Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

21. Kasvun mantra & ideologia, pakolaiset ja luonnon kierto

June 13, 2017

Kun Suomesta tuli yön yli Pikku-Irak

 

Kahdeksan vuotta yhä kiihtyvällä sävyllä oli puhuttu maahanmuutosta ja pantu ovea säppiin, kunnes se rämähti apposen auki pakolaisten virran vyöryessä Euroopankin yli.

Jotkut halusivat käydä keskustelua otetaanko, vaikka he tulivat jo.

Kovin harvat ymmärsivät, että tässä olisi myös melkoinen kansallinen etu saavutettavissa.

Kun tämä kasvu kerran on pääasia - tai ainakin pääoma asia.

 

PIKALUKIJAN TIETORUUDUT:

 

 KASVU, KASVU JA KASVU

Taloudessa hoetaan jatkuvan "kasvun" nimeen. Talouden, viennin, myynnin, markkinoiden, kysynnän, palkkojen, voiton, väestön, rakentamisen, kulutuksen, bonusten, osakkeiden arvon ja omien pääomien kasvusta on tullut talouden ainoa päämäärä. 

Jos kasvua ei ole, ollaan pulassa. 

 

”Hyvinvointivaltion” rakentamisessa-säilyttämisessä, jota jokainen puolue vannoo, oli kuitenkin vankka kasvuoppiparadoksi. 

 

Talouskasvun yhteiskunnallinen päämäärähän on saada aikaan hyvinvointia eikä huonontaa hyvinvointia talouskasvun aikaansaamiseksi.

Niin ei ole koska päämäärä ei enää olekaan yleinen hyvinvointi vaan harvojen voitto. Jos asian sanoo suoraan.

 

Ihmisten päähän on saatu, että jos markkinat eivät muuten kasva, niitä on kasvatettava vyötä kiristämällä ja välittämällä vähemmän ankarista pelisäännöistä esimerkiksi luonnon suojelemisessa kuin muutoin. 

 

Kansalaisista osa on  ovat oppinut läksynsä huonosti.  He huomaavat laskea tarkasti jokaisen uuden työntekijän - maahan muuttajan - välittömät kulut, mutta eivät sitä tulevaisuuden tuottoa, jonka hän tuo.

Heille ei riitä esimerkiksi edes Yhdysvallat - maailman menestynein maahanmuuttajamaa. Tai Ruotsi, tai Saksa, tai Ranskakaan.

 

Egoismi on syrjäyttänyt ekoismin, luonnon toimintaa seuraavan tuotannon vastuullisuuden ja kunnioittavan tavan tuottaa maapallolle jatkoa. Kasvun vuoksi otetaan satojen tuhansien vuosien ydinriskejä, koska muuten ei kasveta ja kasvaa pitää koska muuten ei mikään kasva. Me ymmärrämme, että kasvu on sama kuin hyvinvointi. Kun kasvetaan saadaan onnea: tavarapalkintoja - kun on varaa kuluttaa enemmän. 

 

 

Maailman väkiluku oli kasvanut 1800-luvun alkuun tultaessa hitaasti vasta miljardiin ihmiseen. Sitten lääketietieteen saavutukset alkoivat laskea kuolleisuutta Euroopassa ja pian muuallakin. Suomen väkimäärä kolminkertaistui 1800-luvulla ja vielä tuplaantui 1900-luvulla.  

Eurooppa hakkasi ensimmäisenä metsänsä ja muutti kaupunkeihin teolliseen työhön jättäen maan viljelemisen taakse. Kun ihminen oli siihen saakka saanut leipänsä maasta hän alkoi muuttamaan luontoa, kemikalisoitui ja muuttui aikakoneeksi, jossa työn tuloksilla oli uusi sisältö; aineellinen hyvä. 

 

Maailman väestö räjähti kasvuun toisen maailmansodan jälkeen. Yhden sukupolven aikana on kasvettu kahdesta seitsemään miljardiin ihmiseen. Viimeinen miljardi tuli runsaassa vuosikymmenessä kun ensimmäinen ihmismiljardi syntyi siis vasta 1800-luvulla.. Kun lääkkeet ja hoito saavuttivat myös ns. sanotut kehitysmaat, väestö on kasvanut sielläkin rajusti kuten Euroopassa ja Amerikoissa aiemmin.

 

 

Eurooppalaiset olivat ensimmäiset maahanmuuttoa laajasti harrastaneet ihmiset, jotka vyöryivät kaikkialle maailmaan valloittaen ja sivuuttaen maan tavat omilla tavoillaan, sivuuttaen opin elämisestä maassa maan tavalla. Muistakaamme, että 1,3 miljoonaa suomalaistakin on maahanmuuttajina eri puolilla maailmaa eläen suomalaishaaleissa ja Suomi-kouluissa siinäkin maassa omilla tavoillaan – tai yrittäen pitää niistä kiinni vieraissakin oloissa. 

 

Euroopasta siirtyi 1820-luvulta 1930-luvun alkuun ulottuneesta runsaan vuosisadan mittaisesta ajanjaksosta valtamerten takaisille alueille yli 50 miljoonaa siirtolaista, joista 37 miljoonaa Yhdysvaltoihin, 6 miljoonaa Kanadaan, 9–10 miljoonaa Argentiinaan ja Brasiliaan sekä noin neljä miljoonaa Australiaan. Suomen osuus tästä muuttovirrasta oli noin 350 000 henkeä. Jatkosodan kuluessa Ruotsi otti vastaan 70 000 lasta ja 100 000 Lapin pakolaista turvapaikkaan. 

 

Kun väkeä nyt lappaa tännepäin, olisi hyvä muistaa nämä vanhan mantereen oman porukan aiemmat elintaso- ja sotapakolaisretket. Historiattomuutta; eikoskemeitänyt ei kannata harrastaa, sen voi löytää tulevaisuudessa edessään.

Väestön ja pakolaisten määrän kasvettua maailmassa on alettu kysyä kuinka kauan kasvu voi jatkua nykyisellään. 

 

BBC:n erinomaisessa, Sir David Attenboroughin ohjelmassa kuvataan mihin maailma joutuu: ruoka alkaa loppua, ensimmäisenä vesivarat. Ympäristön kestokyky murtuu saastumisen ja jätteiden lisääntyessä. Maailman suuret kaupungit slummiutuvat, nuorten työttömyys on jo kasvanut kriisien alkamisen tasolle.

 

NUORISOPOMMI

Presidentti Martti Ahtisaari varoitti jo ennen arabikevättä ja sotia, mikä aikapommi lähi-idän ja Afrikan nuorisotyöttömyydessä piilee. Huomasin saman asuessani Afrikassa vuosituhannen alussa.


Kukaan ei huomannut vaikka näkivät, että pian alkaisi todellinen muuttoaalto. Maailma alkoi ensin seurata 1800-1900 luvun köyhien eurooppalaisten ja 1960-70 luvun Ruotsiin menneen 350 000 suomalaisen esimerkkiä seuranneita, hukkuvia paattipakolaisia, dublinilaisittain NIMBY-hengessä.  

Maailman seuratessa katsomossa neljä vuotta Syyrian sotaa kansa oli  sitten lähtenyt 11 miljoonan voimalla sotaa pakoon muualle kotimaassa, neljä miljoonaa naapurimaihin, Irakissa ja Afganistanissa olimme kaikki osapuolina sodassa nyt todistamme seurauksia kun lähdimme pakoon myös itse aiheuttamaamme ongelmaa ja jätimme rakennustyön kesken - kun jenkitkin jättivät.

 

Pian jo tulee seuraava aalto pakolaisia ilmastomuutoksen uhreina ellei radikaalia muutosta tapahdu. Ei ihme, että Pariisin ilmastokokouksessa alkoi tapahtua. Maailma heräsi kun itsesuojeluvaisto tuli vihdoin esiin.

 

Ei ole sellaista ovea, jonka voi panna kiinni eikä sellaista todellisuutta luonnossa, jonka edessä voi panna pään pensaaseen.

 

Me otimme vastaan hirmuisen määrän hädässä olevia ihmisiä kaoottisessa tilanteessa. Kansakunta on myös näyttänyt moraalisen voimansa ja ryhtinsä auttaa ja myötäelää juuri kun viha ja käpertyneisyys oli astumassa päähuomioksi.
Suomi myös auttaa, se on historiallisesti tärkeää, koska meitä on niin monasti autettu ja otettu vastaan paremman elämän etsijöinä, lapsipakolaisina – ja evakkoina.

Tämä on uuden alku, mutta myös monasti aiemmin historiassamme koettu. Tämänkin sukupolven Suomen pitää uudestaan oppia elämään moninaisuuden keskellä, kotouttaa, asuttaa ja työllistää jopa kymmeniä tuhansia pakolaisihmisiä lähivuosina - oman maaltapakoilevan, 400 000 (2015-2030) suomalaisen; maassamuuttajan lisäksi. 

 

Tulijoiden määrä oli ja on suuri, mutta ”ongelmana” suurimmankin skenaarion mukaan samaa luokkaa kuin suomalaisten määrä Ruotsissa. En ole kuullut epäilyjä Ruotsin suomalaistumisesta.

Eläkeyhtiö Ilmarisen asiantuntijajohtaja, Jaakko Kiander huomasi sanoa, että pakolaisten avulla voimme oivin toimin hoitaa parhaimmillaan koko ikääntyvän kansakunnan huoltosuhteen kuntoon - jos investoimme viisaasti inhimilliseen tulevaisuuteen.

He ovat nuorta väkeä, jotka haluavat tehdä työtä, siksi heidät on tänne lähetetty.
Eikä meidän kaikkien tarvitse pakolaisia kotiimme ottaa, riittää kun otamme mukaan. yhteisöön.


Muuta ei tarvita kuin auttaa heidät työhön ja uuteen arkeen myötäeläen - ajan kanssa. Se sytyttää tärkeimmän: toivon paremmasta huomisesta.

Toivoa pitää olla.

 

Heistä monet ovat kokeneet mahdottomia kauhuja kenenkään kantaa. On selvää, että heistä osa myös kipuilee traumojaan.

-Ei täällä - ei riitä ihmisyyden yhteiskunnan vastaukseksi. Turun tragediasta huolimatta.

 

Uusien tulijoiden kotoutuminen on myös oma etumme. Suomi kehittyy, oman valintamme mukaan, rikkaammaksi tai helvetin ongelmalliseksi. Lopulta me ihmiset ratkaisemme yhteisömme arjessa miten hyvän tai pahan elon välillä käy. 

 

Katsotaanpa lisää tätä uuden maailman koko kuvaa:

Globaalista hallinnasta ja maailmantaloudesta on tullut myös kulttuurien, viestinnän ja arvojen kamppailua.. Se johtuu halusta hallita myös ihmismieltä.

 

Turvallisuusnäkökulmasta ilmastonmuutos  ja energian, veden ja ruoan turvaaminen säilyy  päähaasteena, mutta merkitystään kasvattaa globaalien yhteistoimintaympäristöjen, avaruuden, ilmakehän, merten ja kyberavaruuden, hallinta ja niissä kulkevien vuorovaikutusvirtojen turvaaminen. 

 

Geopolitiikka vaikuttaa taas Suomeen, uudessa muodossa, Venäjän hakiessa uutta roolia naapurissamme.

 

Pitkä talouskriisi muutti kansainvälisiä voimasuhteita. Taloudellista valtaa siirtyy nousevien valtojen ja Aasian suuntaan, Yhdysvaltain ja erityisesti Euroopan unionin taloudet kasvavat suhteellisesti heikommin.

 

Globaaliin toimintaympäristön murros kestää pitkään. Teknologinen ja taloudellinen

murros jatkuvat nopeina vaikutuksina mm. työhön ja kansakäymiseen, tehden tasapainotilan saavuttamisesta vaikeaa.

 

Länsimaat ja kehittyvät maat joutuvat muutoksen johdosta hakemaan uutta vastuunjakoa ja yhteistyötä konfliktien ratkaisemisessa, globaalien ongelmien hallinnassa ja arvojen kesken samalla kun kansainväliset yhteiset hallintamekanismit jatkavat kriisiytymistään.,

 

Maailmassa pitää hyväksyä uudet reilun pelin säännöt. Fair share. Muuten emme selviä.
Ihmisinä joudumme, vihdoin, nyt toimimaan täälläkin. 

Suuri valintamme on vain päättää kumpi on fiksumpaa, näyttää tulijoille keskisormea vai peukkua.

 

Emme voi vain istua sodan katsomossa. 

Pakolaisvirta ei ehdy ilman rauhaa, jälleenrakennusta ja ennen kaikkea reilua talouspolitiikkaa kaikkialla maailmassa.

Pahin uhkamme eri sotien jälkeen on ympäristön aiheuttama.

 

Kolonialistinen Eurooppa ei ole uhri vaan aiheuttaja, sekin pitää muistaa. 

 

Me olemme valloittaneet afrikat, amerikat, aasiat ja australiat.  Olemme ryöstäneet ja alimaksaneet raaka-aineet eduksemme satoja vuosia.

 

Tänäänkin raaka-aineriiston lisäksi EU-maat vievät kehitysmaihin maataloustuotteita hinnalla, joka alittaa niiden tuotannon kustannukset. Tuettuna näiden vientituotteiden hinta on alempi kuin niiden, joita tuottavat kehitysmaiden omat maanviljelijät paikan päällä. 

Tämäkin johtaa köyhyyteen ja pikkuhiljaa kasvavaan maanpakoon – Eurooppaan.

 

Seuraava uhka on väestön kasvu maailmassa:

Maapalloisesti ihmisen keskimääräinen elinikä jatkaa pitenemistään. Joka viides vuosi saamme lisää 12 kuukautta elinaikaa. Sata vuotta, sitten eurooppalaisten keski-ikä oli vielä 40 vuotta. Tänään Japanissa ja pohjoismaissa syntyvät tyttölapset tulevat elämään keskimäärin satavuotiaiksi. Itse asiassa sadan vuoden yli. Vuonna 2060 Euroopassa joka kolmas kansalainen tulee olemaan yli 65-vuotias. Japanissa tämä taso saavutetaan jo vuonna 2030. 

 

Näyttää myös pahasti siltä, että luontoa ja elinolosuhteitamme ei taloudellisella kasvulla voida pelastaa, pikemminkin kasvun jatkaminen takaa maailman  pelastamisen epäonnistumisen. Siksi luonnonvarojen strateginen merkitys kasvaa niiden kysynnän lisääntyessä ja hinnan noustessa. 

Toivo on, että kun ihmiset tiedostavat energia- ja materiaalivarantojen niukkuuden sekä ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen todelliset vaikutukset, myös kulutustottumukset muuttuvat – ellei vastuusta, niin sitten pakosta.

 

Niukkaresurssisten tuotteiden ja ratkaisujen kysyntä kasvaa. Maailma jakaantuu vielä köyhiin ja toimeentuleviin sekä kaikkien yläpuolella olevaan rikkaiden pelurien eliittiin, joka häikäilemättä kerää itselleen suunnattomien palkkioiden kautta uusia läänityksiä ja raha-aatelin etuoikeuksia. Rikkaat vähenevät mutta tili kasvaa.

 

Väestön räjähdettyä myös meininki elämässä on muuttunut. Nykyajan kulutusyhteiskunta, jossa ihmisen arvoa mitataan rahalla ja tavaralla, syntyi samaan aikaan kun väestö alkoi kasvaa. Mainonta, brändit, muoti ja kulttuuri teollisuutena, pikaruoka ja einekset ovat uutta aikaa. 

 

- Tiedättekö, että minun lapsuudessani oli muitakin kauppoja kuin S ja K. Silloin sai jopa leipää, joka oli leivottu ihan äsken eikä ollut muovissa, lihaa ja makkaraa myytiin erillisessä lihakaupassa eikä muovissa? Kukaan ei ollut kuullutkaan valmiiksi marinoidusta lihasta. Kaupasta ostettiin makkaraa pötköstä, jonka kauppias itse viipaloi ja kääri paperiin. 

Meillä oli oma kolmen litran peltinen maitokannu joita käytettiin uudestaan ja uudestaan. Mukana kaupassa oli aina sama oma kauppakassikin. Se ei ollut pikkuauto.

 

Muistaakseni mistään tästä ei ollut suurempaa haittaa.

 

Onnellisuuskin on monelta kateissa. Olemme yksinäisiä emmekä ymmärrä toistemme kohtaamisen merkitystä, vaikka maailma on vuorovaikutusjärjestelmä, joka rakentuu kohtaamisista. Ihmisen kulttuurissa juuri kohtaamisten laatu määrittää elämän laadun ja muovaa kohtaajien laadun kohtaamisten kognitiivisessa. prosessissa.

 

Me emme hae kuitenkaan kohtaamislaatua vaan kohtaamismäärää fasettamalla niitä näitä – silloin kun fiksut kohtaajat  istuivat hyvälle aterialle puhumaan syntyjä syviä.

Me emme leiki lastemme kanssa, me organisoimme lasten kohtaamisemme laatuaikaan, jonka laadun takaa se, että kohtaaminen ei kestä kauan.

 

Väestön kasvaessa ihmisen oma tekeminen on suuntautunut työhön, päihtymiseen ja käpertymiseen neljän seinän sisään. 

 

Kaikkialla länsimaissa lapset on yhä enemmän lukittu kotiin, päiväkotiin, kouluun tai valvottuun harrastukseen. He eivät saa mennä vanhempiensa fobioiden vuoksi yksin ulos kaverin kanssa kehittymään yksilöinä, seikkailemaan. Televisio on pelottanut kaikki, ihan väärin, luulemaan, että maailma on kaikkialla lännessä vaarallisempi kuin 40-vuotta sitten. Mitä se ei ole. 

 

Suomessa ja myös maailmassa rikosten määrä on vähentynyt pitkällä aikavälillä.  Se on tilastollisesti ollut Suomessa samalla tasolla myös  viimeisen vuosikymmenen. 

 

Talven 2015-16 pakolaisvirran synnyttämän, hyvin järjestetyn huhu-, disinformaatio- ja pelkokampanjan jälkeenkin, tappeluista, raiskaustapauksista huolimatta, on syytä huomata, että turvapaikan hakijat eivät liioin ole olleet poikkeuksellisen rikollisuuden lähde.

 

Ulkomaalaisrikolliset tulevat lähempää, he ovat ammattilaisia ja saapuvat useimmiten keikkatöihin. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen selvittämiin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen määrä vuonna 2013 oli 276 400, joista ulkomaiden kansalaisia oli 34 800. Ulkomaalaisten epäiltyjen määrä väheni 1,4 prosenttia. Ulkomaalaisten osuus kaikista epäillyistä oli 12,6 prosenttia. Suurimman ryhmän muodostivat venäläiset ja virolaiset, joita kumpiakin rikoksesta epäiltyjen määränä oli 8 100. Virolaisista 40,6 ja venäläisistä vain 24,3 prosentilla epäillyistä oli vakituinen asuinpaikka Suomessa.

 

Muita maita, joiden kansalaisia oli epäiltyinä yli 1 000 olivat Romania (2 100), Ruotsi (1 400), Irak (1 400), Liettua (1 300) ja Somalia (1 300). Liettualaisista vain 2,9 prosentilla ja romanialaisista 6,2 prosentilla oli vakituinen asuinpaikka Suomessa. 

 

 

Palataanpa talouden kasvuteemaan.

Ratkaistava ongelma on vaikea kun pyritään ympäristötuhon vähentämiseen. Tarvittavassa remontissa ekologiset haittakustannukset olisi tuotava näkyviin: silloin niiden, jotka tuotannosta ja kulutuksesta kulloinkin hyötyvät, on ne maksettava. 

 

Tämä tarkoittaa silloin myös, että hinnat nousevat jyrkästi, tuotteiden kysyntä ja tuotanto supistuvat, kun huomattaisiin tavaroiden ja palvelujen olevan aivan liian kalliita ja tuotannon kannattamatonta. Tuotannon supistuminen johtaa keskimääräisten tulojen, kulutuselintason laskuun, se vähentäisi kysyntää ja edelleen tuotantoa.

 

Tietysti myös taloudelliset päätökset vaikeutuvat, kun on otettava huomioon myös ne kustannukset, joita ei voi ilmaista rahassa. Jakopolitiikka muuttuisikin politiikassa ottopolitiikaksi.

 

Muutosta ei siksi tule, koska kasvupolitiikka on ahneuden ajan valtaeliittien aseman perusta.

 

Kasvun kyseenalaistaminenkin saa aikaan raivokkaita reviiri- ja saavutettu etu-asema reaktioita, jossa ovat mukana kaikki voimat politiikasta talouselämään ja mediaan, ja tietysti pelokkaiden työläisten korporaatiot.

 

Ilmastokriisi ja resurssikato pakottavat kuitenkin, haluamme tai emme, pistämään taloutta luonnon asettamiin raameihin. On vain kyse siitä teemmekö sen itse radikaalein toimenpitein vai pitääkö Saharan opettaa, luonnonmullitusten pakottaa toimimaan paniikin iskiessä.

 

Neljän lämpöasteen nousu, jota Maailmanpankkikin jo ennustaa, tietysti lamauttaisi maailmantalouden. Talouslamalle huomenna, ja ylihuomenna, ja sitten taas - ei siis ole vaihtoehtoa.

 

Kohtuutalouden degrowth-liike kysyy, miksi hyvinvointia haetaan talousmalleilla, jotka eivät vastaa realiteetteja. Se arvioi, ettei maapallo kykene kantamaan nykymuotoisen talouskasvun seurauksia.

 

Kohtuutalous tarkoittaa malleja, joilla irtaudutaan kuluttamisen kierteestä hyvinvointiin, jossa elämän mittari ei ole tavara vaan hyvinvointi. Liike väittää, että nykymeno johtaa väestöpaineen seurauksena luonnonresurssien ylikäyttöön ja globaalin epätasa-arvon pahenemiseen. Rikkaissa maissa kulutetaan moninkertaisesti maapallon kestokyvyn verran resursseja ja kärsitään samalla monista elintasovitsauksista. Samaan aikaan miljoonat köyhät kuolevat ilman vettä ja terveydenhuoltoa.

 

Hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan, jotta talous voisi paremmin. 

 

Björn Wahlroos, yläluokan sankari, nauraa kaikelle mikä liittyy oikeudenmukaisuuteen sanoen sellaisen olevan vanhanaikaista paskaa.

 

Ilmasto kertoo viikon säätä paremmin kuitenkin, että olemme siirtyneet lopun aikaan. Yksi sukupolvi, joka jää historiaan sen suurimpana, pystyi tuhoamaan sen minkä sadat sukupolvet sitä ennen olivat rakentaneet.  

 

Nykyinen talouskasvu ei ole kestävää, koska se riistää luonnonvaroja ja tuhoaa ympäristöä, mutta ei paranna maailmamme köyhimpien hyvinvointia. Tarvitaan tasapainoisempaa taloutta.

 

Globaali tavoite ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ollut pitää lämpötilan nousu alle kahdessa asteessa. Maailman valtiot sitoutuivat Kööpenhaminan ja Cancunin ilmastokon­ferensseissa tähän tavoitteeseen.

Näytti pitkään siltä, että tämä juna meni jo. Sitten Parisissa saatiin toivon kynttilä liekkiin 2015 joulukuussa.

 

Maailman suurimman tilintarkastus- ja  konsulttifirman PriceWaterhouseCooperin selvi­tyksen ”Low carbon economy indexin”  mukaan maailman hiili-intensiteetti on alentunut viime vuosina liian vähän: 0,8 prosenttia vuodessa kun tavoiteltu kahden asteen tavoite edellyttäisi, että hiili-intensiteetti laskisi vähintään yli viisi prosenttia joka vuosi – vuoteen 2050 saakka.

 

Johtopäätös on synkkä. PwC:n selvityksen perusteella olemme jo matkalla 6 oC esiteollista aikaa lämpimämpään maailmaan.  PwC ei ole toiminnaltaan mikään hihhulifirma, jonka voi väittää liioittelevan tai viherpiipertävän asiakseen.

 

Maailmanpankin 2012 syksyllä  ilmestynyt raportti ”4o, Turn Down the Heat, Why a 4 oC Warmer World Must be Avoided,” kuvasi mitä tapahtuu jos nykyvauhti jatkuu, eli maailman lämpeneminen ei pysähdy kahteen vaan lämpenee neljällä asteella celciusta.

 

Raportin on laatinut  maailman johtaviin ilmastontutkimuslaitoksiin kuuluva, saksalainen Potsdam-Institut. Raportin mukaan neljän asteen keskimääräisen lämpötilan nousu mer­kitsisi että Välimeren maissa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Tiibetin ylängöllä lähes koko kesä olisi todennäköisesti kuumempi kuin pahimmat nykyisin koettavat lyhytaikaiset helleaallot. 

 

Sateisuus lisääntyisi muun muassa Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Pohjois-Euroopassa. Myrskyjen ja niitä seuraavien tulvien voimakkuus kasvaisi - rannikoilla asuvien ihmisten elämä kävisi sietämättömäksi.

Maailman viidestäkymmenestä suurimmasta kaupungista 22 sijaitsee tulvariskivyöhykkeillä. Jäätiköiden sulamisen vuoksi merenpinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 0,5-1 metriä, ehkä enemmän. 

 

Ravinnontuotanto järkkyisi, kun kuumuus, kuivuus, merenpinnan nousu, tulvat ja sään epävakaisuus vähentäisivät satoja. Monet alueet muuttuisivat entistä kuivemmiksi: Etelä-Eurooppa, suurin osa Afrikkaa ja suuret osat Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Ihmisten olisi hankalampaa säilyä hengissä. Tulvat, helleaallot ja savusumun lisääntyminen tappaisivat ihmisiä joukoittain.

 

Syksyllä 2013 YK:n alainen kansainvälinen ilmastopaneeli  IPCC sanoi, että päästötasot, saastemäärä ilmassa, ovat nyt historiallisen korkealla. IPCC oli raportissaan aiempaa,  vuotta 2007, varovaisempi lämpötilojen arvioissaan, mutta samalla tutkijat olivat vakuuttuneita, että ”ihmiskunnan vaikutus ilmastonmuutokseen on ollut merkittävä 1950-luvulta lähtien.” 

 

Paneeli leikkasi vuoden 2100 lämpötilaennustettaan, mutta odotti merten pintojen kohoavan aiempaa arviota nopeammin. Vuonna 2100 merenpinta voi olla jopa metrin nykyistä korkeammalla. IPCC ennusti maailman pintalämpötilan kohoavan  vuosisadan loppuun mennessä yli 1,5 astetta suhteessa 1850–1900 aikakauteen lähes kaikissa skenaarioissa. Pahimmassa tapauksessa lämpötila kohoaa yli kaksi astetta.

 

Vaikka kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen ilmakehässä saataisiinkin pysäytettyä, ilmaston lämpeneminen ja etenkin merenpinnan kohoaminen jatkuvat silti vielä satoja vuosia. Jos pitoisuuksien kasvu saataisiin pysäytettyä vuonna 2100, maapallon keskilämpötila nousisi vielä tuon ajankohdan jälkeenkin noin puolella asteella. 

 

Eri tutkimuksissa päädytään eri laisiin tulkintoihin. Mallit ennustavat maapallon keskilämpötilan jatkavan nousuaan lähivuosikymmeninä noin 0,2 asteella vuosikymmenessä,  lämpötilan nousu ei välttämättä ole aivan tasaista. 

 

Entäpä Suomi? 

Suomen vuosikeskilämpötila on kohonnut 1,4 astetta vuosien 1900 ja 2014 välillä. Vuoden 2015 syksy ja 2016 kesä olivat taas ennätyslämpimiä. Lämpötilan nousu on tilastollisesti merkitsevää. Ilmatieteen laitoksen mukaan (2015) kasvihuonekaasujen päästöjen jatkuva maailmanlaajuinen kasvu voi nostaa Suomen keskilämpötiloja ennen vuosisadan loppua 5-6 asteella.

 

Nousua Suomen keskilämpötiloissa on jo tapahtunut kaksinverroin muuta maailmaa enemmän.

 

Jos päästöjä saadaan rajoitettua, saatetaan selvitä noin kolmen asteen lämpenemisellä. Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät. Vuoden 2040 vaiheilla lämpötila olisi noussut 1900-luvun lopun lukemista noin kahdella asteella.

 

Kohtuutalous on viesti, joka sekä edustaa  kasvavaa kansainvälistä degrowht-ajattelua että  tutkii taloutta kokonaan uudelta pohjalta. 

Kohtuutalouden perustana on ekologinen kestävyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja demokraattisempi varallisuuden jako. 

 

Kohtuutaloudessa olennaista ei ole bruttokansantuotteen kautta mitattava kasvu koska se kuvaa edistystä puutteellisella tavalla. Luontoa tuhlaavan talouden sijaan tarjotaan mm. immateriaalitaloutta - vaikka senkin lisääntyminen on toki johtanut luonnon kannalta epäsuotuisiin seurauksiin koska se edellyttää suuria investointeja tieto- ja viestintäteknologiaan.

 

Liikkeen käynnistäjiin kuuluva, Pariisin yliopiston taloustieteen emeritusprofessori, Serge Latouche tarjoaa radikaalia vaihtoehtoa: kasvun purkua. 

 

”On luovuttava kehitysuskosta, hylättävä järjenvastainen kasvun jumalointi pelkän kasvun vuoksi. ”

 

Larouchin kirjassa esitetään vapaa-ajankorotuksia palkankorotuksien sijaan, on luotava uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.

 

”Luonnonvarojen kulutus täytyy tiputtaa länsimaissa ja koko maailman ylikuluttavissa luokissa rajusti, jotta kiihtyvä ekologinen tuho saadaan pysäytettyä ja ilmastokriisi tor­juttua. Talouden ekotehokkuus ei riitä, koska kulutuksen lisääntyminen syö saavutetun hyödyn. Koska vastuu ympäristötuhosta on suorassa suhteessa käytettävissä oleviin tu­loihin, on puututtava ylikuluttavan luokan rahatalouden kokoon.”

 

Kohtuu- tai tasapainotalouden luokkataistelu tästä näkökulmasta siirtää, köyhimpiä lukuun ottamatta, meidät kaikki eurooppalaiset ja valkoiset ylikuluttavan luokan riistäjien (ylä)luokkaan.

Toimittaja, kirjailija ja tutkija Olli Tammilehto kuvaa valittavana olevaa omaa strategista asetelmaamme näin:

”Riistetyillä ja alistetuilla on aina valittavissa kaksi järjellisesti perusteltua strategiaa: voi joko alistua ja yrittää pelastaa oma nahkansa tai sitten ryhtyä vastarintaan. Suomen kaltaisissa maissa useimmat yrittävät edellistä. 

Mutta vaikeata vastarinnan tietä puoltaa tärkeä argumentti: riistokasvun jatkuminen tulee aiheuttamaan yhä hirvittävämpää tuhoa ja kärsimystä maapallon elämälle ja köyhille ihmisille. 

Hyvällä onnella ja tuhotoimintaa myötäilemällä pelastettu oma elämä ei välttämättä olisi elämisen arvoista: siedettävästi voisi aikansa kuluttaa vain jos kieltää oman inhimillisyytensä ja muuttuu löhöäväksi nautintojen vastaanottokojeeksi.”

 

Yksikään poliittinen liike ei näe vaihtoehtoa kasvulle.

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload