tätä eurooppalaista oikeistoelämää ehkä vieläkään Italiassa, Saksassa, Espanjassa, Itävallassa, Puolassa, Unkarissa, Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa Kreikassa etkä edes Suomessa niin on ehkä syytä valistaa jälkikäteenkin - kun kerran kysyttiin.

 

Asian ymmärrys on tärkeää myös muille kun äärimmäiset mielipiteet saavat vastakaikua turhautuneelta kansan osalta eri maissa.

 

Ensin kuitenkin pari perustwiitin mittaista luonnehdintaa asetelmasta historiallisessa perspektiivistä:

 

#Äärioikeiston oman maan myyttinen menneisyys on aina paremmuutta muita kansoja ja rotuja kohtaan. Niissä piireissä isänmaallisuus ja kansallismielisyys ovat aina nousseet vihamieliseksi kiihkoisänmaallisuudeksi ja äärikansalliseksi ajatteluksi niin rodullisin, poliittisin, moraalisin, uskonnollisin kuin kulttuurisinkin perustein.

#oikeiston aatemaailman keskiössä on ollut kansallisuusaate, koti, uskonto ja konservatismimielisyys. Nyt ne on korvannut markkinaliberalismin taloususko ja valtion alasajo, kaiken markkinaistaminen.

#Maltillinen oikeisto on luisunut sosiaalisesta markkinataloudesta kohti valtionvastaista markkinauskoa ja tuloeropolitiikkaa, mutta silti tehnyt tehnyt aseveliyhteistyötä

#maltillisen vasemmiston kanssa, demokrattiset sosialistit ovat siirtyneet valtion puolustajiksi, mutta samalla suostuneet sen myyntiin markkinoille.

#Vasemmisto määritti aiemmin yhteiskunnan puolestaan perinteisesti luokkakantaisilla jakolinjoilla - yhteiskuntaluokkien välisillä eturistiriidoilla. Nyt se on punavihreää reformismia jossa sosialismi on esillä lähinnä vanhassa vitriinissä ja edunvalvonta, korporaatiovallan edunvalvonta etusijalla.

#Radikaali vasemmisto ajaa proletariaatin ja uuden prekariaatin; työväenluokan etua omistavaa luokkaa vastaan. Se tuomitsee maltillisen vasemmiston korporatiiviset neuvotteluratkaisut ja luokkasovun maltillisen oikeiston kanssa.
#Äärivasemmiston voima kumpuaa joko kommunismista tai usein anarkistisesta pyrki­myksestä luokattomaan yhteiskuntaan ja äärimmillään haluun tuhota yksityisomaisuuden valta, pyrkimyksenä eliminoida koko omistava luokka, kuten Punaiset prikaatit ja RAF mallinsivat Italiassa ja Saksassa neljä vuosikymmentä sitten.

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa äärijako koettiin verisesti 1918, jolloin toinen osapuoli soti vapaussotaa ja toinen luokkasotaa.

Huomasin, että kansanedustaja Olli Immosen (ps/Suomen Sisu) kavereiden Sarastus-verkkolehteä julkaiseva akateeminen kansallissosialistijengi esittää ohjelmansa Suomessakin luoden hienosti rakennetun poliittisen viholliskuvan.

He vyöryttävät nyt perussuomalaisia. Halla-aholle halutaan tehdä sama temppu minkä hän teki Timo Soinille.

 

Katsopa mihin tämä oikea äärilaita pyrkii:

 

Sarastus-lehden verkkosivuilta saamme esiin tämän ajattelumallikuvauksen:

”Hallitsematon maahanmuutto muuttaa sinulle ennen kuuluneen maan asuinkelvottomaksi – olet muukalainen omilla kotikulmillasi. Sinusta tulee etnisen rikollisuuden kohde pelkän valkoisen ihon takia. Lapsiasi opetetaan vihaamaan itseään.”

Tämän Suomen äärioikeiston vihollisia ovat kapitalismi, joka on tehnyt ihmisistä, juutalaisten käynnistämän, konsumerismin orjia.

Salaliittoon kuuluvat keski- ja yläluokkaiset vasemmistohumanistit: "sosiaalidemokraatit, jotka ovat omaksuneet uusliberaalin talousteorian totuudet ja astuneet työnantajien heille virittämään ansaan.”

 

Alexander Stubbille he sanovat että te, oikeistoliberaalit jotka ”haluavat lisää kapitalismia” olette luoneet massatyöttömyyden Eurooppaan siirtämällä teollisen tuotannon kehitysmaihin – ja väittämällä että vielä pärjätään, koska tänne jäisi kuitenkin tuotekehittely ja tutkimus.

Nyt kun Kiinan ja Intian massiivinen reservi alkaa kuitenkin huolehtia myös siitäkin – ”ei Meille jääkään enää mitään... Globalisaatio ei ole mahdollisuus vaan katastrofi. Vapaata maailmantaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhdistää.”

 

Kun te oikeistoliberaalit, Alex, ”tuhoatte nyt hyvinvointiyhteiskunnan” tuloksena on kaikkien sota kaikkia vastaan. Sinusta tulee etnisen rikollisuuden kohde pelkän valkoisen ihon takia. Poliisi on kyvytön ja tuomioistuimet haluttomia suojelemaan sinua. Yhteiskunnan siivellä elävät pilkkaavat ponnistuksiasi.”

 

Toimintaohje tulee Nürnbergin massapsykologian soundilla: ” tarvitaan eurooppalainen vallankumous: väkevä vastalääke egoismille, kulutuskulttuurille ja materialistiselle ah­neudelle; luontomme pimeän, kielletyn puolen vallankumous!

"Peto herää!” julisti äärioikeiston verkkolehti jo vuosia ennen peruskaappausta. Se neuvoi seuraajiaan: ”alat asteittain kehittää ja jalostaa kiuk­kuasi – kehität sen VIHAKSI! ”

”Viha antaa meille syyn elää, polttopisteen, jotakin minkä eteen kamppailla, identiteetin. Viha on energiaa, puhdasta energiaa joka on peräisin itse luontoäidistä. Viha saa meidät näkemään valheiden ja teeskentelyn läpi ja auttaa meitä keskittymään olennaiseen. ” ”Viha tekee sinusta vahvan! Viha on demokraattista – rikkaat ja mahtavat eivät voi vihata enempää kuin orjansa ja alamaisensa. Vihan voi siirtää lapsillemme ja pitää sitä elossa vuosisatoja. Viha erottaa meidät heikoista ja säyseistä massoista. Hyväksy viha, syleile sitä, opi tuntemaan se ja käyttämään sitä.”

 

Tässä vielä mitä äärioikeiston eliittiviha on :

”liberaalin eliitin suurin pelon aihe on kykymme vihata, sillä vihastamme tulee jonakin päivänä koko planeetan vallankumouksellisin voima. Vihamme kaataa ja rakentaa im­periumeja.”

”Järki, suvaitsevaisuus ja maltillisuus astuvat sivuun kun peto ottaa vallan. Meidän täytyy antaa seksuaalisen halumme, territoriaalisen ahneutemme, väkivaltaisten impulssiemme ja ylettömien intohimojemme ohjata meitä...”

 

Eurooppaministerin olisi ollut 2013 syytä tuntea myös asialista, jonka neonatsit asettavat.

”Eurooppalainen vallankumous on suuri toipumisprosessi, jonka aikana teemme sovinnon kaikkien persoonallisuutemme ulottuvuuksien kanssa – hyväksymme jopa pimeän puolen – ja alamme viimein puolustaa kunniaamme ja arvokkuuttamme ja rohkenemme vaatia kunnioitusta.”

”Meidän täytyy tahtoa ja haluta valtaa. Joka hetki meidän täytyy miettiä, kuinka hankkia valtaa ja kuinka käyttää sitä. Meidän on annettava vallanhalun nielaista meidät. Vain hölmöt luulevat, että maailmaa voi muuttaa ilman valtaa. Vain nahjukset ja häviäjät luulevat, että on väärin käyttää valtaa muita kohtaan. Vain naiivit tyhjäpäät, jotka eivät tiedä maailmasta mitään, luulevat että vallan voi murskata, tuhota, hävittää, luoda maailman ilman valtaa. Siellä missä on ihmisiä, on valtaa – poliittista, taloudellista, uskonnollista, sosiaalista, seksuaalista valtaa. On vain valittava, haluaako hallita vai olla alamainen.

Meidän on hyväksyttävä perustotuus, että valta on kaikki ja että meidän on oltava valmiit kaikkeen saadaksemme sen.”

 

Manifestoija Kai Murros on entinen maolainen, nyt avoimen kansallissosialistinen, Moskovasta Etelä-Eurooppaan liikkunut, puhunut ja verkottunut, suunnitelma on selvä. Kansanedustaja Olli Immonen, PS, julkaisi itsestään kuvan, jossa hän oli Murroksen kanssa pitämässä ”suunnitelupalaveria” jo ennen kuin suuri kohu hänen fasistiyhteyksistään alkoi kesällä 2015.

 

Kirjailija Timo Hännikäinen puki sanaksi mitä on mielessä jo pakolaisvirran toisen kuukauden aikana Sarastus-lehdessä 21.9.2015: hänen mukaansa Immosen johtamalle ”kansallismieliselle Suomen Sisu -järjestölle on tullut lähes tuhat uutta jäsenhakemusta pelkästään syyskuun aikana, ja kuluneen viikonlopun aikana nähtiin ensimmäiset laajemmat maahanmuuttopolitiikan vastaiset mielenosoitukset Helsingissä ja Torniossa. Kun koko poliittinen eliittimme muutamaa rohkeaa toisinajattelijaa lukuun ottamatta on sitoutunut edistämään eurooppalaisen sivilisaation loppua, pelkkä parlamentaarinen vaikuttaminen ei yksinkertaisesti riitä. Tarvitaan kansalaisaktiivisuutta, päättäjien painostamista, ruohonjuuritason järjestäytymistä – avointa kapinaakaan pois laskematta. ”

 

Kolme pointtia Alex:

1. Puolustit ihmisiä, ihmisoikeuksia  ja vapauden arvoja äärioikeiston vyöryttäessä, siitä isot pointsit.

2. Liittoutumisesi markkinauskoon ja kritiikitön federalismipyrkimys hommasi äärioikeistofoorumille lisää tilaa melskata ja avasi Petteri Orpolle oven työhuoneeseesi.

3. Kapiltalismiin lisää kapitalismia flirtti johti nationalismiin lisää nationalismia tilanteeseen kun pelisilmä petti. Eurooppalainen unelma uhkaa sortua nenän vartta pitkin Unionin johdon arroganssiin.
 

 

KORRUPTIOTA JA KANSALLISOMAISUUDEN LUOVUTUSVOITTOJA

Kansaa radikalisoi Suomessa myös vasemmiston pikkuhiljaa lamassa tapahtuva herääminen huomaamaan, että tässä olisi hyvä täky ja muistamaan, että työväenliikkeellä taisi joskus olla tällaisia ahneuden vastaisia tavoitteita. Joskus silloin ennen kuin Lipponen tuli ja Urpilainen ajatteli demareista keskustapuoluetta.

Kutistuneena historiansa pienimpään kuosiin se kääntyi työväenliikkeeksi ja keräsi joukot toreille taas itse pääperkelettä, Keskustan työreformoivaa Pääministeriä vastaan.

Kapinalistalla oli pohjoisessa myös Suomen ryhtyminen kaivosyhtiöiden kaffereiksi ja bantustaniksi.

 

Ei riittänyt, että ministeri Jyri Häkämies antoi jo 2007 myydä puoluetoverille fosforikaivokset hetkellä, jolloin raaka-aineen hinta hyppäsi rakettinousuun. Piti vielä antaa valtausluvat, omasta vapaasta tahdosta, ilman ympäristöturvaa Paula Lehtomäen suosikeille Talvivaaralla ja Raahen myrkyttäjille. Siitä seurasi kaikkien aikojen kaivossotku, jonka lasku putosi lopulta valtion syliin. Outokummulta Talvivaaran kolikoilla ostanut liikemies tienasi mojovan miljoonapotin ja jätti jälkeensä ei vain jäte- vaan myös velkavuoren.

Sama bantustania yritetään kiivaasti aikaansaada myös eri puolille Lappia, jossa muutaman vuosikymmenen pätkätyön vuoksi oltiin uhraamassa matkailuelinkeino, maine, luonto - ja lahjoittaa luonnonvarat – jopa Joulupukin maa. Norjalaiset vetivät kuitenkin takaisin vaikka valtio oli luvannut 300 miljoonaa myötäjäisiä Savukosken Sokliin.

 

Siirtomaana Suomi ei ole edes niin hyvä kuin riistetyn Afrikan maat: ne ovat edes vähemmistöosakkaina kaivosyhtiöissä. Häkämiehen- Vapaavuoren linjalla tämä ei käynyt ennen kuin tulikin pakko – kohtalon ivaa karmeimmillaan.

 

Pian oli Suomen kivijalkoja kaupan lisää. Valtion rahoilla perustettu ja kansan perusinfrastuktuurista huolehtiva Fortum, entinen Imatran Voima, myi sähköverkkonsa. Se kun tuotti vain kahdeksan prosenttia, varmaa ja tasaista voittoa vuosittain.

Piti tehdä mittavia investointeja ja kaivaa kaapelit maan sisään.

Ei kiinnosta, paremmat bonukset kilahtavat johdon tilille kun myydään koko höskä; Etelä- ja Länsi-Suomen kansallisen teollisen ytimen sähkönjakelu eniten tarjoavalle. Venäjällä oli sensijaan varaa riskeihin, joita taattiin fennovoimalla.

 

Ministeri Heidi Hautala halusi keväällä 2013 myydä valtion viinayhtiön Altian ja Finnairin osakkeita. Hän olisi mielellään jatkanut ”nykyään on tapana” typeryyspolitiikkaa, joka on jatkunut jo 20 vuotta; kansallisen omaisuuden pilkkahinnoittelua yksityisille edunsaajille ja luovuttamista korruptioon ahneille johtajille. Nyt nähdään, että tulos olisi ollut parempi jos osakkeet olisi pidetty ja ei olisi luovuttu omasta kansallisesta teollisuuspolitiikasta.

Sipilän halllituksen tavoite on oikeauskoisen markkinaistaa koko ala rautatie- ja liikenneverkosta VR:n tuhoamiseen arvonmenetyksen ja kaluston luovutttamisen kautta

 

Korruptio ja pilkkahinta, vahvasti sanottu?

 

Tosiasiat: Soneran johtajia oli syytteessä korruptiosta Azerbaidzanin kauppojen vuoksi, suomalainen johtaja sai mennä. Sonera kirjasi vuonna jo 2002 valtavan 3, 863 miljardin euron tappiot Saksan Group 3G:hen satsatusta toiminnasta, sen kolme ryvettynyttä toimitusjohtajaa on erotettu vuosien varrella. Lopulta Telia-Sonera joutui lähtemään koko alueelta.

Patrian johtajia syytettiin lahjonnasta.

Olympiakomitea määrättiin palauttamaan saamiaan tukia koska niitä oli käytetty väärin. Huippu-urheiluyksiön huikeat lahjat ja palkkiot.

Kartellitapaukset; metsäteollisuus, asvalttiala...

Muistattehan Finnairin asuntokaupat, siirtopalkkiot, stay bonukset. Destian.

Sitten Fortumin optiot 2000-luvulla: johto oli vuoteen 2010 mennessä vaihtanut optioita noin viisi prosenttia Fortumin osakkeista, joka oli silloiselta pörssiarvoltaan noin 900 miljoonaa euroa.

Helsingin opetusviraston sumeilematon korruptio.

 

Muistetaan myös muut valtion omistamien yhtiöiden palkkaskandaalit koko 2000 luvun...

Pilkkahinta: Partekin myynti, Kemiran pilkkominen ja myynnit, Soneran, Fortumin, Nesteen ja Enson myynti olivat kaikki pikavoittoja, mutta pitkän juoksun suuria menetyksiä. Soklin, Talvivaaran muiden kaivosoikeuksien, asiallisesti ottaen, lahjoitus, oli tuota typeryyttä. Lopputulos ahneet saneeraukset, ihmisten erottaminen ja toiminnan siirtyminen ulkomaille, ympäristökriisit ja pannukakkuja, luopumisia. Hölmölän taloa on rakennettu viemällä väärän opin valoa ikkunattomaan taloon säkillä.

 

Sitten on vielä maksettu huippuhintoja kuten Olkiluodon Iisakin kirkkoa – 9 vuotta myöhässä oleva ydinvoimalaa odoteltaessa. Se ei riittänyt toinen kierros käynnistettiin venäläisellä fennovoimalla. Se on jo - kahden vuoden jälkeen - vuoden myöhässä.

Valtion omistuksen tehonyrkiksi Jyri Häkämiehen perustuttama Solidium on epäonnistunut.

Tästä eri pidä kiitosta jakaa, pikemmin oikeutta.

 

Asuntorintamalla on menossa miljardien eurojen kaappaus jossa asukkailta viedään kodit ilman kelpo vastiketta. Kaappaus tapahtuu tosiasiassa myös veronmaksajilta ja valtiolta sijoittajille. Aravajärjestelmä muuttuikin miljardipotiksi.

”Yleishyödylliset” rakentajat; Ruotsiin myyty Sato ja työväen VVO ovat muuttuneet kovan rahan gryndereiksi, sijoittajiksi, jotka keräävät jättimäisiä voittoja. Keskustaa lähellä olevat säätiöt ja ammattiyhdistysliiike ovat operoimassa myös. Niiden lähipiirin perustamat sosiaaliset asuntotuottajat onvat luisuneet pienelle piirille miljardieduksi.

Edut ovat niin suuret ettei kukaan uskalla siihen puuttua, jopa media on vaiti.

Ministeri Kimmo Tiilikainen ajoi 40 000 asumisoikeusasukasperheen elämänikäiseen asumisoikeuteen sellaista rajausta, joka mahdollistaisi kotien markkinaistamisen kesken asumisen oikeuden eli ASO-asukkaat voivat joutua osamaksamistaan asunnoista myynti- tai ostopakkotilanteeseen ilman sanan valtaa asiaan.     .

Tämä on korruptiivinen lisäkaappaus yhteisesti maksetulla asunto-omaisuudella.

 

Pahinta tuhoa, kansallisomaisuuden luovutustappiota on saatu aikaan metsässä. Vanhin valtioyhtiömme Enso-Gutzeit Oy osti Varkauden metsäteollisuuden A. Ahlström Osakeyhtiöltä vuonna 1987. Enso-Gutzeit Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n fuusiolla vuonna 1996 luotiin Euroopan suurimpiin kuuluva, integroitunut metsäyhtiö Enso Oy. Sitten vuonna 1998 Enso Oy ja ruotsalainen Stora Ab fuusioitiin ja syntyi paperiteollisuusyhtiö Stora–Enso Oyj.

 

Se osti Kansallisosakepankista tulleen Jukka Härmälän johdolla yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla vuonna 2000. Stora-Enson maksama hinta osoittautui ylimitoitetuksi. Vetäytyessään Pohjois-Amerikan markkinoilta Stora-Enso myi USA:n liiketoiminnot syyskuussa 2007 1,8 miljardilla eurolla. Tappiota siis yli 3 000 000 000 euroa. Nyt yhtiö on ruotsalaisten komennossa.

 

Härmälä sai potkut maaliskuussa 20007 vain 61-vuotiaana– ja makeat korvaukset - naurettavuuteen saakka. Härmälän ansiotulot olivat vuodessa reilut 800 000 euroa, hän sai 66 prosenttia loppupalkastaan eläkkeenä - 60 vuoden iästä lähtien. Dagens Industri laski, että Härmälä sai vuosien 1998–2007 aikana kuitenkin palkkaa ja palkanluonteisia etuja yhteensä 125 miljoonaa euroa. Samaan aikaan yhtiön kurssi laski noin 10 prosenttia. Vielä potkuvuonna yhtiö maksoi Härmälälle palkkaa ja palkkioita lähes 1,7 miljoona euroa, vaikka Härmälä jäi eläkkeelle maaliskuun lopussa. Samana vuonna Stora Enso sulki Ruotsista Norrsundetin ja Suomesta Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan. Työttömäksi näistä jäi lähes 1000 työntekijää.

 

Harjoitettu valtion omistajapolitiikan malli perustuu sekin ultraliberaaliin ajatteluun, sen päämäärä on valtion ja yhteiskunnan roolin kutistaminen mahdollisimman pieneksi. On tapahtunut valtion omistamien yhtiöiden luovuttaminen kansallisten ja kansainvälisten omistajien hallintaan puoli-ilmaiseksi, sen jälkeen valtiot siirtyivät taka-alalle ”vaiteliaina omistajina.”

 

 Juoneen kuuluu, että sitten niiden valtion yhtiöiden johtajien palkitsemisessa ei ole ollut mitään pidäkkeitä. Entisten valtion yhtiöiden yksityiset jatkajat ovat maksaneet käsittämättömän suuria palkkioita johtajilleen valtioiden nynnyillessä. Malli on kuin 1990-luvun Venäjältä, jossa entiset virkamiehet ja pomot, oligarkit kaappasivat valtion omaisuuden ja miljardit itselleen.

Tässä on ollut kyse hitaan hivuttamisen ideologiasta, joka ulottuu valtion omistuksista kunnallisiin ja terveyspalveluihin saakka. Skandaaleja tulee julki vuosi toisensa jälkeen, sitten ne painetaan villaisella kun on lintilöity irtopisteet.

 

Suomalainen korruptio ja kyseenalaisten etujen käyttö on laaja ja yleinen ilmiö, josta ei puhuta avoimesti koska moraalimme ei enää näe firman rahojen mälläämisessä mitään väärää. Mälläämiseen ei osallistu vain johto erilainen sensitivity training koskee kylpylälomailevaa työntekijää myös.

 

Onhan kuitenkin perin omituista, että tässä maassa on kokonaisia lomakyliä pullollaan yritysten loistomajoja. Niitä täydentävät puolueiden kylpylät ja parantolat ja ammattiyhdistysten loma- ja kokouskeitaat.

Vieraanvaraisuudella halutaan vaikuttaa toiseen osapuoleen, joskus se on vain kutsu jääkiekko-otteluun, jossa ei sinänsä ole mitään outoa. Mutta jos se jatkuu ylettöminä illallisina ja tarjottuina maksullisina naisina, ollaan ylitetty sopivaisuuden raja.

 

Isännän pyrkimys on vaikuttaa toiseen osapuoleen oman etunsa vuoksi. Kun oppii tuntemaan toisen ihmisen syntyy sidos, joka johtaa mahdollisuuteen vaikuttaa. Tutun kanssa on helpompi asioida. Tämä on luonnollista elämässä. Kaupankäynti edellyttää kohtaamista ja toiseen vaikuttamista. Rajan vetäminen siihen mikä on soveliasta on ensisijaisesti moraalinen arvio, jonka jokainen joutuu tekemään kohdallaan.

 

Sopivaisuuden katse kohdistuu yleensä vain julkiseen valtaan. Nykymaailmassa voisi olla jo paikallaan keskustella myös siitä, mikä tarkoitus on yksityisen sektorin ylimmän johdon mielettömillä eduntavoitteluilla ja mahdollisuudella elää edustamiensa yhtiöiden varoilla kuin kuninkaat.

 

Nähtiin kerta toisensa jälkeen, ettei pyhissä pankeissakaan ollut moraalia lainkaan. Silti nämä samat moraalikatolaiset olivat amerikkalaisilla teekutsuilla moralisoimassa aborteista, homoista, kasvatuksesta ja uskosta. Kun he tuottavat pornoa ja väkivaltaa koko maailmalle, on listalla myös ehkäisyn vastustaminen aids-maissa ja eettinen ylemmyys käsi toisen taskussa. Rahansa teekutsuliikkeet saavat Wall Streetiltä ja ökyrikkailta, muun muuassa.

 

Merkittävässä selvityksessä Yhdysvalloissa havaittiin, että johdon optioiden merkintäpäivä ajoittui poikkeuksellisen usein muutamaa päivää ennen yhtiön kurssia nostavien tulostie­dotteiden ja muiden positiivisten uutisten julkistamista. Näin hyvät uutiset hyödyttivät johtoa myös henkilökohtaisesti. (Yermack 1997.)

Olisi typerää ajatella, ettei tulosvedätyksiä tehtäisi kun johdon edut ovat niin suuret. Myös Suomessa.

Tietysti sitä tapahtuu.

 

Vaalirahoituksen räikeimmät tapaukset eivät ole kansanedustajien tukeminen, vaan moraaliltaan kyseenalainen vaikuttaminen kunnallistasolla. Kunnat ja niiden viime vuosina yhä enemmän suosimat omat ”yritykset”, jotka ovat julkisen kontrollien ulkopuolella, ovat jatkuvan vaikuttamisen kohteena. Asemakaavoituksen, hankintojen ja palvelujen ostojen kautta vaikutetaan merkittäviin taloudellisiin etuihin.

 

 Poliittinen korruptio ei ole mikään uusi juttu. Teimme Raino Seppälän kanssa

3-osaisen jutun asiasta Suomen Kuvalehteen vuonna 1976.

 

Puolueiden kunnallisjärjestöt ja joissain tapauksissa erikseen tätä tarkoitusta varten perustetut säätiöt, kannatusyhdistykset ja muut piilo-organisaatiot keräävät ja saavat yrityksiltä tukea, jonka tarkoituksena on vaikuttaa hankinta- ja kaavoituspäätöksiin. Näin on ollut vuosikymmenten ajan ja on edelleen, keinot ja muodot ovat vain jalostuneet.

 

Helsingissä puolueet saivat metro- ja liikennevalorahaa, kaiken huipuksi kaupungeilta tontin puoluetaloja varten jo 1970-luvulla; ei niillä näitä taloja juuri ole, mutta muuta rakennusoikeusvoittoa sitä enemmän. Espoossa grynderit maksoivat promillen per valtuutettu rakennettua kerrosneliömetriä kohden samalla vuosikymmnellä.

 

Keskittyminen, yhtiö-, mutta myös yhdyskuntatasolla on valtaa joissa poliittinen valta palvelee talousvaltaa. Markkinataloudessa kilpailu on vääristynyt finanssikonsernien muututtua rahan yhteenliittymiksi ja luisuttua harvojen käsiin. Yhteiskuntasuunnittelussa on aina määrännyt kaavoituksen tason tonttimaan ansioton arvon nousu ja siihen liittyvä lahjonta.

 

Suomessa trendiksi tuli että ihmiset asutettiin keskustan kalliisiin asuntoihin ja kauppiaat ja tehtaat vietiin - ja kuluttajat juoksutetaan - kaupungin ulkopuolisille pelloille myymään mööpeleitä ja painavia ruokakasseja.

Näin kävi koska itsepalveluvarastokaupalla ei ollut enää tilaa toimia ja varaa vuokriin, joita kaupungin keskustassa perittiin maan ansiottoman arvonnousun jälkeen.

Tämä keskittämisen luonnonlaki johti siis toisiin luonnottomuuksiin: Helsingin metropoolissa; syntyi krooninen asuntopula ja rakennusmaan vaje. Se taas johti tonttimaan hinnan nousuun pilviin. Se taas taktisen vajaatuotannon lisäksi asuntojen hintojen ja vuokrien krooniseen rajuun nousuun ja ihmisten elinikäiseen asuntovelkavankeuteen. Nyt oma asunto Helsingissä on pientuloiselle mahdotonta.

 

Tästä kehityksestä hyötyy edunsaajana kalliilla rakentava grynderi ja kiinteistön välittäjä, asuntosijoittaja, -vuokraaja, jopa ”yleishyödyllinen” rakentaja kuten riistäjä-VVO, ennen muita kuitenkin velan haltija – finanssilaitos.

Tietenkin kaikki kauppiaat hyötyvät alueella,niin myös etelän levikkialueen media ja lopulta Helsingin kaupunki ja sen hamuama muu lebensraum, Espoo ja Vantaa verotuloina.

 

Suomessa on hallitusten selvittämättömiä kauppoja, merkillisiä optioita ja kadonneita rahoja, joita taloustoimittaja Seppo Konttinen on kuvannut kirjassaan Kansallisomaisuuden ryöstö. Jaakko Kianderin arvioihin vedoten Konttinen katsoi, että hallitusten toiminta oli kymmenessä vuodessa aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin tappion.

”Jos yhteistä omaisuutta ei olisi myyty yhteiskunnan osakesalkun arvo ja osinkotuotto olisivat vuonna 2007 olleet jo kaksinkertaisia. Mediassa visusti vaietun tutkimuksen mukaan valtionyhtiöiden yksityistyminen ja myynti ovat aiheuttaneet veronmaksajille noin viidentoista miljardin euron tappion.”

Jos äänestäjät olisivat aikoinaan saaneet äänestää valtionyhtiöiden kohtalosta, olisi sijoituksia tehty suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Fortum olisi yhä kansan omaisuutta eikä Ensoakaan olisi myyty ruotsalaisille. Sähkön siirto olisi edullista ja työpaikat olisivat säilyneet Kemijärvellä. Maan eliitin takinkääntö valtion omistajapolitiikassa on vääjäämättä tullut veronmaksajille kalliiksi."1.

 

Tutkiva journalismi ei löydä ”yleishyödyllisestä” rakentamisesta jutun aihetta vaikka menossa on jo vuosia ollut aravaperäisen ja siitä juontuvan valtion lainoittaman miljardiomaisuuksien siirtäminen pienelle porukalle. Ikävältä näyttää, että yleishyödyllisyyttä ammattiyhdistysliikkeessäkin tulkitaan vain sijoitustoimintana, kuten VVO:n tapauksessa. Jopa niin pitkälle, että rakennusliiton puheenjohtaja ryhtyi puolustamaan sen vuokrarakentamisen vähentämistä sillä, että muin keinoin saadaan parempaa sijoitustuottoa. Siis alkuperäinen tehtävä saa mennä, kunhan voittoja vaan saadaan.

 

Kuinka valtiota myydään

Me olemme nyt Euroopassa täysivaltaisena jäsenenä ja globaalissa maailmassa toimijana, joka on vahvistanut yleismaailmalliset ihmisoikeus- ja tasa-arvoperiaatteet.

Hyvä niin ja siellä on paikkamme. Meidän ei kuitenkaan pidä alistua erioikeuksien muka-lainalaisuuksiin, joita nyt syötetään uusklassisen talousteorian mukaan ainoina totuuksina. Maailman valtavirtaan ei pidä jäädä ajelehtimaan vaan on opittava uimaan – vaikka vasta­virtaan...

Kansankunnan merkitys ja sivistys mitataan siitä, missä määrin se itse pystyy vaikutta­maan omiin kohtaloihinsa.

 

Jos edelliset sukupolvet eivät antaneet vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa pois pyssynkään edessä, ei tämä sukupolvi voi sitä tehdä rahapussin vuoksi.

Valtion myyminen alkoi vuonna 1987 kun kokoomus palasi hallituksiin pitkän syrjinnän jälkeen. Katsokaa pitkää historiaa; myötävaikuttajaksi on aina joutunut sosialidemokraatti.

 

On siis omaksuttu Matti Vuorian alunperin vuonna 2004 lopullisesti ylöskirjoittama näkemys, että valtion omistajaohjauksen tulee tapahtua yhtiöiden toimielimissä tapahtuvan päätöksenteon kautta ja vain vaikuttamalla toimielinten kokoonpanoihin. Yhtiöihin kohdistuvaa konkreettista omistajaohjausta valtio-omistaja antaa yhtiöille niiden yhtiökokouksessa.

Valtion omistamien yhtiöiden pörssilistaamisen yhteydessä ja sen seurauksena valtio on sitoutunut eksplisiittisesti ja implisiittisesti toimimaan yhtiöihin nähden samojen periaatteiden mukaan kuin muut omistajat.

Valtio siis itse pyrki erottamaan valtion teollisuus- ja elinkeinopoliittiset tavoitteet ja yksittäisten yritysten omistuksen toisistaan.

On onnetonta, mikäli yksittäisen, julkisesti noteerattujen yritysten rakennejärjestelyjen liiketaloudellinen tarkoituksenmukaisuus jää eduskunnan ratkaistavaksi. Onnettominta on, jos tällainen harkinta tapahtuu ehdollisiin rakennejärjestelyihin liittyvänä eduskunnan jälkikäteisharkintaan,kirjoitti selvitysmies Matti Vuoria 2004 hallitukselle paperissaan, joka johti nykymalliin valtion ohjauspolitiikassa.

 

Poliitikot ajettiin pikkuhiljaa pois valtion yhtiöiden ja jopa laitosten hallituksista ja hallin­toneuvostoista. Ensin, 1980-luvulla vuorossa olivat pankit, sitten muut yhtiöt 1990-luvun laman jälkeen. Valtion laitosten toiminnat liikelaitostettiin, sitten yhtiöitettiin, sitten pan­tiin myyntiin.

Helsingin Pörssi esitti vuonna 2004 uuden corporate governance suosituksen pörssiyhtiöille. Se oli vallankaappaus eliitille itselleen.

Hallitusten valinnan valmistelu siirtyi entistä selvemmin yhtiöiden puitteissa tapahtuvaksi. Suosituksessa omaksuttiin lähtökohta, että hallituksen valiokunnat muodostetaan yhtiöiden hallituksen jäsenistä. Yhtiöiden nimitysvaliokunnan keskeinen tehtävä on valmistella hallituksen jäsenistä yhtiökokoukselle tehtäviä ehdotuksia.

 

Yhtiöiden hallitukset siis esittivät itseään koskevat nimitysprosessit ja ihmiset. Omistajan ei tulisi puuttua yhtiön asioihin kuin hallitusten valinnan kautta, jonka hallitukset itse valmistelevat. Siinä ei mennyt konsulttien loistoidean mukana vain valtion vaikutusvalta, vaan muistakin, yksityisistä, omistajista pyrittiin tekemään tahdottomia yhtiömiehiä, siihen suostuttiin laajasti kaikkialla maailmassa.

Lopulta on joku jo herännyt kysymään, että olisiko se sittenkin omistajien asia nimittää nimitysvaliokunta?

 

Veretön, mutta vaikuttava coup d état, vallan ja varojen anastus kuitenkin onnistui ja loi uuden aatelin yrityksiin. Tavaksihan tuli, että aateli jakoi pääosin keskenään hallituspaikat ja loput ”hallitusammattilaisille”, jotka olivat entisiä johtajia. Ahneuden ajan merkittävin stiiknafuulia, jota poliitikot edelleen toistavat, kuin mantraa, talouden lakia tai asetusta, vaikka se on vain junailu on, että ”pörssiyhtiön hallituksen ja sen palkkiokomitean tehtävänä on valmistella ehdotukset yhtiön johdon kannustinjärjestelmiksi.”

 

Päättää veljespiirissä toistensa edut.

 

Vuonna 2007 valtion omistus ohjattiin ministeriöistä erityiseen omistajaohjausyksikköön ja pian tehtiin kaikkein rajuin temppu. Se oli omistajaohjausministeri Jyri Häkämiehen junailu yhtiöittää kontrolli kokonaan kontrollin ulkopuolelle; valtion omistuksista vastaavan yhtiön, Solidiumin perustaminen.

 

Matti Vanhasen 2. hallitus oli avannut jo etukäteen vielä osin toteutumattomat myyntihanat, koska se hyväksytti eduskunnassa mm. Kemiran, Metson, OMX:n, Outokummun, Rauta­ruukin, Sammon, Spondan, Stora Enson ja Telia Soneran myyntivaltuudet nollaan prosenttiin. Laman vuoksi niitä ei ole kaikkia myyty, mutta valtuus on annettu.

Valtio on saanut kaupoistaan vuoden 1991 jälkeen 16 miljardia euroa myyntituloa ja vuo­tuista osinkotuloa 1300-1600 miljoonaa.

Mitä se olisikaan saanut säilyttämällä omistuksensa? Tärkeillä aloilla enemmän, laskennallisesti, rahaa ja työpaikkoja, investointeja kotimaahan. Seppo Konttisen-Jaakko Kianderin mukaan siis 15 miljardia euroa enemmän.

 

Juuri ennen lamaa vuonna 2006 valtio omisti kolmentoista pörssiyhtiön osakkeita ja oli pörssin suurin yksittäinen sijoittajataho. Sen omistusten yhteisarvo oli vajaa 23 miljardia euroa. Sen jälkeen se on itse ostanut vain 170 miljoonalla Elisan osakkeita - kun huomasi oman Sonera-möhläyksensä seuraukset.

 

Solidium oli ostanut 2014 Talvivaaraa, Elisaa, Tietoa, Tikkurilaa, Metsoa ja Outotecia yhteensä 456 miljoonalla eurolla. Valtion suoran ja välillisen omistuksen arvo Solidiumin kautta oli 23.5.2013 16,2 miljardia euroa. Solidiumin salkussa on 12 suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita. Niiden arvo on noin 6,9 miljardia euro 2016, jolloin sen roolia muutettiin ja hallitus vaihdettiin. Solidiumin salkku tuotti vuonna 2015 vain 6,3 prosenttia, mikä on selvästi alle Helsingin pörssin indeksin.

 

Koko toimintansa ajan Solidiumin tulos on ollut alle odotusten, valtion omistuksista ei saatu mitään lisäetua kun ne pantiin pois näkyvistä erilliseen yhtiöön.

 

Pääministeri Juha Sipilän mukaan tarkoituksena olisi lisätä Solidiumin aktiivisuutta sijoittajana. ”Jatkossa sijoituksista vapautuvia pääomia voitaisiin pyörittää Solidiumissa. Niitä ei enää otettaisi valtion budjetin tilkkeeksi”, Sipilä sanoi Helsingn Sanomille. Solidium voisi siis käyttää esimerkiksi omistamistaan yhtiöistä saamiaan osinkoja aiempaa enemmän uusien sijoitusten tekemiseen. Tähän asti valtio on edellyttänyt sen tulouttavan käytännössä kaiken valtion kassaan.

 

Omistukseensa1 valtiolla on nykyään siis ”vain sijoittajaintressi”, joten tavoitteetkin ovat yksinomaan taloudellisia. Poikkeuksia olivat vielä 2006 Finnair, Fortum ja Neste, joiden omistuksessa nähtiin myös strategisia hyötyjä.

Valtionyhtiöiden yksityistämisessä on menetetty omistuksia, jotka olisivat olleet luokiteltavissa jopa strategisiksi . Otetaan esiin vaikkapa telekommunikaatio, Postipankki, kauppalaivasto, autokatsastustoiminta tai lannoiteteollisuuden myynti. Ja nyt VR.

 

Valtionyhtiöllä tarkoitetaan osakeyhtiötä, jossa valtion omistusosuus on yli 50 prosenttia.

 

Pörssiyhtiöistä valtionyhtiöitä ovat Finnair, Fortum ja Neste Oil. Valtion osakkuusyhtiöt ovat puolestaan yhtiötä, joissa valtio on huomattava vähemmistöomistaja. Pörssilistalla valtion osakkuusyhtiöitä on yhdeksän: Kemira, Kemira GrowHow, Metso, Outkokumpu, Rautaruukki, Sampo, Sponda, Stora Enso ja TeliaSonera. Suurin osa valtio-omisteisista yhtiöistä on maksanut vähintään toimialan keskitasoa olevat osingot, joten yhtiöt ovat olleet tuottoisia sijoituskohteita.

Valtiolla on osakeomistuksia 50 merkittävässä yhtiössä. Niistä 29 on valtionyhtiötä. Noteeraamattomat pienet valtionyhtiöt vastaavat monesti valtio-omistajan määrittelemistä erityistehtävistä elinkeino- ja yhteiskuntapolitiikan aloilla.

 

Suomen kaikkien varkauksien äiti on tapa, jolla meidän kansallisomaisuuttamme, valtion yhtiöitä on yksityistetty järkyttävän halpaan hintaan.

 

Halvimmalla menivät Outokummun kaivosvaltauksen oikeudet Sotkamon Talvivaarassa. Outokummuin työntekijä, Talvivaaran toimitusjohtaja Pekka Perä sai ne yhdellä eurolla. Hänen perustamansa nikkeli- ja uraanikaivosyhtiön markkina-arvo oli ennen katastrofeja lähes puolitoista miljardia euroa, mistä Perän oma osuus oli runsaat 300 miljoonaa. Sen arvo on mennyt, mutta valtion panokset ovat nousseet lähes satoihin miljooniin.

Halvalla meni, mutta kalliiksi tuli, koko kaivos valui valtion ja veronmaksajien syliin. Sitten Terraframen malmit luovutettiin ulkomaille, hätäpäissään, taas pilkkahintaan.

 

Halvalla, Suomen maanviljelijöille kalliilla, meni myös Kemira/GrowHown lannoitetuotanto – mukaan luettuna Soklin kaivosoikeudet – norjalaiselle Yaralle. Kaupassa norjalaiset saivat monopolin lannoitemarkkinoihimme, sen Yara kuittasi korottamalla lannoitteiden hintoja heti alkuun kolmanneksella ja kotiuttamalla voitot verottomasti Norjaan sieltä tuodun ammoniakin hinnoittelulla. Valtio sai kaupasta vaivaiset pari sataa miljoonaa euroa. Pölkkypäänä taas Jyri Häkämies.

 

Röyhkeintä meno on ollut Fortum Oy:ssä, jonka Lipposen hallitus synnytti yhdistämällä öljynjalostaja Neste Oy:n ja sähköyhtiö Imatran Voiman (IVO), muutamaa vuotta myöhemmin ne erotettiin uudelleen pois kauas toisistaan. Fortum pantiin pörssiin 5,38 eurolla. Se oli timanttinen lahja uusille yksityisomistajille. Sijoittajat saivat ostaa osuuksia tosiasiassa ostaa kolme kertaa arvokkaampaan omaisuusmassaan.

 

Valtio sai kolmessa annissa 37 prosentista Fortumia 1 635 miljoonaa euroa. Vuonna 1998 syntynyt yhtiö on maksanut historiansa aikana omistajilleen osinkoja 11,6 miljardia euroa, josta yli puolet valtiolle ja Neste Oilin yli miljardin euron arvoiset osakkeet. Osingoista vajaa puolet on maksettu sijoittajille, joilta valtio oli siis saanut osakkeidensa myynnistä edellä mainitut 1 635 miljoonaa - eli Fortum on maksanut enemmän kuin tuplasti yksityisomistajille takaisin heidän valtiolta ostamiensa osakkeiden hinnan.

 

Jos valtio olisi saanut koko ajan myymänsä osakkeiden tuottamat osingot itselleen se voittanut 2–3 miljardia euroa – ja sillä olisi edelleen omistuksessaan vuoden 1998 alkuperäisestä neljän miljardin euron osakepotista Fortumin nykyiset,vuoden 2011 lopussa oli 14,6 miljardin euron arvoiset osakkeet sekä erikseen 2,5 miljardin (2012) arvoiset Neste Oilin osakkeet. Fortumilla oli vuoden 2016 alussa kiinnostava ongelma; kassassa yhdeksän miljardin myyntitulot sählöverkosta. Venäjällä ei oltu saavutettu mitä piti.


Entäpä ministeri Christoffer Taxellin suututtanut Partekin kauppa Koneelle. Suomen valtion osuus kauppahinnasta oli 480 miljoonaa. Kone myi kaupan jälkeen heti osia Partekista 1,1 miljardilla eurolla. Lopuista muodostettiin Cargotec, jonka pörssiarvo oli 2012 toukokuussa 1,6 miljardia euroa. Näin saatiin vastike Herlinin Antin sisaruksille, jotka Isä oli pääperinnöstä syrjäyttänyt.

Koska myyntiaikana arvot olivat alhaalla, niin myös epäolennaisten osuuksien arvo olisi noussut. Näin ollen Partekin arvo 2014 rahassa olisi ollut lähes kolme miljardia. Valtion omistuksen arvo olisi siis ollut noin 816 miljoonaa euroa - valtion ”tappio” on siis vähintään 340 miljoonaa euroa tässä kaupassa.

 

Soneran myynnillä valtio teki miljardiluokan tilin joutuakseen huomaamaan myyneensä strategisesti ja turvallisuuden kannalta olennaisen osan Suomea. Tele, Soneran edeltäjä, oli ollut tärkeä kumppani ja innovaattori myös Nokialle sen alkuvaiheessa. Sonera kuitenkin ryssittiin moneen kertaan, osasyynä oli valtion heikko omistajapolitiikka, jota nuori ministeri Olli-Pekka Heinonen ei yhtiön vauhtivuosina hallinnut lainkaan.

 

Tämä outo kehitys jatkunut on jo vuodesta 1987 saakka, jolloin kokoomus tuli hallitukseen. Valtion omistajapolitiikasta kirjoittanut teollisuusneuvos Risto Ranki kertoo käännekohdan olleen viime laman aikana - vuonna 1991. Esko Ahon hallituksen linjaukset käänsivät omistuspolitiikan suunnan.

Sen jälkeen kansallisomaisuutta, valtionyhtiöitä, kuntapalveluja, innovaatioita on pantu kaupan, keskeinen osa huoltovarmuutta on menetetty ja kuntapalveluja on myyty suurille kansainvälisille yrityksille. Entiset kansalliset ryhmät, jotka ovat hylänneet kansallisen edun integraatiolle ja globaalitaloudelle väittävät, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

 

Tämä on kriisin tullessa vakava huoltovarmuuskysymys.

  1. Suomi on menettänyt pääomahuoltonsa ulkomaille. KOP>SYP>STS>SKOP>Postipankki kaikki lopulta ulkomailla omistettuja.

  2. Kauppalaivasto on siirtynyt ulkomaille. Telakat ovat venäläisten ja saksalaisten hoteissa.

  3. Telelaitos myytiin Ruotsiin ymmärtämättä, että siitä seuraisi hirveä riski.

  4. Valtion rautatiet saatetaan "kilpailun" piiriin pilkkomalla VR ja antamalla sen kaluston yhteiskäytöllä ulkomaisille toimijoille matala kynnys napata tämäkin huoltovarmuuden kannalta fataali toimiala.

  5. Rakennusliikkeitä on mennyt Ruotsiin, monet teollisuuden alat ovat kadonneet kokonaan ulkomaille.

  6. Kemiran strategiset viljelyn turvaavat lannoiteosat myytiin pilkkahintaan.

  7. Monet muutkin strategiset alat, kuten energia, on pörssitetty ja niiden, kuten optiosaalistusjohtoisen Fortumin, päähuomio on Ruotsissa ja Venäjällä eikä oman maan sähköhuollon turvaamisessa, kuten olemme nähneet.

  8. Malmit ovat menossa ulkomaisille kaivosyhtiöille,.

  9. Metsäteollisuus ja teknologiateollisuus siirtyivät vuosia vain pois maasta vasta 2015 saatiin uusi metsäteollinen jätti-investointi Äänekoskelle.

  10. Aivot ja osaaminen pannaan kortistoon tai myydään maasta pois.

  11. Ruoka. Juomateollisuus on mennyt, sokeri Tanskaan, jäätelökin on sveitsiläisillä ja ruotsalaisilla, sinappi tehdään Puolassa, Sisu pastillit Italiassa, vaatteet Virossa ja Kauko-idässä, lelut Kiinassa.

Yhden sukupolven aikana luovutetaan pois satojen vuosien työn tulokset ja asettamat panokset.

 

Pääomaköyhän Suomen valtio ei investoi uuteen teolliseen toimintaan enää. Se ottaa osakesijoittajana mieluummin pikavoittoja kuin investoi tulevaisuuteen kuten ennen jolloin edes sijoitettiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt niitäkin panoksia leikataan. Pikavoittaminen tuli syliin irtisanomisvirtana ja tuotantoalojen loppumisina.

 

Pääomaverotuksen suhteellinen osuus on parantunut Suomessa kulutus- ja työveroihin nähden 5,5 miljardilla.

Se on johtanut tuloerojen kasvuun. OECD:n raportti 2014 kertoi, että tuloeroilla on "huomattavasti ja tilastollisesti merkittävä negatiivinen" vaikutus kasvuun.

OECD:n mukaan olemme palanneet tulonjaossa 1820-luvulle.

 

Samaa omistavan aatelin uutta aikaa todisti myös Thomas Piketty huomiota herättäneellä best seller tutkimuksellaan.

Maailman kokonaisvarallisuus on 198 000 miljardia euroa, josta rikkain prosentti omistaa puolet. Ökyrikkaiden prosentin varallisuus kasvoi 44 prosentista kriisivuoden 2009 jälkeen kuudessa vuodessa yli 50 prosenttiin.

 

Me investoimme teollisen pääomaamme ulkomaille, mutta kukaan ei investoi tänne. Koko alkuvuosituhannen investointien määrä Suomessa on ollut surkeaa. Pitäisi uskaltaa tunnistaa, että syy Suomen tuotannon olemattomaan kasvuun on ollut olennaisella tavalla myös yritysjohdon ja osingonmetsästäjien pikavoitonhimosta johtuva investointien dramaattinen väheneminen ja johdon huono innovatiivisuus.


Pahin pelko on, että Suomessa jatketaan aina vaan yhden totuuden, kaiken supistuslinjalla kun pitäisi tehdä sekoitus taloutta muuttavista toimintatapa-, tuottavuus- ja rakenneuudistuksista ja kohdennetuista uutta luovista investointeja synnyttävistä toimista tarkoin suunnatuilla lisäpanoksilla talouteen.

Sipilän hallitus julkisti syyskuussa 2017 perustavansa taloustutkimuksen huippuyksikön; 15 professorin tutkimuskeskuksen Suomeen. Hienoa. Toivottavasti siitä ei tule Moskovan Yliopistoa kommunismin aikaan, jossa tutkitaan asiaa vain yhden totuuden, tässä tapauksessa Chigagon koulukunnan oppien, uusliberaalin tutkimussuunnan ja uskontoa muistuttavan ajattelun perusteella. Yhdysvalloissahan taloustieteellinen tutkimus on järjestetty pitkälti tukemaan suuryhtiöiden friedmanilaisia oppeja,

 

Lisäpanostustarve on enemmän kuin esitetyt kärkihankkeet.

EK:n pitäisi vihdoin omasta puolestaan antaa nyt nouskaudella näyttöä, että kelamaksujen milajrdihelpotus, työnantajamaksujen alennus ja palkka-ale, kiky ei valu vain osinkoihin ja johdon palkkioihin. Yksityiset investoinnit supistuivat 2014 6,5 prosenttia. Yritysten investointiaste on ollut sitä alempana ainoastaan vuonna 1994. Investointeja on yritetty suurella rahalla kannustaa nousuun jo vuosien ajan vaatimatta edunsaajalta vastasuoritetta. Se toiveajattelu on nyt liian kallista. Ellei tämä nousu uudista Suomea ja sen teollisuuutta hukka meidän nuoremme perii.

Perusasia on, että Suomen talous kaipaa lisää kysyntää. Kotimaan ja viennin kysyntää molempia.
Täytyy ymmärtää, että panostusrahoitus nyt vielä matalien korkojen maailmasssa olisi hyvin halpaa, vaikka talouden rakenteita pitää järkeistää. Hallitus toisensa perään sopeuttaa, mutta ei panosta riittävästi vaikka raha olisi ollut ilmaista.

 

Sopeutus ja leikkaaminen ja velkaantuminen ilman tulosvaikutuksia ei johda mihinkään se on nähty yhdeksän laihan vuoden aikana.

Suomi on toki muka elvyttänyt: se on ollut kuitenkin stagnaattista elvyttämistä jossa ei ole panostettu uuteen, ei investoitu vaan on tuhlattu velkamiljardia vanhan julkisen korttitalon ylläpitoon ja yritysten omistajien tukeen.

Niinhän tässä kävi 2008-2016.

 

Säilyttävän satsauksen, tämän käyvän säilykepurkin linjan, päättivät ”kvartetti” Jyrki Katainen, Matti Vanhanen, Stefan Wallin ja Tarja Cronberg Vanhasen hallituksen aikaan 2009.

 

Toistan: tätä ”elvytystä” ei pidä sekoittaa siihen mitä keynesiläisessä talousteoriassa kutsutaan elvyttämiseksi huonoina aikoina.

 

”Laissez-faire” – antakaa tehdä - kapitalismi perustuu ajatukseen, että yrittäjän pitää saada vapaasti toimia ilman, että hallitus siihen mitenkään puuttuu. Todellisuudessa teollinen elinkeinoelämä Suomessa pyytää tukia kuin maatalous tai palkansaajien ammattiyhdistysliike liike.

Vielä karmeampaa antakaa tehdä on taas maapalloisesti ollut rahoitusrintamalla: muutama tuhat miljardia on menetetty kun annoimme tehdä ja saamme antaa valtiovastuita koko maailmassa.

Maailman velka oli 2014 kasvanut 50 biljoonaa euroa lisää sitten vuoden 2007. Vuonna 2014 velkaa oli noin 175 biljoonaa eli 175 000 miljardia euroa. Kokonaisvelka on 286 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta, enemmän prosenteissa kuin Kreikalla.
Hallitukset ovat lisänneet velkaansa vuodesta 2008 reilut 22 000 miljardia euroa, Suomen osuus tästä on 55 miljardia. Tästä velasta 75 prosenttia keskittyy verrokkimaihimme; kehittyneisiin talouksiin.


Euroopan neuvostokapitalismissa antakaa tehdä tapahtuu Brysselin keskuskomission komissaarien suosiolla ja rahastojen tuella, nomenklatuuran luovuttaessa kansallisomaisuuden monikansallisille oligarkeille.

 

Kepu & Kokoomus tukiaispuolueet

RAHAA LAHJOITETAAN TEHOTTOMUUTEEN

Miljardien edestä rahaa siirtyy veronmaksajilta poliitikkojen erityissuosiossa ja suojelussa olevien yritysten omistajien taskuun.

Niillä kannustetaan kannattamattomaan liiketoimintaan ja estetään kilpailua.

Kokoomuksen ja keskustan hallitus ei suosi markkinoita vaan liike-elämän saavutettua etua.

Hallitus toimii siis miljardimäärässä päinvastoin kuin pitäisi jos yritystoimintaa halutaan kehittää. Se puhuu rakennemuutoksista mutta edistää jättisummin pysähtyneisyyt tä.

 

Kun loppuun saakka katsotaan, kaikki mukaan laskien, verotukia jaetaan Suomessa huikeat 25 miljardia euroa vuodessa pelkästään verotukina, joita on 200.

Meistä kaikki nauttivat näistä verotukiaisista.

 

Yritysten suoria rahallisia tukia on vähemmän kuin jättimäisessä verotukimuodossa jossa arviot ovat olleet 4-10 miljardiin. kyse on vain siitä mitä lasketaan mukaan.

Aiemmin keväällä julkistetussa virkamiesraportissa oli laskutapa toinen, mutta mittava sekin neljä miljardia kun yritystuen määrityksessä jätettiin pois mm. arvonlisäveroalennukset ja listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuki.

 

Vattin tutkimus 2016 kertoi, että valtio tukee turhaan energiasyöppöjä yrityksiä vuosittain noin 200 miljoonalla eurolla. Tutkimuksen mukaan mikään ei osoita energiaveron palautusten tukeneen näiden yritysten kilpailukykyä. Toiminta on lisäksi ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa.

- Energiatuet suosivat vain olemassaolevaa tuotantorakennetta. Näin niistä tulee tulppa talouden uudistumiselle, kun uusilla yrityksillä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin olemassa olevilla, sanovat ekonomistit.

 

Valtiontalouden tarkastusvirasto piti muutaman vuoden takaisessa raportissaan verotukia ”poikkeamina”, jotka monimutkaistavat verojärjestelmää. Jorma Ollila vaati tukien lakkauttamista jo 2010. Jyrki Kataisen hallitus lupasi ryhtyä toimiin 2013, Juha Sipilä 2015.

 

Kukaan ei tee mitään. Elinkeinoelämä arvostelee tukia mutta kun kohteena oma ala, tuille löytyy välittömästi ymmärrystä. Poliitikolle vahingonteko liittyy ääntenkalasteluun, oman vaalipiirin työpaikkoja halutaan turvata tuilla, vaikka ne loppupeleissä voivat koitua jopa vahingoksi.


Tutkijoiden mukaan yritystukien rakenne on ison remontin tarpeessa, koska osa tuista on vääränlaisia ja kohdennettu väärin.

”Kielteiset yritystuet ovat lisääntyneet. Nämä tuet kohdistuvat perinteisiin toimialoihin ja niissä vanhoihin yrityksiin. Tämä on hälytysmerkki,” varoitti Elinkeinoelämän tutkimuslaitos viime vuonna.

Yritystuista vaikuttavimpina tutkijat pitävät erilaisia innovaatiotukia. Nämä tuet on suunnattu esimerkiksi yritysten tuotekehitykseen ja kansainvälistymiseen, ja niitä myönnetään 350 miljoonan euron edestä kun hallitus leikkasi niitä toimikautensa alussa.

 

Elinkeinotoiminta saa kaikista verotuista kymmenen miljardia, alkuperäisen ”kestävyysvajeen” määrän, kertoi VATT;n erikoistutkija Timo Rauhanen Helsingin Sanomissa. Hän sanoo, että yritysten tukeminen on monessa mielessä haitallista. Silti Suomessa ei edes valmistella pitkän aikavälin suunnitelmaa tukien leikkaamiseksi, ja päätöksiä verotuista on tehty pahasti puutteellisin perustein.

 

Ei valmistella vaikka Pääministeri itse todisti eduskunnan edessä keväällä vain kymmenen prosentin 3,8 miljardin euron suorista yritystuista tuottaneen jotain.

 

Suora tuki on yritykselle annettavaa silkkaa rahaa. Verotuki puolestaan tarkoittaa sitä, että tiettyjä yrityksiä tai toimialoja suositaan perimällä niiltä alempia veroja kuin muilta. Verotukia ovat esimerkiksi eri alojen nauttimat alennetut sähköverokannat ja verovähennykset, joita tietyillä aloilla voi tehdä.

 

Verotukien ongelma on, että epätasainen verotus vääristää kannustimia ja ohjaa tuottamaan kysynnän sijasta hyödykkeitä, joiden verotus on alhainen. Tukien avulla pahimmillaan yrityksiä kannustetaan kannattamattomaan liiketoimintaan eli niille maksetaan siitä, että ne muuttavat ”arvokkaita panoksia vähäarvoisiksi tuotoksiksi.”

 

Kokoomuksen ja keskustan harhaoppi

Me puhumme avoimesta taloudesta ja markkinoiden suosimisesta mutta todellisuudessa keskusta ja kokoomus eivät siis suosi markkinoita. He vain puhuvat markkinoiden suosimisesta, mutta tosiasiassa suosivat liike-elämää - suuria yrityksiä ja pysähtyneisyyttä. Ne ovat näin kapitalismin kerettiläisiä, harhaoppineita ajamassaan markkinataloudessa.

 

Samaa tukias>pysähdys ideaa noudatettiin Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin.

Tämäkään rakenneuudistustarve ei ratkea ilman tekoja. Niitä Sipilän hallitus ei kuitenkaan aio tehdä vaikka noususuhdanne olisi juuri oikea aika hoitaa asiaa.

 

Seuraus on jo näkyvissä - Suomi on putoamassa kyydistä ellei panna vauhtia uuden tekemiseen.

 

Tätä päivää ja tulevaisuuttakin hallitaan Suomessa vielä mallein, jotka on kehitetty teollisen yhteiskunnan vakaampiin ja yksinkertaisempiin oloihin.

Perinteiset hierarkkiset, pitkälle eriytyneet ja tiukasti tulosohjatut organisaatiot eivät kuitenkaan enää pysty vastaamaan uuden toimintaympäristön asettamiin haasteisiin.

Teknologinen ja lähi- ja vertaistalouteen, siis uuteen jakamisen malleihin perustuva taloudellinen ja työn automaatiosta seuraava murros on muuttamassa toimintaympäristöä nopeasti kiihtyvällä vauhdilla.

Rakenteet, toimintamallit ja instituutiot muuttuvat ja katoavat nyt nopeasti.

Täytyy olla valmis uuteen tapaan toimia koska vanhaa bisnesympäristöä ja maailma ei kohta enää ole.

 

Vanhan toiminnan hyödytön tukeminen on nyt siis kolminkertainen virhe.

Tässä suhdannetilanteessa ei tarvitse pelätä ”työllisyysseurauksia” mihin valtiovarainministeri Petteri Orpo viittasi tukiaisten jatkamisperusteissaan poliittisille toimittajille 2016.

 

Vallalla on vain yksi kapitalistinen manifesti, jossa kansat kerätään internationaaleihin joiden muoto on taloudellinen maanosakonserni: Unioneihin, jossa soi kansainvälinen harvainvallan oligarkkien kuoron teetip-laulu. Kansallisvaltiot luovutetaan komissioille keskusvallan alle liittovaltioksi. Vapauden nimissä.

 

Kenen ideologiaa tämä olikaan?

 

Aikamme muutos on historiallisen suuri ja vaikuttaa tuleviin sukupolviin ikävällä.tavalla. 

 

JATKUU

 


 

VIITTEET:

1. Seppo Konttinen, Kansallisomaisuuden ryöstö. Pamfletti, 205 s., WSOY, Barrikadi-sarja, Vantaa 2009

 

1 http://valtionomistus.fi/suomi/files/2011/10/Tulot-laajent_2012_11a.pdf

 

2http://www.sdp.fi/fi/taustat/muistiot/5999-puheenjohtajapaivien-ryhmatyo-eettinen-markkinatalous

 

1. Bonus culture: Competitive Pay, Screening, and Multitasking. Jean Tirole & Roland Bénabou. Journal of Political Economy

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload