Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

25. Miten kymmenen laihaa vuotta saatiin itse aikaan?   Vakauttamisen pettävä suo - lamauttavat luvut

June 8, 2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

​​Suomen 2011 eduskuntavaalien ja niiden jälkeisten hallitusneuvottelujen kuumin kysymys oli eurooppalainen takuujärjestely, jota vastaan asetuttiin äänivyöryllä kun torjuttiin istuvaa Vanhasen-Kiviniemen hallitusta perussuomalaisuudella. Paradoksaalisesti sen istuva, vaalit hävinnyt valtiovarainministeri Jyrki Katainen asettui hallituksen muodostajaksi. Vakuusasia äänestettiin ensin pois asialistalta, mutta ei edestä.

 

Satavuotiasta Suomea voi odottaa suuri lasku.

 

Siksi on syytä jälkikäteen arvioida mistä Euroopan takuujärjestelyissä on kyse; asiahan käänsi eduskunnan uuteen muotoon.

 

Se vaikutti myös seuraavaan Sipilän hallitukseen 2015-, kun edellisen opposition uuden hallitsijat käänsivät takkinsa tuulen nopeudella.

 

 

Kansainvälisen järjestelypankin, BIS:n maaliskuun 2011 tilaston mukaan Saksan pankeilla oli vastuita Kreikassa 69,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria, Irlannissa 208,3 miljardia,  48,5 miljardia ja Espanjassa 242,4 miljardia dollaria.

 

Yhteensä siis 588,4 miljardia dollaria eli 414 miljardia euroa.

 

Saksan pankit olivat myös innokkaita sub-prime harrastajia, eikä niiden kokonaistilaa tiedä vieläkään kukaan, karmea se kuitenkin oli. Vielä kesällä 2016 pohdittiin  vakavasti pysyykö Saksan suurin pankki Deutsche Bank pystyssä.

 

Ranskan pankkien kokonaisvastuut näissä PIGS maissa olivat 440,7 miljardia dollaria, brittien 431,1 miljardia dollaria. Espanjan pankkien vastuut Portugalissa olivat 108,6 miljardia dollaria. Niiden romahtamista pelättiin tässä dominopelissä eniten.

EU:n komission varapuheenjohtaja Joaquin Almunia kertoi 2. helmikuuta 2011 mitä kriisin alku maksoi 2008-2009 Euroopan veronmaksajille. 

 

Kahdessa vuodessa sitouduttiin jo 2340 miljardin euron edestä pelastustoimiin.

 

Muutama esimerkki pelkästään vuodelta 2009: 827 miljardia pankkitakuisiin, 141 miljardia pääomaruiskeita, 110 miljardia kuraluottojen happivelkaan (relief of impared assets), ja 29 miljardia euroa suoraan pankkitukea.

 

Euroopassa oli siis sidottu yli 2300 miljardia veroeuroa jo vuoden 2009 loppuun mennessä, sitten tuli väliaikainen kriisirahasto, EVVM, 1000 miljardin luokkaan, IMF:n varojen kanssa, ja tilanne vakiinnutettiin vielä 2012 lähtien luomalla 700 miljardin euron pysyvä vakausmekanismi EVM. 

Sitten alkoivat EKP:n setelinpainajaiset. Jos ne loppuvat vuonna 2018 niihin on kulunut 2500 miljardia euroa!

 

Kerrotaan vielä sekin, että ei se pelkästään Unioni ollut pelastuksemme kohde.  Tuimme lisäksi myös Yhdysvaltain pankkeja, joilla oli riskejä PIGS maissa 391 miljardia euroa.

EKP, Euroopan keskuspankki nosti 2011 alussa pääomaansa 10,76 miljardiin euroon, eikä ihme. EKP oli jo elokuussa ostanut eurovaltioiden velkakirjoja 70 miljardilla eurolla, vielä enemmän sillä oli kriisivaltioihin liittyviä epäsuoria riskejä.

 

EKP:llä oli hallussaan pankkien keskuspankkiluottojen vakuutena arviolta satojen miljardien eurojen arvosta vielä 2012 lopussa 208 miljardia ongelmavaltioiden ja velkakirjoja pankkisaatavista puhumatta. EKP  olisi joutunut roskapankkiluokkaan missä tahansa stressitestissä. 

 

Sokeus häiritsee poliittisia johtajiamme ja keskuspankin väkeä.

He rikkoivat itse tekemiään sääntöjä surutta talouspäätöksissä ja keskuspankissakin:

  • Tukirahastot olivat vastoin EMU:n omia sääntöjä, joissa nimenomaan kielletään kriisivaltioiden tukeminen.

  • Suora valtioiden rahoittaminen on EKP:ltä yksiselitteisesti kiellettyä.

EKP  teki silti niin ostamalla valtioiden velkakirjoja pankeilta ja kierrättämällä keskuspankkirahoitusta pankkien kautta kriisivaltioiden luotoiksi pienellä korolla, jotka oli lainattu pankeista kriisimaihin suurella korolla.

 

Tämän pankkituen lisäksi setelipaino EKP on antanut pääjohtaja Draghin tunnetun takuun hoitaa vaikka mitä, kuten setelinpainajaisissa todistamme. EKP kiertää sääntöjä tietoisesti pankkien avulla ja todellisuudessa rahoittaa valtiota - ja tukee sadoilla miljardeilla pankkeja omituisessa virtuaalirahan- ja joukkovelkalainakirjojen karusellissa.

 

Näin EKP:n taseeseen on eurovaltioiden rahoituskriisin kuluessa kertynyt suoranaista luottoriskiä monin verroin sen pääoman verran. Pankit pelaavat edelleem kasinoa saamalla halpaa rahaa EKP:ltä ja lainaamalla sen kalliilla kriisimaihin. Kysehän on ihan samanlaisesta vedonlyönnistä kuin johdannaismarkkinoilla vuosituhannen alussa, nyt vain pelaaja on entistä suurempi.

 

EKP tuki pankkeja vuoden 2011 jälkeen 1000 miljardilla ja sitten järjesti 2015 alkaen 1100  miljardin euron ja 2016 vielä 2016 500 miljardilla ja vielä kerran nokitetut setelinpainajaiset ”deflaatiota vastaan”, mutta joilla osakekurssit saatiin taivaisiin odottamaan vain tummia pilviä. Kuten kerroin on loppusumma "tästä kierroksesta" kaikkiaan 2500 miljardia euroa.

 

Mitä tämä tapahtumasarja miljardimitassa 2008-2017 tarkoittaa?

  1. Tilanne on sama kuin Suomessa 1992-94. Päättäjillä oli vellit housuissa ei kanttia panna pankkeja vastuuseen, koska on mällätty liian tähtitieteellisesti.

  2. Samalla tämä antoi kuitenkin keinon astua askel Euroopan liittovaltiota kohti.

  3. Tietysti piti pelastaa myös euro - ja sen mukana omat kasvot.

  4. Pankit ovat keränneet satojen miljardien korkotuoton eikä mikään näytä estävän niiden peliä, koska poliitikot antavat pelin jatkua. 

Taloussanomien toimittaja Jan Hurri kirjoitti asiasta hyvin useissa artikkeleissaan 2010-2016. 

Hän arvioi BIS:n tilastojen perusteella:"Kaikista ulkomaisten pankkien Kreikalta, Irlannilta, Portugalilta ja Espanjalta perimistä koroista ja palkkioista on viidessä vuodessa kertynyt kokoon arviolta jopa 500 miljardin euron potti."

 

Helmikuussa 2013 Hurri antoi seuraavan välitilinpäätöksen:

”Euroalueen keskuspankki EKP lupasi puoli vuotta sitten, että se puolustaa euroa tarvittaessa vaikka rajattomin velkakirjaostoin. Vielä se ei ole käyttänyt tukiostoihin euroakaan, mutta lupaus on tuottanut riskipitoisen finanssivarallisuuden omistajille mojovan pikavoiton: tuhat miljardia euroa.”

Taikuri Marion loitsun jälkeen oli tapahtunut ihmeitä; pääomapako kriisimaista pysähtyi, ja rahavirta kääntyi takaisin. Kriisivaltioiden markkinakorot laskivat jyrkästi ja Euroopan pankkiosakkeiden kurssit nousivat yhtä jyrkästi. Setelipainajaiset eivät pysäyttäneet deflaatiota öljyn hinnan romahduksen vuoksi, mutta lihottivat rahan omistajia.

 

Hurri kertoi, että EKP:n valmius tukiostoihin merkitsi ”finanssimarkkinoille houkuttelevaa tilaisuutta ryhtyä taas keinottelemaan riskipitoisten valtioiden velkakirjoilla ja niitä vielä riskipitoisemmin luotoin rahoittaneiden pankkien osakkeilla. Lyhytaikaista ja yleensä riskipitoista trading-toimintaa omaan lukuunsa harjoittavat suurpankit ja muut sijoittajat, kuten riskinotolla elantoa havittelevat vipurahastot, tulkitsivat, että Draghin lupaus muutti Euroopan riskipitoisimmat markkinat käytännössä riskittömiksi.” 

 

Riskitön pelikenttä, panokset ilmaiseksi! Tämän pankit osaavat. - Kiitos Goldman-Sachsista rekrytoitu Mario Draghi.

Mario Draghi, taikuri.

 

Jan Hurrin kanssa harvoihin kokonaiskuvan ajoissa nähneisiin taloustoimittajiin kuulunut Riikka Söyring sivalsi kovaa järjestelmää: 

 

”Eräs päämäärä on sulloa jokainen valtion virka täyteen Goldman Sachsilta tullutta henkilökuntaa, ja vastavuoroisesti tarjota poliitikoille pakastevirkoja - kansainvälinen asiantuntija, johtokunnan jäsen, toimitusjohtaja... - rahoituspiireissä.

Esimerkkinä vaikkapa Italian Mario Monti, joka alkoi kiinnostaa Goldman Sachsia vasta, kun silloinen pääministeri Silvio Berlusconi teki Montista komissaarin, tai Saksan Otmar Issing Saksan Bundesbankista, sittemmin EKP:sta. Tai Irlannin Peter Sutherland, aiemmin yleinen syyttäjä, kilpailukomissaari ja Royal Bank of Scotlandin suojavirassa.  Tai EKP:n Mario Draghi, aiemmin Maailmanpankista ja Italian valtiovarainministeriöstä. Tai Kreikan uusi, EU:n nimittämä pääministeri Lucas Papademos. Tai Kreikan Petros Christodoulou...

Siis sen saman Kreikan, jota Goldman Sachs auttoi "luovassa kirjanpidossa" niin että Kreikka pääsi liittymään euroalueeseen - aivan kuten se auttoi Italiaa ja paria muutakin nyt tukipaketin tarpeessa olevaa eurovaltiota.

 

Hra Draghi, joka väärentämisen tapahtuma-aikaan työskenteli Goldman Sachsilla, sanoi - ennen nimitystään EKP:n pääjohtajaksi - europarlamentin kuulemisessa olevansa kuin kolme apinaa: ei kuullut mitään, ei nähnyt mitään - eikä puhu.

 

Tätä taustaa vasten ymmärtänee helpommin poliitikkojen ja "vastuullisten henkilöiden" julkisuudessa esittämät väitteet erilaisten kriisimaille jaeltujen tukipakettien välttämättömyydestä.”. 

 

Euroopan arvostetuimpiin kuuluva analyysiyhtiö Capital Economics sanoi jo 2010, että euron kaatuminen olisi kaikille paras ratkaisu, tosiasiassa euron loppu hyödyntäisi kaikkia. 

Se tyrmäsi eurohallitusten mantrat euron hajoamisesta syntyvästä kaaoksesta sillä, että seuraus olisi velkasaneeraus ja devalvaatiot, nopeampi tie ylös velallisille ja vähemmän riskejä takaajavaltioille.

 

Siis tehdään kuten pankinjohtaja Björn Wahlroos sanoi keväällä 2011 YLE:n A plus ohjelmassa; ”finanssijärjestelmä korjatkoon virheensä”. Senhän pitäisi olla selvä juttu uusliberaalin talousteorian mukaan, joka on ollut hallitustemme uskonto.

 

Finanssijärjestelmän ei tarvinnut korjata virhettään - kuin Kyproksella.  

 

Kaikki tässä näytelmässä alkoi kun matalaa korkotasoa ylläpitävä EKP ryhtyi myöntämään euroalueen pankeille rahoitusta, vaatien niiltä vastavakuuksina hyvää luottokelpoisuutta ja luottoluokitusta. Tällaiseksi vakuudeksi se hyväksyi mielellään ongelmamaidenkin liikkeelle laskemat joukkovelkakirjalainat.

Näitä luottoja oli Saksan ja Ranskan pankeissa subprime-kriisiä, USA:n asuntopilvilinnaa,  vastaava määrä. Ongelmat syntyivät kun suurten maiden pankit alkoivat 2000-luvun alussa nousukiimassa ostaa hurjalla vauhdilla näitä kriisimaiden liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja korkovoitot silmissä kiiluen. Eihän valtiolle lainaamisessa olisi mitään riskiä...

 

Se kannattikin, kun pankki oli vienyt joukkokirjalainan keskuspankkiin vakuudeksi se sai sitä vastaan tätä lyhytaikaista, mutta erittäin edullista rahoitusta. Euroopan pankit ovat keränneet kriisimaista valtavat satojen miljardien korkotuotot, Hurrin mukaan siis 1500 miljardin EKP-rahoitteiset voitot.

Pankeille syntyi tuottoisa ruletti. Kaikki vedot voittaisivat. Korothan joku maksoi; se oli velkavaltio. Se sai siihen vakuuksia muilta euromailta. Valtiot saivat varoja veronmaksajien vakuudella maksaakseen velkojaan isojen vakuudenantajamaiden vieläpä Britannian ja Yhdysvaltain pankeille. Tähän totoon olemme päässeet näin kaikki mukaan.

 

Kriisin juhlaan osallistuivat muutkin kuin pankit. Valtiot saivat myös rahaa ja ryhtyivät vuosisadan alussa kulutusjuhliin ja sitten 2009 elvytysbileisiin kuin Holkerin hallitus Suomessa 1987-91. kun se tuplasi valtion menot - Erkki Liikasen ollessa valtiovarainministerinä.

 

Yhteenvetona tuon ajan hengestä siis huomaamme:

  1. Ongelmavaltioiden pitkäaikaiset ja korkeakorkoiset lainat on siis rahoitettu EKP:n rahoituksella.

  2. Sammon keksineet pankit saivat huikeat voitot ongelmavaltioiden lainojen ja keskuspankin rahoituksen korkoerosta.

  3. Kaamea määrä näitä papereita on nyt EKP:n holvissa. Korkoeron kasvaessa sampo alkaa taas jauhaa.

Mutta.

Pankeille syntyikin suuria ongelmia, kun kriisimaiden luottoluokitus pieneni. 

 

Tilanne 2011 oli:

  • Jos EKP pitää luottoluokituksista kiinni se katkaisee pankkien lyhytaikaisen rahoituksen. Seurauksena pankkien olisi vakavaraisuuskriisi.

  • Jos luottoluokitusta taas höllätään se kiihdyttää taas pankkisammon toimintaa: alhainen korko kannustaa pankkeja jatkamaan hulabalootaan kun riskiä ei ole.

  • Tämä voisi johtaa lopulta ongelmamaiden setelirahoitukseen, siinä menisi EKP:n tarkasti varjelema maine.

Siksi Euroopassa yritettiin ylläpitää ensin ”ongelmalainojen laatua.” Oppi oli, että kaikki kriisitaloudet saadaan kovalla talouskuurilla kuntoon, kun lainojen luottoluokitus turvataan ja pankit saavat yhä rahoitusta keskuspankista.

Mutta kun korko on alhaalla eikä riskiä pankeille laiteta niin... 

 

Deutsche Bank ja sveitsiläinen UBS ovat todistaneet kriisivaltioiden ja niiden kansallisten pankkijärjestelmien keskinäisestä voimakkaasta riippuvuudesta.

 

Jos rahoitusmarkkinat menettävät luottamustaan kriisivaltion kykyyn vastata veloistaan, voi luottamus olla mennyttä myös saman maan pankeilta tai toisinpäin. Tätä venettä on tilkitty jo yli puoli vuosikymmentä.  Pankkien todellista tilaa ei ole haluttu paljastaa vaan niille on syydetty keskuspankista halpaa rahaa tuhansin miljardein, jotta totuus ei paljastuisi.

 

”Stressitestit”, joita Suomi ensimmäisenä vaati ovat olleet lähes farsseja näkökyvyltään.

Suurten euromaiden pankkien jättiluottoriskit kriisimaissa olivat  keskeinen syy, että muut euromaat ovat sitoutuneet hätälainoihin ja tukitoimiin, mutta myös miksi Saksa ja Ranska ovat estäneet yhdenkään eurovaltion vararikon tai velkasaneerauksen mahdollisuuden aina pientä Kyprosta myöden.

 

Niiden pankeilla on ongelmamaissa eniten riskisaatavia. Pankit tarvitsivat aikaa, että Draghin kasinosta saadaan tarpeeksi irti. Tukisopimuksissa nämä kriisipankkimaat, Saksa, Ranska, Britannia, Espanja ja jopa Baltiassa häärännyt Ruotsi ovat sitoutuneet paljon pienempiin tukisummiin kuin niiden pankeilla on pelissä.

 

Tämä teki suomalaisista hölmöläisten maan, suurten valtioiden maksumiehen. Hölmöläisillä oli toki itselläänkin syy, eläkerahastomme tarvitsivat aluksi myös lisäaikaa päästäkseen irti velkavaltioiden papereista.

 

Euroopan suurpankeilla oli pankkikriisin alussa maailman suurpankkien ylivoimaisesti korkeimmat velkakertoimet ja kotivaltioiden talouksiin verrattuna suurimmat vastuut. Siksi niiden jälleenrahoitustarve on ollut selvästi maailman suurin koska myös niiden luottoriskit kehittyvillä markkinoilla ovat suurimmat.

Niitä painaa myös tappiot USA:n asuntomarkkina- ja johdannaisseikkailuissa, jotka olivat yhtä suuret kuin Yhdysvaltain omilla pankeilla. Sitten painolastiksi ovat tulleet vielä velkaiset valtiot, jotka kasvattivat lainanottoaan laman takia voimakkaasti.

 

 

Samaan aikaan 2011-2017 kansalaisia raivostutti pankkien johdon yhä vain jatkuva ahneus bonusten perään. Lupauksista huolimatta rahalaitosten bonusjärjestelmiä ei ole saatu tolkkuun. 

 

Kasinopeli jatkui jopa Britannian valtiollistetuissa pankeissa 2010-2013 uusilla riskisijoituksilla kun rahaa saa pienellä korolla ja voi lainata korkealla. Kasinotaloutta käytettiin paitsi riskien hallintaan, ilmeisesti myös viranomaisten pankeille asettamien vakavaraisuusvaatimusten kiertämiseen. Eurooppalaisia pankkeja jäi sittemmin kiinni liborkorkojen ja valuuttakurssien lain vastaisesta manipuloinnista. Seurauksena valtavat sakot, ei seurauksia rikkoneille henkilöille ja hyvä kate koska ansio oli moninvertainen sanktioon nähden.

 

Pankkeihin kohdistuvat vakavaraisuussäännökset asettavat rajat pankkien taseessaan pitämien riskiluottojen määrälle. Eräät pankit kiersivät näitä säännöksiä siirtämällä riskejä taseensa ulkopuolisiin sijoitusyhtiöihin. Vaikka nämä sijoitusyhtiöt ovat muodollisesti olleet pankeista riippumattomia, käytännössä pankit ovat joutuneet takaamaan niiden toiminnan. Siten arvopaperien siirtäminen ulkopuolelle ei käytännössä ole suojannut eikä suojaa edelleenkään pankkeja riskeiltä.

 

Pankkiunioni päätettiin perustaa huippukokousten jälkeen kun Draghin taiat alkoivat toimia syksyllä 2012. Sen yhtenä tarkoituksena on keskittää pankkivalvonta Euroopan keskuspankin, EKP:n alaisuuteen. 

 

Mielenkiintoista on puolestaan muistaa, että tätä EKP:tä taas ei poliittisesti valvo eikä saa vaivata kukaan, ei EU:n presidentti, ei Saksan liittokansleri tai Ranskan presidentti, ei edes komissaari Jyrki Katainen tai valtiovarainministeri Petteri Orpo

Ainoa, jolla on siellä Suomesta asiaa on Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, joka taas ei saa kertoa toimistaan mitään edes Suomen hallitukselle. 

 

 

Syntyi siis maanosan laajuinen, itseään kontrolloiva, pankkijärjestelmä jota johtaa  tämä Goldman Sachs pankin entinen johtaja Mario Draghi johtokunnan ja kansallisten keskuspankkien pääjohtajien avulla. Jäljet pelottavat, sillä keskuspankin kontrollihan on jo aiemmin pettänyt pahasti, sääntöjä on rikottu kiertotulkinnoin sumeilematta. 

 

Euroopan todellisuus on, että EKP on itsenäinen päättäjä, mutta jäsenmaat eivät. Siinä on uuden eurooppalaisen demokratian ydin. Lisäetuna, josta talouskriitikot kuten tietokirjailija Ari Ojapelto ja emeritus europarlamentaarikko Esko Seppänen ovat varoittaneet, saadaan myös kaikkien maiden veronmaksajille lankeava yhteisvastuullinen talletussuojajärjestelmä. Tämä tarkoittaa, että suomalainen veronmaksaja turvaa aina ongelmamaiden tallettajien säästöjä näiden maiden pankkien vararikkotilanteessa.
- Tässä ei ole maksukattoa, sanoi Seppänen.


Euroopan keskuspankin mukaan mukaan jo heinäkuun lopussa 2012 europankkien taseissa oli kaiken kaikkiaan 34  000 miljardin euron velat ja varat, kuten lainasaatavat, velkakirjasitoumukset ja muu varallisuus.

 

Tappioiden vastaan ottamiseen kykenevää omaa pääomaa oli vähän alle, optimistisesti laskien, seitsemän prosenttia kaikkien saatavien määrästä.

 

Summan suuruudesta, 34 000 miljardista eurosta, kertoo vertailu kaikkien kehittyvien siis teollisuusmaiden yritysten yhteiseen velkaan. Valuuttakurssien keinuessa Kiinan turbulenssissa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoitti syyskuun lopussa 2015 kehittyvien kansantalouksien;”teollisuusmaiden”,  yritysten tilasta - koska yhteenlaskettu velka oli ennätykselliset 16 000 miljardia euroa.


Suomen Pankin osuus EKP:n riskipapereiden ostoista on 1.8 prosenttia. Suomen Pankin taseen loppusumma kasvoi kesäkuusta 2011 seuraavan vuoden kesäkuuhun yli kolminker­taiseksi: 32 miljardista 106 miljardiin euroon.


Suomella on jo 70-80 miljardin euron saatavat EKP:n kautta Emun ongelmamailta.

 Suomen Pankki ”jakaa setelinrahoitusta” 2015-2016 yhteensä 16 miljardia euroa.


Joidenkin mielestä oli ihan väärin, että pankit maksaisivat johdannaistoiminnastaan tämän kaiken jälkeen edes 0.01 prosentin veroa.

 

Jaa luku Facebookissa ja Twitterissä.

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload