Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

20. Jokapäiväinen leipämme     Maatalous eurooppalaisittain - ruokapula globaalisti

June 14, 2017

 

 

Suuri pudotus

 

”Totuutta on toistettava niin kauan kun on ihmisiä, jotka eivät usko siihen.”

(Max Müller.)

   

Joskus tuntuu, että me aikuiset elämme elämän leikkikehässä luullen, että koko maailma on vain minua varten. Keräämme kaiken, vaikka emme saa mitään mukaamme.

 

PIKALUKIJAN, OPETTAJAN JA TÄRPPPIJÄN TIETORUUDUT KATSO:

 

 

 

Ruuan hinta nousee arvioitua nopeammin, sen hinnan nousu on jatkunut koko 2000-luvun muuta hintojen nousua nopeammin. Suomessa ruuan hinta nousi vuodesta 2000 vuoteen 2011 noin 28 prosenttia.

Eikä loppua näy, vuonna 2012 ruuan hinta nousi kuusi prosenttia Suomessa.

 

Sitten tuli totuus eteen-alkoi ”halpuuttaminen” koska kysyntä  - ja maailmanmarkkinahinnat, laskivat. 

Eniten halpaan meno näkyi tuottajahinnoissa, jotka kauppa halpuutti omaksi edukseen.

 

 Punainen viiva 2017 kertoo että ruuan hinta alkaa taas nousta,

 

Keinottelu ja kasinopeli ulottuu myös jokapäiväiseen ravintoomme, juuri kun köyhyys alkoi vähentyä ja nälän hätä helpottaa astui ahneus ja itsekkyys taas kuvaan.

 

Suurin asia Suomelle Eurooppaan liityttäessä oli maatalous. Maataloudessa oli tapahtumassa valtava murros ja tilojen määrän pudotus. Kun kansanäänestyksestä päätettiin ja tuista neuvoteltiin, jäi monelle väärä mielikuva, että puhe oli siitä kuinka paljon tukea saataisiin maataloudelle Euroopan Unionilta Suomeen, vaikka oikea kysymys oli, kuinka paljon tukiaisia saisimme maksaa itse omalle maataloudellemme.

 

Suomen neuvotellessa 2012-13 Euroopan Unionin budjetista suurin asia oli taas maatalous. Siihen liittyi taas tuo kysymys kuinka paljon tukiaisia saamme maksaa itse omalle maataloudellemme. Suomi taisteli 600 miljoonan euron erityistuen maataloudelleen budjettikaudelle 2014-2020. Heti kun helpotuksen huokaus kuului; ettei käynyt niin huonosti kuin ennakoitiin, MTK muisti vaatia, että se mikä meni - mikä tiedettiin jo 1994, pitää korvata kotimaisin tuin.

 

Maatilojen määrä on vähentynyt Suomessa puoli vuosisataa, vuonna 1960 tiloja oli 300 000, vuonna 2011 enää noin 61 000 ja MTK:n mukaan 2014 Suomessa oli 52 775 maatilaa. . Vuodesta 1990 tilojen määrä on pudonnut alle puoleen. Vuonna 2011 oli noin 19 000 maatilaa vähemmän kuin vuosituhannen alussa, määrä putoaa vuoteen 2020 mennessä 45 000 tilaan. 

Tilamäärän väheneminen oli pieni verrattuna 1990-luvun alkuun ja EU-jäsenyyden ensimmäisiin vuosiin. Vuosien 1990 ja 2000 välillä maatilakato oli lähes 50 000 maatilaa. Vastaavana ajanjaksona tilojen keskimääräinen peltoala kaksinkertaistui ollen 37 hehtaaria vuonna 2010. 

 

Tilojen määrän vähentyminen ei ole kuitenkaan ole vaikuttanut viljeltävän pellon osuuteen.

 

Lopettaneiden tilojen pellot ovat siirtyneet vuokrauksen tai myynnin kautta muiden tilojen käyttöön. Ongelma on, että Suomen 973 554 peltolohkoa alkavat olla liikaa hujan hajan, liian kaukana tilasta, viljelijän aikaa kuluu liikaa matkalla saralta toiselle. Tarvittaisiin tosiasiassa jo ripeä tilusjärjestely uusi sarkajako, maareformi, jotta vuosikymmenten pirstoutuminen voitaisiin korjata.

 

TUKIAISIA MARKKINATALOUDESSA

Suomessa maatalousyrittäjiä tuetaan vuosittain edelleen noin 3 miljardin euron suuruisilla tuilla. Maataloustuen osuus yhtä työllistettyä maataloustyöntekijää kohden oli - kolmen miljardin euron jakovaralla - 34 000 euroa vuodessa. Suomessa siis siirretään  tuloja maataloudelle, jotta se olisi kannattavaa. 

 

Samana vuonna 2011 työllisyystukia maksettiin 2,6 miljardia euroa SAK:n laskelman mukaan, maassa oli 300 000 työtöntä.

 

Maataloustukea voi verrata myös yritystukiin. Valtion tukia yrityksille avustuksina, lainoina ja takauksina myönnettiin vuonna 2011 noin 1,2 miljardia euroa. Tuet kasvoivat yli 50 prosenttia vuosikymmenen aikana. Yrityksiä tuetaan myös ”yrityspalveluilla”apuna oli 4 400 henkeä, joiden palkkakustannus oli noin 350 miljoonaa euroa. 

Yritystukien arvosta vain vajaat puolet 566 miljoonaa euroa, osoittautui arvioinnissa tehokkaiksi eli hyvin tavoitteeseensa vaikuttaviksi.  Yritykset ovat toki siteensaaneet myös miljardien mitassa vero- ja maksuhelpotuksia 2009-2016.

 

Kaikkiaan yritystukia maksettiin 3,8 miljardia 2016 niistä vain kymmenen prosenttia oli "tuottavia".

 

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan ei ole näyttöä siitä, että yritystuilla lisättäisiin yritysten tai toimialojen tuottavuusvaikutuksia etenkään lyhyellä aikavälillä. Osalla tuista on ollut tuottavuuskasvun näkökulmasta kielteisiä vaikutuksia. Tuen saajat ovat olleet keskimäärin matalamman tuottavuuden yrityksiä.
Tutkijat kysyvätkin auttaako tukien myöntäminen lainkaan hallituksen kaipaamaa ”rakennemuutosta”, jos matalamman tuottavuuden, siis huonosti menevät, yritykset pysyvät näin tukipumpattuna markkinoilla pidempään eivätkä korvaannu - kapitalismin luovan tuhon mallin mukaan – uusilla.

Miljardien edestä rahaa siirtyy veronmaksajilta poliitikkojen erityissuosiossa ja suojelussa olevien yritysten omistajien taskuun.

Niillä kannustetaan kannattamattomaan liiketoimintaan ja estetään kilpailua.

Kun loppuun saakka katsotaan, kaikki mukaan laskien, verotukia jaetaan Suomessa huikeat 25 miljardia euroa vuodessa pelkästään verotukina, joita on 200.

Meistä kaikki nauttivat näistä verotukiaisista.

 

Yritysten suoria rahallisia tukia on vähemmän kuin jättimäisessä verotukimuodossa jossa arviot ovat olleet 4-10 miljardiin. kyse on vain siitä mitä lasketaan mukaan.

Elinkeinoelämä arvostelee tukia mutta kun kohteena oma ala, tuille löytyy välittömästi ymmärrystä. Poliitikolle tukiaspolitiikka liittyy äänten kalasteluun, oman vaalipiirin työpaikkoja halutaan turvata tuilla, vaikka ne loppupeleissä voivat koitua jopa vahingoksi. Maataloudessa tilanne on selvin, ehto elämälle keskustassa.

 

Tutkijoiden mukaan yritystukien rakenne on ison remontin tarpeessa, koska osa tuista on vääränlaisia ja kohdennettu väärin.

”Kielteiset yritystuet ovat lisääntyneet. Nämä tuet kohdistuvat perinteisiin toimialoihin ja niissä vanhoihin yrityksiin. Tämä on hälytysmerkki,” varoitti Elinkeinoelämän tutkimuslaitos viime vuonna.

 

Me puhumme avoimesta taloudesta ja markkinoiden suosimisesta mutta todellisuudessa keskusta ja kokoomus eivät siis suosi markkinoita. He vain puhuvat markkinoiden suosimisesta, mutta tosiasiassa suosivat liike-elämää - suuria yrityksiä ja pysähtyneisyyttä. Ne ovat näin kapitalismin kerettiläisiä, harhaoppineita ajamassaan markkinataloudessa.

 

Samaa tukias>pysähdys ideaa noudatettiin Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin.

 

Tämäkään rakenneuudistus tarve ei ratkea ilman tekoja. Niitä Sipilän hallitus ei kuitenkaan aio tehdä vaikka noususuhdanne olisi juuri oikea aika hoitaa asiaa.

 

Seuraus on jo näkyvissä - Suomi on putoamassa kyydistä ellei panna vauhtia uuden tekemiseen.

 

Rakenteet, toimintamallit ja instituutiot muuttuvat ja katoavat nyt nopeasti.

Täytyy olla valmis uuteen tapaan toimia koska vanhaa bisnesympäristöä ja maailma ei kohta enää ole.

 

Vanhan toiminnan hyödytön tukeminen on nyt siis kolminkertainen virhe.

Tässä suhdannetilanteessa ei tarvitse pelätä ”työllisyysseurauksia” mihin valtiovarainministeri Petteri Orpo viittasi tukiaisten jatkamisperusteissaan poliittisille toimittajille 2016


Jatkosota opetti, että ilman omavaraista maataloutta nälkä voi yllättää nopeasti kriisioloissa. Huoltovarmuutta perustelee myös vanha tieto Word Watch Institutelta, se ennusti jo 1980-luvulla, että Euroopan ruokaomavaraisuus loppuu 2024.

VATT on laskenut, että vuonna 2012 kaikkien verotukien kokonaissumma ylitti 23 miljardia euroa ja nousi jo 12 prosenttiin Suomen bkt:sta.


Maataloustuet ovat suuruudeltaan samaa luokkaa kuin Suomen puolustusmäärärahat.

 

Maatalous ja kauppa sanovat, että maataloustuet laskevat ruuan hintaa. Tutkimuksessa vain joka neljäs kuluttaja tuntee tämän väittämän. Kansa tietää, että osa edusta valuu kaupan ja koko pitkän ketjun katteisiin. Tuottavuusvertailussa ilmenee, että tuottajan toiminta on parantunut huomattavasti paremmin kuin elintarvikeketjujen muiden osien, kuitenkin näiden muiden osuus ruokaketjussa on noussut samaan aikaan kuin tiloilla toiminta tehostui.

 

Pelivara ilmeni kun ”halpuuttaminen” kaupassa alkoi, hinnat laskivat lamassa, mutta S-kate säilyi.

Maataloudesta on väännetty Unionissa myös vuonna 2007 ja väännettiin taas uudestaan vuoteen 2013 tultaessa. Molemmilla kerroilla Suomen hallitus julisti saaneensa suuria voittoja.

Euroopan komissio ehdotti alun perin 2012, että maataloudelle osoitetaan noin 390 miljardia euroa rahoitusta seitsemäksi vuodeksi. Se on vähemmän kuin nykyisellä kaudella, 421 miljardia euroa. Eurooppa-neuvoston toimesta summaa hinattiin kohti komission ehdotusta päätyen noin 372 miljardiin euroon. 

 

Silloisen Eurooppaministeri Alexander Stubbin mukaan EU-jäsenyyden alussa maataloustuestamme noin 33 prosenttia tuli EU:lta, nykyisin yli 40 prosenttia. 

 

Vaalitaistelun aikana ja hallitusneuvotteluissa 2011 menetettäviä neuvotteluasemia maataloudessa pidettiin tärkeänä syynä miksi Suomen piti osallistua Euroopan vakausrahastoihin ja niiden kautta suurten maiden pankkitukeen, jota kutsuttiin Kreikan, Irlannin ja Portugalin valtioiden lainojen takaamiseksi.

 

Maataloustuet eivät kuulu mitenkään tähän uuskapitalistiseen talouteen jossa elämme - paitsi juuri niissä maissa, jotka huutavat eniten markkinoiden avautumisen nimeen. Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Britannia, koko kaupan vapautuksen kuoro, huutaa vapauksia pääomalle ja tuotteille, jotta globalisaatio toimisi. Maataloudessa ne kuitenkin tukevat, suojaavat, ja vientitukevat viljelijöitään ja varastavat patentteja ja luonnonvaroja kehitysmaissa itse minkä ehtivät.

 

Oman maatalouden tuilla on synnytetty teollisen maailman maataloudelle kilpailuetua myös viennissä. Suojatulleilla ja tiukoilla normituksilla tuonnissa, - ei aina omassa tuotannossa, pidetään edullisempien olosuhteiden kehitysmaissa tapahtuvien maanviljelystuotteiden tuonti kurissa.

 

 

 

PATENTTI-IMPERIALISMIA

Kansainväliset elintarvikejätit valloittavat näiden maiden markkinat globaaleilla bulkkituotteillaan, jotka hinnoitellaan markkinoiden maksukyvyn mukaan. Ne myös käyttävät patentti- ja tekijänoikeuksia kolmannessa maailmassa hyväkseen hävyttömällä tavalla pyrkien varastamaan perinteistä tietämystä viljelymenetelmissä, terveyttä edistävissä ravintoaineissa ja luonnonlääketieteessä patentoimalla itselleen kulttuuriperimän kautta syntyneitä menetelmiä.

 

Tämä herättää valtavaa katkeruutta ja vihaa kun ihmiset huomaavat sen. Siinä on kyse siitä, että teksasilainen firma tulisi Pohjolaan ja patentoisi kalakukon, Pielaveden muikut, talkkunajauhon, koivumahlan, poronsarviuutteen, mämmin, tyrnimehun, saunan, karjalan piirakat, pyttipannun, kalapullat, fatbrödin, pölserit, pytt i pannan ja kalanmaksaöljyn - ja sanoisi, että ”me vähän kehiteltiin ja tämä kuuluu meille”. 

 

On syntynyt kokonaan uusi immateriaalioikeuden keinotteluala - biopiratismi.

 

STADI VASTAAN LANDE

Maatalous saa siis edelleen sopeutua, sitä se on tehnyt jo puoli vuosisataa, yhdeksän kymmenestä työntekijästä on elinkeinosta poistunut. Taustallahan on ollut tilojemme pieni koko, ensin töllejä annettiin 1920-luvun torppariuudistuksessa maattomille maatyöläisille, jotka olivat olleet maaorjuutta muistuttavassa tilassa. 

 

Sodan jälkeen jouduttiin asuttamaan 400 000 karjalaista sekä antamaan rintamamiehille pientiloja korvaukseksi uhreista, menetetystä nuoruudesta, vammoista, taistelusta ja lopulta tietenkin siitä, että maa olisi vapaa vallankumouksesta. Maatalousyhteiskunta sai pari vuosikymmentä keinotekoista, mahdottomaksi muuttuvaa lisäaikaa.

 

Uudella torpparipolitiikalla ja asutuspolitiikalla estettiin maan luisuminen uuteen sisäiseen välienselvittelyyn tai osaksi Neuvostoliiton intressiä. Maatalouteen synnytettiin siis tietoisesti taloudellisesti tuottamaton tilanne, mutta sillä saatiin aikaa. Aika loppui kuitenkin 1960-luvulla, jolloin väki lähti valumaan tiloilta kaupunkeihin ja Ruotsiin.

 

Siitä saakka on ollut tiedossa, että rakennemuutos tulee olemaan raju ja tuotantoja joudutaan leikkaamaan. Maatalouspolitiikka on ollut jatkuvaa jarruttelua tämän tosiasian edessä, joka oli myös suuri poliittinen jakaja sosialidemokraattien ja keskustan välillä.

 

Demareille syntyi 1950-luvulla käsitys, että vastapuolena poliittisessa taistelussa on maatalousväestö, kun se oli vain Maalaisliitto. Maamiehet saivat puolustautua ja oppivat pitämään puoliaan ja puhumaan suulla suuremmalla. Koska kyse oli kamppailusta kahden suurimman puolueen välillä ei järkeä voitu riittävässä määrin käyttää. Niinpä Suomi ei pystynyt rationalisoimaan maatalouttaan ennen liittymistä Unioniin, vaan oli edelleen ylituotannon tilassa.

 

Sitä tässä edelleen puretaan. Sosialidemokraatit kipuilevat itse teollisen ajan loppuessa samassa kannattajakuntaan iskevässä murroksessa kuin maalaisliitto-keskusta 1960-70 luvulla, jolloin puolue kärsi vakavia tappioita ja sille ennustettiin päivien päättymistä kuten sosialidemokraateille nykyään.

 

 Pormestari Jan Vapaavuori pelaa ikivanhaa

stadi-lande peliä.

 

Euroopan Unionille maataloustukien saaminen järjestykseen on elinehto. Liian suuri pääosa sen varoista menee edelleen maatalouteen ja siitä on pakko päästä eroon tai Unionin rämettyy. 

 

Kaikki tietävät sen, mutta Saksan ja Ranskan, Kreikan ja Italian, Tanskan ja Puolan oma napa on niin suuri, että muutosten tekeminen on vaikeaa.

 

Muutoksia piti tulla uudelle budjettikaudelle 2013>, mitä tapahtui? 

 

Maataloustuet säilyivät. Tukia tarvitaan koska kauppa ja kuluttaja eivät maksa tuottajalle riittävästi.

Kun keskusta palasi valtaan kesällä 2015 maatalouden piirissä huokaistiin helpotuksesta venäjäsanktioiden, kaupan halpuuttamisen ja maailmanmarkkinahintojen pudotusten aiheuttaman vaikean katoajan jälkeen. 

 

Pian alkoi kuitenkin kritiikki kun uuden hallituksen ”kärkihankkeisiin kuului myös 90 miljoonan euron hanke, jota pilkattiin ”navettojen maalausmäärärahaksi”. Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen ihmetteli arvostelua koska investointejahan maa juuri kaipasi. 

"Maatalous investoi miljardi euroa tuotantorakenteisiin, koneisiin ja ympäristöön joka vuosi eli saman verran mihin metsäteollisuuden paljon kehutut investoinnit (Äänekoski) nyt nousevat. Hallituksen kärkihankepotilla halutaan varmistaa se, ettei maatalouden investointikone hyydy vaikeina aikoina. Investoinnit auttavat viljelijöitä kohentamaan tilojen kannattavuutta ja tuovat rahaa aluetalouteen," puolusteli Tiilikainen.

 

Maatalous on muutenkin suuren muutoksen edessä, koko strategia tulee valinkauhaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Ei niin, että päästäisiin ananasta viljelemään, vaan siksi, että tarvitaan uutta biopohjaista energiaa. Sipilän hallitus tarttui biobisneksen mahdollisuuteen keskustan suurena innovaationa tehden siitä uuden kärkihankkeen. Epäilijät tosin sanoivat, että suunnitelma vaikutti vanhan ajan tukiaisilta uusilla nimillä.

 

Biobisnestä voidaan saada, mahdollisesti, pelloilta ja metsistä, jolloin Suomesta tulee ”öljyntuottaja”. Tähän saakka on kuitenkin onnistuttu vasta keksimään keinoja, joiden haitat ovat todellisuudessa suuremmat kuin hyödyt. Se tarkoittaa, että lopputuote on hyvä, mutta sen tuottamiseen menee enemmän energiaa kuin käytöstä saadaan hyötyä. Peltoja ei siis jatkossa panna pakettiin, vaan öljypohjaisille kasveille, joista pitäisi joillain keinoin saada kannattavasti ja ekologisesti kestävin menetelmin puhdasta polttoainetta.

 

Neste on  kuitenkin noussut maailman kärkeen biopolttoaineiden tuottaja ja metsäteollisuus on avannut ensimmäiset biopolttoaineen tuotantolaitokset Suomeen. Metsä-Serlan suurhanke,  uuden sukupolven biotuotetehdas on Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi, 1,2 miljardia euroa. Sen työllistävä vaikutus on yli 2 500 työpaikkaa koko arvoketjussa Suomessa, uusia työpaikkoja syntyy 1 500. Tehdas tuottaa  sellun ohella myös biotuotteita, kuten  mäntyöljyä, tärpättiä, ligniinijalosteita, biosähköä ja puupolttoainetta.

 

Suomen suuren nousun 1995-2007 kaksi puujalkaamme menivät poikki: elektroniikkateollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on enää 1,5 prosenttia samoin paperin. Kaksi teollisuuden alaa menetti siis lähes kymmenen prosenttia osastaan kansantuotteesta.
Koko teollisuuden arvonlisä olisi jatkuvalla kasvu-uralla nyt 50 miljardia euroa vuoden 2007 40 miljardin sijaan. Mutta se onkin vain 30 miljardia - eli 20 miljardia vähemmän.
Se tarkoittaa verotuloissa 9 miljardin gäppiä - eli ”kestävyysvaje” on siinä. 

Suomessa elinkeinojen kehittämisessä on usein jäänyt, ja jää huomaamatta pääasia; huominen.  

 

Me puuhaamme Suomessa yhä vain, kolmatta vuosikymmentä, omia huomisen kuvia teollisen yhteiskunnan malleista ja työajasta keskustellen kun työtä ei ole kymmeneksellä eikä säännöllistä työaikaa enemmistöllä. Tietotekninen älykkyys on saavuttanut asteen, jossa se haastaa ihmistyön, bittikykynä haastaa ihmistyön myös fyysisin taidoin robotiikan ja muun automatisoinnin kautta. 

 

Tavoiteltu ,jälleen henkiin herätetty, kuopattu, pilkattu ja sovittu ”yhteiskuntasopimus” > "KIKY", lähestyi 2015 työn ongelmaa kuitenkin teollisen yhteiskunnan mallein koska työmarkkinajärjestöt osasivat vain eilistä saavutetuista eduista tai verohelpotuksista.

 

Ekologis-digitaalinen, yhtä aikaa maapalloinen ja lokaali vallankumous, jonka keskellä jo elämme pitäisi ottaa nopeasti vakavasti. 

 

Pitäisi myös ymmärtää mikä sen sisäinen arvon muuttaja on: ei suinkaan tekniikka, vaan sen synnyttämä sisältö, aineettomat innovaatiot: IPR, uusi aineeton pääoma: luovat alat, uudet palvelut ja glokalisaation tuotantotavat, uusi yhteiskuntasuunnittelu, uusi sää > uusi maatalous ja yhteisömallit, kaupunkirakenne ja ihmisten toimintakulttuuri jakamistalouden mallein monissa verkottuneissa lähitalouksissa.


Tämä muuttaa työn teon tavat ja jopa tarkoituksen toiseksi paikan ja tarvittavan ajan suhteen.
 

Keskustan hallituksen historiallinen mahdollisuus olisi Kolmannessa itsenäisyystaistelussa pelastaa  ”MuuSuomi” Helsingin kehä ykkösvaltatien pohjoispuolella. Se ei synny tukiaisilla vaan uudella tavalla toimia. Siinä apuna on ja tulee olla digitalisaation ja älykkäät ja ekologiset toiminta-, tuotanto- ja kommunikaatiotavat, biobisnes, lähitalous- ja aluedemokratia. 

 

Muutoksen merkitystä biotaloudessa ei saada ilman panostusta.

 

Tulevaisuustutkija Risto Linturi ehdottaa reippaita panostuksia ja asennemuutoksia: 

”Metsäteollisuuden tutkimuspanokset ovat Suomessa surullisen alhaiset - vuositasolla 100 miljoonaa euroa. Julkisen tutkimuksen, huomiotalouden ja investointitukien keinoin tämä Suomelle merkittävä luonnonvara tulisi ymmärtää uudessa maailmassa ennen kaikkea tuotekehityksen kohteena ja T&K-panos kymmenkertaistaa yhdessä yritysten kanssa. Kiertotaloudessa lähivalmistus tulisi nähdä tärkeänä ja panostaa kehitykseen, joka vähentää tuontitarvetta kannattavalla tavalla kiertotalouden keinoin. Kestävän kehityksen osalta tulisi panostaa aurinkoenergian rooliin sellaisessa tuotannossa, joka voi kannattavasti olla sesonkiluonteista.”

 

 

NÄLKÄ PIAN VIERAANAMME - OUTO RUUAN HINNOITTELU

Nälkä on tulevien vuosien suurin vitsaus ja monen kapinan syy. 

 

Maataloutta on kohdannut sama johdannaisilla peluu kuin kaikkea bisnestä.

 

Nyt kylvetään rahaa peltoon, huomenna siitä saadaan huikeat voitot. Köyhät ihmiset eivät enää selviä kun ruuan hinta nousee ja inflaatio kehitysmaissa laukkaa. Viljelysmaan valloitus on jo käynnissä, kolonialismi ei toteudu enää sodan kautta vaan pörssisaleissa ja kauppaneuvotteluissa.

 

Esimakua on jo saatu. Ruuan hinta nousi kaikkialla maailmassa 2000-2010. Raju hyppäys ylös nähtiin keinottelun saavutettua huippunsa 2008. Hinnat nousivat pilviin ja heittelehtivät spekulanttien arvelujen mukaan ylös ja alas. Satoja miljoonia dollareita sijoitettiin viljafutuureihin ja hinnat nousevat samaa tahtia. Näin kävi myös öljyn hinnan nousun seurauksena 2011 alussa ja taas vuoden 2013 alussa, kuten 2008, jolloin ahneus iski ensimmäisen kerran vilja-aittoihin. Pian tämä näkyi myös lannoitteiden hintojen moninkertaistumisena kuten muutama vuosi sitten.

 

Ruokamarkkinoilta  ruokakeinottelu näkyi  vuoteen 2014 saakka jolloin puolestaan öljyn hinnan lasku muutti tilanteen.

 

Vuonna 2008 vehnän hinta nousi 130 prosenttia ja riisin hinnan lähes tuplaantui. Se johtui pitkälle spekulanttien käynnistämästä hamstraamisesta, vehnää pelattiin ensin futuureilla, lopulta syntyi paniikkireaktio ja kaikki, etunenässä Japani. Etelä-Korea, Filippiinit ja Tai­wan, alkoivat hamstrata kun luultiin, ettei viljaa saa millään hinnalla.

 

Ruuan hinnan nousu on jatkunut koko 2000-luvun muuta hintojen nousua nopeammin. Suomessa ruuan hinta nousi vuodesta 2000 vuoteen 2011 noin 28 prosenttia, kun yleinen kuluttajaindeksi nousi samassa ajassa noin 21 prosenttia. 

                                                                                                      

Ruuan hinta heittelee voimakkaasti maailmanmarkkinoilla.

 

Kun Tilastokeskus vertaili ruuan hintaa 15 vanhan EU-maan kesken, ruoka maksoi Suomessa reilun kymmenyksen enemmän vuonna 2012.  Ruuan hinnan nousu oli kuusi prosenttia suurempi 2012 kuin edellisenä vuonna. Etenkin peruna, liha-, maito- ja viljatuotteet kallistuvat. 

 

Hintaan vaikutti Yhdysvaltojen kuivuus, mutta myös rehuna käytettävien viljan, soijan ja maissin maailmanmarkkinahinnat vaikka maailman maissivaltameripellot vain kasvoivat Etelä-Amerikassa. Kaupan osuus kuluttajan maksamasta hinnasta on noussut EU-jäsenyysaikana. Suomessa ruuan hinta on EU-maiden kalleimmassa päässä. 

 

Ruuan kalleus Suomessa ihmetyttää, koska raaka-aineet, joita teollisuus saa, ovat Euroopan halvimpia.  Vuonna 2014 elintarvikkeiden hintataso kasvoi kuitenkin vähän, vain 0,2 prosenttia, kun taas vuosina 2011–2013 elintarvikkeiden hinnat olivat nousseet 5–6 prosenttia.

 

Ehkäpä reikäleipää katsomalla saa kuvan hinnan muodostuksesta; kuluttajan maksamasta ruisreikäleivän hinnasta viljelijä saa vain neljä prosenttia, arvonlisävero vie 11,5 prosenttia, myllyt, leipomot ja logistiikka 49,3 prosenttia ja tukku- sekä vähittäiskauppa 35,2 prosenttia. 

 

Kataisen hallitus suunnitteli puuttuvansa kaupan ketjujen asemaan ja valmisteli ruokakaupan epätervettä kilpailua ehkäisevä lakiluonnoksen. Hallituksen lakialoitteen tarkoituksena oli lisätä elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä ja estää suurien toimijoiden määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Uudistuksen myötä isot päivittäistavarakaupat eivät voisi asettaa kohtuuttomia osto- tai myyntihintoja.

 

Kaupan jättiläiset Kesko ja SOK väläyttivät ruuan hintoihin selvää jopa 10 prosentin korotusta, mikäli  kilpailulain lisäys ”antitrustipykälä” astuisi voimaan. Lain mukaan kauppa on määräävässä asemassa, jos sen osuus markkinoista ylittää 30 prosenttia. Laki koski siten Keskoa ja SOK:ta.

 

Koko vähittäiskaupan arvonlisäys on 2000-luvulla kehittynyt vakaasti, nopeammin kuin kaikkien toimialojen. Arvonlisäyksen volyymi on vähittäiskaupassa kasvanut 2000-luvulla vuoteen 2013 saakka noin 45 prosenttia, kun taas kaikilla toimialoilla vain alle 15 prosenttia.. 

Vähittäiskaupan liikevaihto kipusi vuonna 2011 peräti 36,8 miljardiin euroon, kasvua edellisestä vuodesta oli 1,4 miljardia euroa. Myyntikate oli 30,2 prosenttia liikevaihdosta. Tilikauden tulosta vähittäiskaupalle jäi 0,9 miljardia euroa eli 2,5 prosenttia liiketoiminnan tuotoista. 

Pelkästään päivittäistavarakauppaan kohdistuvaa ostovoimaa laskettiin Suomessa olevan kaikkiaan huimat 17,4 miljardia euroa vuonna 2014. Asukasta kohden ostovoimaa olisi keskimäärin 3 182  vuodessa päivittäistavaraostoksiin. 

 

Päivittäistavarakauppojen liikevaihto oli vuonna 2014 Tilastokeskuksen yritystilaston ja kaupan liikevaihtokuvaajan mukaan laskettuna 13,4 miljardia euroa. Luvuissa ei ole mukana hypermarkettien ja tavaratalojen myynti. Niistä Citymarket myi runsaat kaksi miljardia ja Prismat 2,8 miljardin euron arvosta tavaratalotavaraa.

 

Jos siis Keskon pääjohtajan uhkaus 2013 hintojen nostamisesta kartellikurin vuoksi lasketaan tuosta neljälläkymmenellä prosentilla noin 36,8 miljardista eurosta, joka on arvioitu ruokakaupan arvo, ja siitä otetaan tuo kymmenes olisi K-sini ja S-vihreän duopolinrakenteen arvo Keskossa määritetty noin 1,5 miljardiin euroon.

 

Se on jokaista suomalaista kohden noin 2800 euroa vuodessa. 

 

Keskon markkina-arvo pörssissä oli lokakuussa 2013 2,3 miljardia euroa.

 

Tämä on epätieteellisellä metodilla tehty talonpoikaislaskelma, joka on helppo torjua niillä luvuilla, joita ei saa elintarvikeketjujen sisältä.

 

Pohjoisessa maapallon osassa selitetään , että rikkaat maat lahjoittavat suuria määriä rahaa ja muita resursseja köyhille maille. Tosiasiassa rahaa virtaa etelästä pohjoiseen reilusti enemmän kuin toisinpäin. Yksistään kehittyvien maiden velanhoitokulut ovat niiden saamaa kehitysapua suuremmat. 

 

Yli 60 prosenttia maailmankaupasta on monikansallisten yritysten sisäistä kauppaa sisaryhtiöiden välillä. Suuri osa tästä kaupasta kierrätetään veroparatiisien kautta, jolloin pystytään helposti kotiuttamaan voitot ja välttämään kehitysmaissa tapahtuvan liiketoiminnan verot. Palautettu rahamäärä kertyy veronkierron kautta konsernilaskutukseen ja velanhoitokuluihin. Tämä toiminta on erityisen räikeää juuri ravintobisneksessä.

 

Kyse on siis yksityissektorin varojen siirroista ja ennen kaikkea maailmankauppaan liittyvistä rahavirroista ja pääomapaosta. 

 

Monikansalliset yritykset kontrolloivat yli puolta kehitysmaiden kaupasta. Ne pystyvät siirtämään satoja miljardeja dollareita ulos kehitysmaista käyttämällä siirtohinnoittelua ja ko­tiuttamalla voittoja veroparatiiseihin. 

 

Veronkiertoon käytetään monia temppuja: yrityksen sisäisessä sisaryhtiöiden välisessä kaupassa hinta asetetaan kehitysmaassa keinotekoisen alhaiseksi. Näin vältetään verot ja syntynyt voitto siirretään veroparatiisiin eli käytössä on siirtohinnoittelu sinne missä on vain aurinko mutta ei veroja. Voittoja kotiutetaan myös perimällä kehitysmaassa olevalta sisaryhtiöltä keinotekoisesti huippukorkoa emoyhtiön myöntämästä lainasta. 

 

Tapaan kuuluu myös että hinnoitellaan patentit ja tekijänoikeusmaksut keinotekoisen kalliiksi ja viennin ja tuonnin määrää tai laatua manipuloidaan kaksoishinnoittelulla.  

 

Kuten aiemmin kerroin on vanha siirtomaavalta kolmen AAA:n Hollanti tässä toiminnassa jättiläinen, sen patentti- ja brandi offshore-siirtohintaparatiisi on 23 kertaa maan bruttokansantuotetta suurempi. Nämä katoavat, arveluttavat rahavirrat lisäävät köyhien maiden riippuvuutta kehitysavusta ja lyhytaikaisista sijoituksista. Se tarkoittaa raaka-aineiden hyödyntämisen pysymistä uuskolonialistien hallussa. 

 

Suomi siirtyi lepsulla verokäytännöllään itsekin tähän siirtohintojen uhrien sakkiin. Vasta kun huomattiin, että veropohja pettää alettiin toimiin. Kataisen hallituksen ansioksi on sanottava jämäköityminen harmaan talouden suhteen. Pelkästään siirtohintakikkailua valvoi 2013 peräti 37 hengen ryhmä. Se iski 10 yritykseen ja määräsi 300 miljoonan lisäverot. Kolmisenkymmentä muuta yritystä oli syynissä, jos saanti olisi yhtä hyvä, sillä saisi laskettua arvonlisäveroa prosentin.

 

Stubbin kaudella leikkuri iski tähänkin. Sipilän hallitus teki 2016 oman, vuoteen 2020 ulottuvan,  harmaan talouden torjuntastrategian, jossa ennaltaehkäisevillä toimilla on keskeinen rooli, myös korruption vastainen strategia oli teossa. Strategian toteutuminen kuitenkin edellyttää, että valtion talousrikostorjunnan johtoryhmä laatii vielä erillisen harmaan talouden ja talousrikostorjunnan toimenpideohjelman. Sitä ei kuulunut.

 

Globalisaatioprosessissa kehittyneet maat siis avasivat maailmanmarkkinat omille tuotteilleen mutta säilyttivät niiden suojaavat protektionistiset tuet.

 

Kriitikoiden mukaan köyhien maanviljelijöiden toimeentulo kehitysmaissa vahingoittuu tästä siksi, että EU-maat vievät ulkomaille maataloustuotteita hinnalla, joka alittaa niiden tuotannon kustannukset. Tuettuna näiden vientituotteiden hinta on alempi kuin niiden, joita tuottavat kehitysmaiden omat maanviljelijät paikan päällä.

 

Tämä johtaa sitten köyhyyteen ja pikkuhiljaa kasvavaan maanpakoon – Eurooppaan. 

Erinomainen lose-lose malli kaikkien maiden kansalaisille.

 

Pääomavuodon tukkimiseksi köyhissä maissa pitää puuttua kansainvälisten pääomaliikkeiden liikkumiseen ja on palattava sääntelyyn sekä ulkomaisiin sijoituksiin kohdistuviin teknologian siirtoa, paikallisen työvoiman osuutta ja voiton kotiuttamista määrääviin sääntöihin. 

 

Pankkisalaisuuden poistaminen, veroparatiisien sulkeminen ja pääomapaon käytännön järjestelyt hoitavien kansainvälisten laki- ja tilintarkastustoimistojen sekä monikansallisten yritysten valvonta on - ei vain Euroopan - vaan koko globaalin järjestelmän kannalta välttämätön toimi ahneustaloutta vastaan. 

 

Yli puolet Afrikan ja Latinalaisen Amerikan pääomista on ulkomailla, pitkälti veroparatiiseissa sekä Lontoon ja New Yorkin kaltaisissa läntisissä finanssikeskuksissa. 

 

Afrikassa puhutaan Second Struggle of Independence´stä, toisesta, taloudellisesta itsenäisyystaistelusta. Suomen kolmannen itsenäisyystaistelun pitää tukea tätä – ja samaa omaa – taistelua.

 

Siinä vastassa ei ole valtio van monikansallinen keskittynyt talouseliitti ja -järjestäytynyt omaetukoneisto.

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload