Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

38. Maailman parantaminen Ideoita on, tahtoa pitäisi löytää

May 25, 2017

 

Ihmiskunnalla on uusi tilanne edessään. Haasteita on ollut ennenkin ja niistä on selvitty.

 

Nyt uusi tilanne on siitä ikävä, ettei ratkaisuja enää voi siirtää huomisen huoliksi koska ajan lisäksi uhkaa loppua työ mitä tehdä, vesi mitä juoda, ruoka mitä syödä, aika mitä elää, ilma jota hengittää ja jopa tila meille kaikille kun osa maailmaa uhkaa käristyä hiljalleen kuivuuteen.

 

Emme voi pysäyttää maailmaa tai astua siitä ulos.

On pakko toimia itse.

 

Uhkia riittää, mutta mahdollisuuksia ihan yhtä paljon.

 

Tässä ei auta muu kuin maailman parannus.

 

 

 

Maailman parantaminen:

 

Missä mitassa pitäisi liikkua?

 

 

Luonto ei enää kestä meitä kaikkia. 

Muutos on edessä rajuna, se madaltuu mitä nopeammin myönnämme tosiasiat. 

Yhteiskuntaelämään tarvitaan uusia ideoita ja ennen kaikkea toimia.

 

 

Järjestelmässämme, poliittisen eliitin, ekonomistien ja lehdistön yhteisesti asettaman esityslistan, agendan kautta hetken arvoilla on taipumusta muuttua yleisiksi, päteviksi totuuksiksi ja tulkintamalleiksi. Niitä aletaan pian toistaa yhtenä ja ainoana totuutena yhteiskunnallisesta todellisuudesta. 

Yhden totuuden malliin kuuluu myös asioiden pilkkominen ja pätkiminen ajallisesti tarkoitustaan vastaamattomien kielikuvien ja synnytettyjen moraalisten abstraktioiden kautta.

 

Vanhan vallan pitoon kuuluu vanhan ajattelutavan piilopuolustuksessa apatia-ase: kansalle on annettu hallittavien osa, jossa roolissa sen kuuluu tyytyä leipään ja nauttia vain sirkushuvista massaviihteen ja rajatussa pikkukuvain realityshowssa.

 

Yhteiskunnallisessa muutoksessa tämä muuntaa todellisuuden. Muutoksen arvellaan olevan riippuvainen vain puolueiden valtasuhteiden vaihtumisesta vaikka kaikkien  kokemassa havaintotodellisuudessa sillä ei ole merkitystä itse yhteiskuntaelämän muutokseen, jota aina valtasuhteiden muutosta kilvoiteltaessa kuitenkin hoetaan.

 

Muutosta luulotellaan usein myös teknologian kehitysvaiheiden kautta vaikka ne ovat vain väline suurten yhteiskunnallisten ideoiden toteuttamiselle. Yhteiskuntaelämän muutos ei tälläkään kertaa toteudu netin tai sosiaalisen median vuoksi, vaan sen verkottumismahdollisuutta hyödyntävien ihmisten uudenlaisen heimoontumisten avulla.

 

Lobbauspolitiikan määrittelykilpailussa yksitotuuksien ja esittelijöiden omien valintojen arvomallissa politiikasta on kadonnut politiikka, ideoista nyt puhumatta.

Sellaista laajaa yhteiskuntaelämän ideointia ja valtion uudistamista kuin teollisen Suomen rakennusurakka, asuttamispolitiikan aika ja sosiaalisen tasa-arvoyhteiskunnan rakentamisessa koettiin ei nyt ole olemassa.

Oman yhteiskunnan kehittäminen on muka mahdotonta globalisaation oloissa. 

Kyse on kuitenkin vain globalisaation yksitarkoituksellisen ajattelutavan omaetuisesta tulkinnasta, jonka avulla on hyvä sulkea muutoksen mahdollisuus pois pelistä.

 

Yhteiskunnalliset ideat hyväksytään yleensä kriiseissä tapahtuvan ongelman asettelun seurauksena. 

 

Ideat syntyvät asioiden yhdistämisestä uudeksi ajattelutavaksi, jonka ympäröivän todellisuuden muuttuminen tai seurauksineen aiheuttaa. Niihin liittyy aina kognitiivinen tarve; muiden opastaminen ja markkinointi. muutoshaluisten kerääminen uuden idean taakse. 

 

Päämääriä asetettaessa joudutaan aina luomaan olettamuksia, skenaariota ja arvioita. joista ei voi olla aivan varma.

Ilman visiota muutosta ei kuitenkaan synny. Ilman pragmaattista toteutusta missiosta ei tule mitään.

 

Pohtiessani yhteiskuntaelämän uutta paradigmaa joudun siis paljolti tyytymään edellä esitettyyn maailmanselitykseen ja syntyneisiin erillisiin, suuriin ja pienempiin ideoihin. 

Niitä ei sido yksi paradgima ajattelutapa eikä oppirakennelma ja ainoa totuus. 

 

 

Niitä sitoo yhteen ekologinen huoli, kansalaisuuden puolustus ja vaihtoehtoja sisältävän talousopin kilpailuttaminen neoliberalismia vastaan.

 

 

 

Yritän luoda skenaarion perustuen ympäristökriisin haasteeseen, lähitalouden ja teknologisen muutoksen luomiin mahdollisuuksiin ja työelämässä tapahtuvaan suureen muutokseen.

 

Luotan siinä enemmän ihmisiin kuin uskomuksiin - tuntien kaiken väliaikaisuuden.

 

Esitystavassa ei silti voi välttyä asettumisesta opettavaan rooliin vaikka halua besserwisserismiin ei kirjoittajalla olekaan.

 

Meillä ihmisillä on tieto oman elämämme ainutlaatuisuudesta, luulo oman aikamme erityisestä merkityksestä ja poikkeuksellisuudesta, mutta harhakuva, että maailman hallinnan takana olisi järjestys, hallittu kokonaisuus, joka pitää kaikkea yllä.

 

Oma elämämme on kuitenkin väliaikainen hetki, pisara historiassa, osa luonnon kiertokulkua. Kaikki sukupolvet liioittelevat aina Oman Aikakauden merkitystä. Maailmassa on enemmän kaaosta ja ajelehtimista kuin rationaalista järkeä.

Siksi ymmärrys ihmisestä osana luonnon kiertokulkua, elämän väliaikaisuudesta ja toimiemme sopeuttamisesta tähän, syntymisen ja kuolemisen jatkumoon, olisi paras keino kestävien elämäntapamallien ja talouden toimintojen käsittelyssä, suunnittelussa  ja toteutuksessa. 

 

Me etsimme aina toivoa muutos mielessämme, mutta onnea pysyvyydestä. 

 

Pyrkimys parempaan ei kuitenkaan voi syntyä kuluttamisesta ja omistamisesta kuten ajassamme uskotellaan; palatessamme luonnon kiertokulkuun mammona ei seuraa meitä. Emme jää eloon lompakossa vaan jälkeläistemme geeneissä ja muistoissa.

 

Kaiken kaaoksellisuuden toteamisen ja elämän väliaikaisuuden kautta opimme paremmin hahmottamaan myös toivon – paremman huomisen – sisältöä ja hetken puuhastelun vähää merkitystä pitkässä juoksussa.

 

Suomessa, erityisesti elinkeinoelämän järjestöissä, pannaan paljon huomiota vain tulonjakoon vaikka koko ammattirakenne ja työ muuttuu, puhutaan myös rakenteiden muuttamisesta entistä korjaamalla, mutta samaan aikaan kaikkea uutta estetään eikä muutoksia saada aikaan.

Näin tapahtuu kun eletään liian lyhyissä sykleissä eikä katsota kauas vaikka tiedossa on miten  suureen murrokseen ollaan menossa.

 

Ensimmäisenä automaatio iskee lähivuosina työllisyyteen asiakaspalvelutehtävissä ja kuljetuksissa ja ylipäätään kuluttajapalveluissa teollisen automaation kehitysvaiheen jälkeen.

Amerikkalainen tutkimusyhtiö Forrester ennustaa, että jo vuoteen 2021 mennessä kuusi prosenttia kaikista Yhdysvaltain työpaikoista, alkaen taksi- ja bussikuskeista asiakaspalvelutehtäviin korvautuu älykkään teknologin automaattipalveluilla.

Nämä uudet sihteerit ja muut avustajamme: älykkäät agentit, jotka osaavat ymmärtää inhimillistä käyttäytymistä, osaavat yhä enemmän tehdä päätöksiä ihmisen puolesta.

 

Olemme jo nähneet Iphoneissa sihteeri Sirin, Alexan ja Cortanan, Google Now´n ja IBM:n Watsonin, jotka ovat vielä simppeleitä esimallinnoksia, mutta kehittyvät hurjaa vauhtia älyltään ja oppivat ajamaan vaikka autoa puolestamme. 

 

Forrester ennustaa vuodesta 2021 käännekohtaa jolloin vaikutukset alkavat  massamitassa. Kehitys kohti tekoälyä on jo menossa logistiikassa ja vaikkapa varastotoiminnassa, jossa automaatio on korvannut ihmiset jo Suomessakin.

 

On selvää, että tästä seuraa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, työttömyyttä, kapinamieltä muutosta vastaan, jopa syrjäytymistä ja päihdeongelmia.

 

Politiikka on tästä kehityksestä pahasti jäljessä.

 

Kuvaavaa oli ”liikennekaaren” hyväksymisen yhteydessä tapahtunut valokeilan suuntautuminen vain taksiliikenteen lupakäytäntöihin kun perussuomalaiset ”pelastivat” taksikuskeja vaatimalla vanhan lupakäytännön säilyttämistä, mikä osin tapahtuikin. Sen sijaan itseohjautuvien autojen ja siitä seuraavan jakamistalouden koko auton omistamiseen liittyvää ongelmatiikkaa - ja huikeaa mahdollisuutta - ei käsitelty. 

 

Kukaan ei liioin välittänyt huomata mitä linja-autoliikenteessä aiemmin jo tapahtui: suuret kansainväliset yhtiöt ostivat suomalaisia yhtiöitä pois kuljettamasta ja kuorivat kerman päältä. 

 

Suomen pienet taksifirmat ovat sijoittajille hyvä nakki; ne ovat hyvässä kunnossa, liian pieniä uuteen tilanteeseen ja monen omistaja on ikääntynyt. Niiden tuloista 40 prosenttia tulee koulu-, vammais- ja vanhuspalvelujen kaltaisista yhteiskunnan maksamista kuljetuksista joissa tehostamalla, robottiautoilla syntyy merkittävä ansaintalähde.

Säilyttäessämme vanhaa luomme samalla itsestämme tytäryhtiötalouden myös logistiikassa ellei muutosta oteta pontevasti omiin käsiin.

Se ei kuitenkaan ollut päällimmäinen huoli liikenneministeri Anne Bernerille vaan markkinoiden ”vapaus”.

 

Edessämme on väestön kasvun ryydittämä, ikääntymisen lastittama, teknisesti osaamattomien, vanhentuneen koulutuksen ja taitotason työntekijöiden työtön toimettomuus ja siitä johtuva turhautuminen. Se johtaa kapinahenkeen ja politiikan helppoheikkien menestykseen. 

 

Uusliberaali talousoppi ei osaa käsittää sen seurauksia, koska sille työttömyys on kannattava talousetu, jonka avulla päästään palkkojen laskemiseen. Politiikalle tässä pitäisi kuitenkin olla kaikkein tärkein tehtävä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi ja ääriryhmien demagogian ja väkivallan torjumiseksi.

 

Ihmisen uusi elämä pitää hahmottaa tapahtuvien tosiasioiden eikä eilispäivän perusteella.

 

Nopeaan murrokseen on joutunut ja tulossa alkutuotanto, terveydenhuolto, oppiminen, asiantuntijatyö ja yleensä keskiluokan ammatit. Tulevaisuustutkija Risto Linturi ennustaa, että teollisuuskin purkautuu osaksi kauppaa ja sanoo saman kuin minäkin: ”ihmisen työssä palataan kisälliajan rakenteita muistuttavaan tilaan, energiateknologia, materiaaliteknologia, media, ihmisen suhde ja kokemus ympäröivästä maailmasta, ihmisen suhde itseensä muuttuu.”

Linturi on tehnyt 2018 keväällä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tehdyn jättityön tulevaisuuden maailmaa muuttavista radikaaleista teknologioista, jotka muuttavat myös suomalaista yhteiskuntaa.

 

(Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 -raportin ovat kirjoittaneet Risto Linturi ja Osmo Kuusi. Raportti listaa sata kehittyvää teknologiaa, runsaat sata lainsäädäntötarvetta ja noin 200 uutta ammattia)

 

Edessä on poikkeuksellisen monia nopeita samanaikaisia muutoksia, joista yhteiskunnan turvaverkot eivät yksin auta selviämään, mikäli yhteiskuntaa ei laajassa mitassa saada liikkeelle uusia mahdollisuuksia kohti.

Nämä uudet mahdollisuudet pelastavat meidät vain, jos ehdimme tarttua niihin ajoissa. 

 

Uuden tekemiseen on tarvetta koska huomisen iso kuva on monin tavoin ongelmallinen. 

Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 19,9 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2060 yli 65-vuotiaita on jo lähes 30 prosenttia väestöstä.

 

Tilastokeskuksen 2015 väestöennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2030 enää 882 000 alle 15-vuotiasta kansalaista, saman verran kuin vuonna  1894. Vielä 1980-luvun alussa joka viides suomalainen oli alle 15-vuotias.

Ennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä pienenisi 14 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä.

 

Väestöllinen huoltosuhde muuttuu siten, että vuonna 2032 jokaista sataa työikäistä kohden on 70 lasta ja eläkeläistä. Vuonna 2060 heitä on jo 76.

 

Vuonna 1975 syntyneistä, 40 vuotta täyttäneistä naisista joka viides viettää satavuotispäiväänsä. Samanikäisistä suomalaismiehistä yhtä vanhaksi elää joka kymmenes. Niin käy, jos kuolleisuus jatkaa laskemistaan kuten se on tehnyt viime vuosikymmenet. 

”Ihmisen elinikä on pidentynyt 300 vuoden ajan. Jo pitkään elinikää on tullut lisää kolme kuukautta vuodessa. Se on tuonut ihmisille kymmenen lisävuotta 40 vuoden aikana,” kertoi  professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta HS:lle. 

 

Myös työikäisten määrä vähenee, vuonna 2009 työikäistä väestöä oli 3,55 miljoonaa, määrä oli 2015 laskenut 70 000:llä.

Tämä alkoi näkyä jo 2018 kun työelämässä syntyi kohtaanto-ongelma työpaikkoihin ei löytynyt enää sopivia tekijöitä.

 

Onneksi apuun on tullut maahanmuutto, se voisi pelastaa Suomen hyvinvointivaltion. Vuonna 2015 Suomeen tuli yli  30 000 pakolaista joista suuri osa, noin 10 000 jäi maahan.

Suuri haaste on opettaa heidät maan tavoille; työhön, yhteiskuntaan, puhumaan Suomea ja tuntemaan uuden paikan kotimaakseen.

Vaikeus ei ole oppimisessa vaan omissa asenteissamme. Se nähtiin, me otimme asiasta ja näistä ihmisistä irti kaiken kiihkon ja kielteisyyden mutta emme nähneet omaa etuamme, muutoksen mahdollisuutta. Tärkeintä oli tapella tosiamme vastaan mamujen pään yli ja ohitse,

 

Hyväksymmekö oman etumme mukaan toimimisen?

 

Suomen työttömyystilanne on ollut kymmenen vuotta vaikea ja mikä pahinta: tuotantokapasiteetti vanheni kun uusinvestointeja ei juuri tehty. Ruotsissa, Alankomaissa ja Yhdysvalloissa investoinnit ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa yli 30 prosenttia, Suomessa vähentyneet yli kymmenen prosenttia 2016. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Tilastokeskuksen mukaan 6,5 miljardia euroa vielä vuonna 2014. Menot laskivat vuodessa 170 miljoonaa euroa. 

 

Yritysten tuotekehityspanostukset 2014 vähenivät 190 miljoonaa euroa eli reilut neljä prosenttia. 

Tutkimus- ja kehittämismenojen bruttokansantuoteosuudeksi vuonna 2014 muodostui 3,2 prosenttia. Bruttokansantuoteosuus oli laskenut vuodesta 2009 alkaen, jolloin tutkimusmenojen osuudeksi kirjattiin 3,8 prosenttia. Yrityssektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on vuosina 2008–2014 laskenut 74 prosentista 68 prosenttiin. Vuonna 2015 tutkimus- ja kehittämismenot laskevat arviolta noin 45 miljoonaa euroa ja BKT-osuus jää 3,1 prosenttiin.

 

"Suomi on jäänyt kylpemään menneessä loisteessa, ja teollisuus on jäänyt jälkeen uusien teknologioiden hyödyntämisessä," kritisoi tulevaisuudentutkija Risto Linturi huhtikuussa 2018 Talouselämä-lehdessä.

"Suomalaisten yritysten ja teollisuuden kyky omaksua uusia teknologioita nopeasti on kadonnut," hän sanoi. "Yritysmaailma lobbaa lakeja, jotka takaavat niille turvallisen toiminnan lyhyellä tähtäimellä, vaikka se pysäyttäisi yhteiskunnan kehityksen."

 

Vastuullisen yrityksen pitäisi huolehtia yrityksen menestyksestä myös tulevaisuudessa ei olla investoimatta vuosikausia. Miksi näin kuitenkin tapahtuu nimenomaan Suomessa ja miksi yritykset eivät investoi silloinkaan kun ne  tekevät hyvää tulosta ja jakavat suuria osinkoja?

 

Teknologiateollisuus patistikin 2015 hallitusta uusimaan yritysverotusta. Se ei esitä yhteisöveron lisäkevennystä, vaan haluaa yritysverojärjestelmän, joka suosisi investointeja tekeviä yrityksiä. 

 

Ruotsissa yritys voi tallentaa 20–25 prosenttia voitoistaan investointirahastoon. Jos ne käyttää investointeihin kuuden vuoden aikana, voittoja ei veroteta. 

 

VÄÄRIN YMMÄRRETTY JUHA SIPILÄN STRATEGIA JA SILMÄNKÄÄNTÖTEMPUT UNIONISSA

 

Suomi lähti Juha Sipilän johdolla vastaamaan Kataisen-Stubbin hallituksen pysähtyneeseen aikaan strategisella hallitusohjelmalla vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. 

 

Julkaisin ryhmäkeskustelujen perusteella tehdyn esikoisteokseni "Suomen strategia" -holhousvaltiosta aloite- ja yrittäjävaltioon” jo 1993.

Siinä esitettiin strategisen suunnittelun tuomista julkishallintoon ja skenaariotyöskentelyyn pohjautuva strategiasuunnitelma Suomelle.  

Puhun siis tällä pitkällä kokemuksella tietenkin positiivisen ymmärtävästi Sipilän työsuunnitelmasta vaikka keinoista ja seurueesta en kaikessa samaa mieltä olekaan.

 

Juha Sipilän hallituksella oli vaikeaa kun politiikan tutkijat ja media eivät ymmärtäneet uutta strategista työtapamuutosta, jolla insinööri haluaa maata muuttaa.
Strategiahan on dynaaminen muutoksen hallinnan väline, jossa usein sumeassa ja jopa kaoottisessa toimintavaiheessa tavoitellulle muutokselle on määritetty yksiselitteisen selkeät tavoitteet, niille virstapylväät ja arvioitu haluttavat vaikutukset.
Strategialla asetetaan siis päämäärä, olennainen tavoite. Yksinkertaisuus tavoitteissa on tärkeämpi asia kuin yksityiskohdat toteutuksessa.


Hyvä strategi kuuntelee avoimin korvin kun keinoista puhutaan.

 

”Strategian toteutus on kurinalaista, mutta ei muuttumatonta. Siihen kuuluu spontaanisuutta, improvisointia ja inspiraatiota,” sanoo ”Strategian arkkitehtuuri”-kirjassaan tri Hannu Tervonen. Hän sanoo, että oikeassa strategian toteutuksessa ”vaihtoehtojen realistisuus ja toteutuskelpoisuus valkenee usein vasta vähitellen.”


Sipilä toimi juuri näin, mutta päivä ja asia kerrallaan asioita seuraava media ei tätä ymmärrä eikä voi luonteensa vuoksi ymmärtääkään. 

 

Vaalien jälkeen asia kerrallaan ja irrallaan saatiin aikaan heti hirmuinen hässäkkä ja hermoromahdus ammattiyhdistysliikkeeseen perusuomalaiseen puolueeseen. SAK tiesi mitä vahvistunut uusliberalismi SSS-hallituksessa aikoo palkansaajaliikkeelle, Timo Soini tiesi, että hänen puolueensa otettiin hallitukseen kutistumaan. Hän tuskin kuitenkaan osasi painajaisunissaankaan odottaa mitä tuleman piti.

Kaikki olennaisimmat jytkyn aiheet tulivat heti eteen ja kaatuivat syliin ilman vastaan panemisen mahdollisuutta.

Kreikan kolmas tukipaketti tehtiin ja perussuomalaiset saivat tehdä vain yhden pellehypyn. Sitten muuten itseasiassa vaatimattomat (800 miljoonaa € 2016) leikkaukset nostivat ennen muuta koulutuspoliittisen älämölön. Tämän jälkeen työväenpuolueeksi profiloitunut PS joutui SAK:n klassisen, jo aiemmin 1991-94 nähdyn, manöveerauksen uhriksi kun työväenluokan sankarillinen luokkataistelu torilla sai asetettua persut kapitalistien leiriin.


Näytti siltä, kiitos Alexander Stubbin kokoomuksen liberasiiven sekä keskustan EK-lobbyn; Matti Vanhanen-Anne Berner-Olli Rehn, että yhden neoliberaalin totuuden kova leikkauskuripolitiikka, tämä austerity policy,  olisi myös perussuomalaisten valitsema tie.
Kun päälle tuli vielä pakolaisvirta näytti PS ei vain valinneen herrojen puolen, vaan myös sallineen Mamujen tulla. Herrasleiriys oli pahempi mielikuva kuin takin kääntämiset. Se merkitsi asettumista leiriin, jonka piti olla vastaleiri.


Kun persujen luokkapetos ”paljastui” alkoi duunareille maistua vanha hyvä työnväen liike. Se oli vain sivuhuomioita ansainnut pääotsikko ja lööppi samaan aikaan kun kyse oli olisiko Juha Sipilästä ja hallitusohjelmasta maan uuden käänteen tekijäksi.

 

Politiikassa yritettiin tuottavuusloikkaa ja malttipalkkaratkaisua samalla kun valtion menoja leikattiin koulutuksesta ja köyhien tuesta. Kärkihankkeita asetettiin ja teitä rakentaa, mutta pienellä rahalla.

Mitään todellista uutta politiikkaa ei esitetty.

Oliko taas vain kyse vanhan täkin jatkamisesta uusilla tilkuilla?

 

”Harmaassa taloudessa tapahtuu veronkiertoa koska verot ovat niin korkeat,” argumentoi kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki. Hänen logiikallaan veronkiertoa ei siis tapahtuisi jos ei olisi veroa. 

 

Suomen hallitus, puolueista riippumatta, vuodesta toiseen, on alistunut ajamaan markkinoiden tahtoa, se tahto ei ole taloudellisesti, vaan ideologisesti perusteltu, vaikka suut muuta puhuu. 

Vanhasen-Kataisen hallitus  junaili ensin suuret liittokohtaiset palkankorotukset, päästi valtion velkahanat auki ja jakeli tuloveron ja fantastisia yritysveron helpotuksia ymmärtämättä talouskriisin syvyyttä.

Kataisen-Urpilaisen hallituksen tapa oli korjata Suomen taloutta skitsofreenisella talouspolitiikalla. Se leikkasi kyllä menoja miljardimitassa, mutta mitätöi vaikutuksen yritysverohelpotuksin, yritystukia nostamalla ja rapauttamalla veropohjaa eli leikkaamalla myös tuloja. 

 

Tämä valon kantaminen säkillä ikkunattomaan taloon jatkui eri tavoin, mutta rikkaiden etua edistäen, yhä röyhkeämmin. Sipilän hallituksen valtiovarainministeriksi rajun vaalitappion pudottama Alexander Stubb ryhtyi muunnetun totuuden verovälttelyn mahdollistajaksi. Se kävi hänelle kalliiksi, pian Stubb sai mennä. SSS hallitus tuli Petteri Orpon myötä kansan suussa SOS hallitukseksi.

Harmaan talouden eli veronkierron ja piilottelun kautta Suomi menettää vähintäin kymmenen prosenttia eli neljä miljardia euroa koko verotulostaan.
Stubb alkoi ajaa lähes ensitöikseen monesti torjuttua veronkiertomallia; hallintarekistereitä ajamaan osakeomistukset piiloon ja edistämään veronvälttelyä vastoin verohallinnon ja poliisin kantaa. Näin tehtiin vaikka Suomen osalta kansainvälisessä sijoitustoiminnassa jo nyt jää maksamatta jopa 900 miljoonaa euroa verotuloa valtiolle.
Se on viidennes koko harmaan talouden menetyksistä

.
Verotutkija Markku Hirvosen mukaan vain joka kahdeksas veroeuro sijoitustoiminnasta ilmoitetaan verottajalle, mikä merkitsee, että jo nyt 90 prosenttia sijoitustoiminnasta on verokeinottelussa. Puolet Helsingin Pörssin markkina-arvosta oli
 jo hallintarekisteröidyillä tileillä.


Hallitus oli lisäksi esittämässä väliaikaista veronkierron armahduslakia, joka olisi voimassa vain vuoden 2016. Se olisi ”kokeilu”, VM:n suosituksesta tarjottiin niin sanotun ”tehokkaan katumisen” mallia, jossa ulkomaille varojaan pimittäneet ihmiset voivat palauttaa rahoja kotimaahansa joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Vastatrollaus junailtiin huomion kiinnittämiseksi muualle: poliisin käynnistämä ”kuuden euron pizzailmiantokampanja” ja kansalaisten kataluuden syyttely Viron viinatuonnista nostettiin julkisuuteen veron kierron pääasiaksi samalla kun hallitus leikkasi järjen ja ansainnan vastaisesti sata virkaa voittoa sille tuottavasta harmaan talouden tutkinnasta.

Mikään ei auttanut julkinen paine kaatoi hallintarekisterivirityksen taas kerran, muttavain hetkeksi, hanke nousi taas esiin ja lehmänkaupattiin lopulta läpi.


Suurin puhallus jatkui maanosan tasolla Euroopan keskuspankin syytäessä muka elvyttävää, mutta tosiasiassa vain osakesijoittajia hyödyntävää tuhannen miljardin taskuunpanorahaa. Taskuunpanorahaksi sitä pitää kutsua sillä investointeihin se ei näköjään osu. Tutkimuksissa on todettu, että löysäämällä rahapolitiikkaansa keskuspankki edistää juuri pörssivoittojen kasvua.
Suuren amerikkalaispankin Citigroupin ekonomisti Guillaume Menuet odotti 2015 lopulla, että EKP:n nykyisen, kaikkiaan 1100+500 miljardin euron eli 60>80 miljardin valtionlainojen kuukausiosto-ohjelman päälle annettu, uusi arvopaperien lisäosto-ohjelmakin korottaa edelleen osakkeiden hintoja. .

EKP:n "elvytys" jatkuu yhä vain vaikka suhdanteet ovat plussalla, pankit ja sijoittajat kiittävät, mutta esimerkiksi kreikkaliset ihmettelevät missä kohden sen vaikuttaisi heidän eikä velan synnyttäeneiden keskieurooppalaisten elämään.

Keskuspankin löysä rahapolitiikka on jatkunut Yhdysvalloissa jo vuodesta 2008. Se on nostanut osakkeiden kursseja erittäin voimakkaasti.
Euroopan keskuspankki jatkoi setelinpainamista paljon pidemmälle kuin 1100 miljardin euroa 1. erässä ja 500 miljardia 2.erässä. Rahat valuvat vain pankeille ja osakkaiden taskuun eivät elvytä, Eurooppa nousi halvan öljyn ja euron arvon 30 arvonalentumisen. kuin vain EKP:n ansiosta.
”Elämme oikeastaan oudossa, keinotekoisessa maailmassa”, Citipankin Jonathan Stubbs kuvasi jo 2016.


Ihmiset suuttuvat lopulta. Leipä tulee mieleen ennen sirkushuveja.

 

SUOMEN ANKEAT AJAT 2008-2016


Poliittinen keskustelu 2007-2016 Suomessa siirtyi jatkuvasti ratkaisuista ajan peluuseen. Vaikeuksia välteltiin koko Vanhasen 2007-2011 ja Kataisen 2011-2014 kausi vaikka välillä 2013 lopulla synnytettiin jo ankeaa tilannekuvaa monissa seminaareissa.

Keväällä 2014 neuvoton hallitus haki jo apua ”talousviisailta” ja oppositiolta, lopulta Pääministeri Stubb pyysi apuun Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin.

Poliitikot puhuivat vielä puoli vuotta ennen 2015 vaaleja  aidanseipäistä kun maa oli ajautumassa yhä vain syvempiin vaikeuksiin. 

 

Pääasioita silloiselle oppositiolle olivat kahdeksan euron supistuksen kompensoiminen lapsiperheille ja valtiovarainministeripuolue SDP:lle ”historiallisen tärkeä”

kalastuslupamaksun poistaminen eläkeläisiltä.

Valtiovarainministeri Rinne leikki kiukkuista TVO:n 4. ydinvoimaluvalla, mutta ei huolestunut lainkaan samalla työmaalla valmistumatta olevasta rakennushankkeesta, josta seuraa pahimmassa tapauksessa 5-10 miljardin lisälasku.

Ympäristöministeri pistekeräili vanhan maaseudun jätehuoltopolemiikin keskellä, vaikka Talvivaaralla muhi miljardilasku ei vain työn katoamisena, vaan myös ympäristön suojelukuluina.

Aika siirtää huolet huomiseen ja välittää vähät oli käytetty jo loppuun. 

Siksi Juha Sipilän vaalien jälkeinen strateginen ajattelu oli tarpeen, mutta keinot ja politiikan suunta asettivat kysymään, jatkuuko vain vanha politiikka uudella porukalla tai oliko kyse peräti neoliberaalien voitosta ja suuren valtiovastaisuuden ja yksityistämisen alkupaukusta?

 

HUOMISEN ASIALISTA

Pitää myös ymmärtää, että itse institutionaalinen järjestelmä ei korjaa sillä vauhdilla maailman ja omia ongelmiamme, että se pelastaisi meidät. Kansalaisten ja pienten yritysten on itse herättävä mukaan muutokseen tai meidät sysätään lopullisesti sivuun suurten toimijoiden keskityksen tieltä.

 

Kun edellä on aikamme kauppahistoriat ja vaikuttajat  esitelty, politiikan viejät, eilisen talouden mallit näytetty, olisi alettava katsella myös huomisen asialistaa. 

Tässä luvussa annan esimerkkejä siitä missä mittaluokassa ja arvomaailmassa pitäisi liikkua jos muutosta, eli huomisen säilyttämistä myös lapsiemme maailman mahdollisuutena, halutaan. 

Edellinen ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi, että hänestä on aivan väärin, että hallitusten ohjelmat valmistellaan nykyään virkamies- (ja lobbari-) porukoissa eikä puolueiden taholta. Se vääntyi twiittimitan analyyseissä julkisuuteen niin, että Tuomioja sanoisi vastustavansa tulevaisuusselontekoja.

 

Tärkeä huomio meni päälaelleen. Itse asiassa Tuomioja puhui koko isänmaan kannalta aivan olennaisesta asiasta. Siitä miten Suomelle käy kun laivaa ei ohjaa kukaan. Kaksi edellistä kertaa hallitusneuvotteluissa kertoivat miten pieleen valmistelulla on menty kun on täytetty toiveiden tynnyriä ja oltu irti todellisuudesta.

 

Tikulla silmään:

2007 aiheutetaaan kriisi 

Vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa päädyttiin Säätytalolla yhden prosentin arvioon valtion talouden ylijäämästä vaalikauden jälkeen kun tietoon lisättiin nollataso kuntataloudessa ja ja 3,5 prosentin kasvutavoite bkt:hen.  

Bruttokansatuote romahti vaalikauden aikana pahimmillaan kahdeksalla prosentilla ja kuntatalous meni pahasti pakkaselle. Valtio alkoi rajusti velkaantua.

 

2011 ummistetaan silmät

Kestävyysvajeesta tehdyt arviot vaihtelivat hallitusneuvotteluissa 2011 noin 2–5 prosentin välillä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hallitusneuvottelijat valitsivat pienimmän prosentin.

Kestävyysvaje oli 10 miljardia eli tapissa; viisi prosenttia 2013. Pääministeri Katainen  lupasi vielä elokuussa 2013 että hallitus kuroo sen umpeen. 

Seuraavalle vuodelle tehtiin neljä miljardia  alijäämäinen budjetti,  alijäämä kasvoi kuitenkin  8-10 miljardiin euroon.

 

Suomen romahtamista luotottajien alaluokkaan esti vain eläketurvarahastojen erittäin suotuisa kehitys, jonka laskeminen, monista muista poikkeavasti, julkisen talouden kokonaisuuteen antaakin auvoisen kuvan Suomen kokonaistilanteesta.

 

Sama toistui taas 2015

kun Juha Sipilän hallitus taas luotti valtiovarainminiteriön lukuihin. Vuotta myöhemmin luvut havaittiin taas stiiknafuuliaksi.

 

Puolueille myönnetään suuria summia ajatushautomojaan varten ja niillä on laaja jäsenistö ja virkailijakunta. Suomessa ei kuten näemme valtiontalouden muutoksissa, TVO:ssa ja talvivaaroilla ole riittäviä riskianalyyseja tai kriisisuunnitelmia vaikka ne tehdään vaikkapa taloyhtiöissä ja ne vaaditaan vihdoin pankeiltakin.

On ollut vain Toivoskenaarioita, joissa ensin leikataan ja sitten vaikutus mitätöidään verohelpotuksilla ja tulonsiiroilla suuryrityksille. 

 

Kansa ottaisi hikeä ja kyyneleitä kun se perusteltaisiin ja esitettäisiin uskottava suunnitelma huomiseen.

 

Nyt tarvitaan konkretiaa ja tätä strategiaa varjobudjetti ja välikysely pikkupelien sijaan.

Kansallinen pelastusohjelma tulisi vaatia hallituksen lisäksi kaikilta puolueilta esitettäväksi skenaarioineen ja toimenpide- ja taloussuunnitelmaehdotuksineen. Keskustelu, jossa hallitus toimii strategisen suunnitelman ja oppositio päivän politiikan pohjalta johtaa vain mediaviihteen pohjalta.

 

Aiemmin on jo nähty, että ohjelmat ja kehykset, Paavo Lipposen ajan neljän vuoden sykli ei kestä ajan muutoksessa.

Julkishallinnon pitää katsoa kauas, mutta se ei saa enää toimia, että muutos kestää liian kauan. Niin ei voi enää toimia syklisessä yhteiskunnassa. 

 

Suomen ongelma on edelleen saman tilannekuvan, nyt jo syvällisen kriisitietoisuuden ja siihen johtuvan yhteisen tahtotilan kansallisen pelastusohjelman puute. Hallitus ei onnistu kokoamaan voimia. 

Maahan syntyy kerta toisensa jälkeen ylioptimistinen ja liian yksityiskohtainen hallitusohjelma. Kestävyysvajetta kurotaan kiinni, mutta pian se taas kasvaa kuten 2017 budjetissa taas kävi.

Tämä on johtanut korjausten välttelyyn ja tihkunut eilisen ratkaisuja kun sosiaalis-teknologista kulttuurivallankumousta ja sen vaikutuksia työhön ja ihmiselämään ei ymmärretä ottaa ajoissa huomioon. 

Suomi keskittää pienuuden ekonomian syntyessä globalisaation rinnakkaiskehitykseksi radikaalin teknologian ja verkostotalouden myötä kaiken suuruuden ekonomiaan. Politiikassa on yhden opin talousmalli, se on siilottunutta eikä kykene pitkän tähtäimen, kymmenien vuosien näköaloihin tai hankkeisiin.

 

Olemme liian sidoksissa yhden talousopin doktriineihin kuin Neuvostoliitto aikanaan, suljemme toisinajattelijat vääräoppisina pois kuin puhdasoppiset kommunistit konsanaan.

 

Suomea vaivaa kaikkialle ulottuva hallinnossa siiloutunut ylhäältä > alas-hierarkia, joka on horisontaalisen verkostotalouden vastainen, teollisen yhteiskunnan rakennemalli. Suomea uudistetaan edelleen puheista huolimatta säätämällä ja normittamalla liikaa, innovatiivisuus puuttuu yhteiskuntasuunnittelussa. Normien purku on muutakin kuin käynnissä olevaa NPM- oppista valtionvastaisuutta ja kaiken privatisointia. 

 

Suomen on katsottava kauas, etsittävä ja esitettävä uutta, olla luova liikkuja eikä toistettava Kataisen linjaamaa eurooppapolitiikan sääntökuuliaisuutta tai neoliberalismin uskomuksia.

 

Eurooppa-politiikan ydin on jo kolmen pääministerin, Katainen-Stubb-Sipilä, suulla lausuttu ”sääntöjen” - useimmiten itseasiassa Saksan - tahdon noudattaminen.  

Suomen tulee viedä Eurooppaan uusia ideoita, ajatuksia ja innovaatioita huomisesta ja kansalaisyhteiskunnasta lähtien, pieniä yrityksiä tukien ja ekologisia periaatteita, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta todellista läheisyysperiaatetta ja vähempää regulaatiota suosien.

 

Meidän tehtävämme ei ole olla pankkien, suurteollisuuden ja pysähtyneisyyden lobbareita. Päämääränä tulee olla Euroopan kansalaisten aseman muuttaminen hallittavista objekteista yhteiskunnan subjekteiksi, joiden yhteisöminä, työllisyys ja hyvinvointi on politiikan keskiössä suurten yritysten suosimisen sijaan.

 

Tarvitaan re-regulaatiota; byrokratiaa purkavaa vastasääntelyä, jolla täytyy luoda ei ideologinen vaan joustavuutta ja kansalaisyhteiskuntaa avaava, muodoltaan parlamentaarinen, demokraattinen prosessi, jotta se on muutakin kuin valtiovastaisuutta. Reregulaation tehtävä ei ole purkaa kansalaisten terveyttä, turvaa ja hyvinvointia turvaavia standardeja vaan järkeä vailla olevaa byrokratiaa ja huonoa palvelua.

 

Pahin ongelmamme itse asioissa on politiikan puuttuminen politiikasta, vallitseva asiainajo- & hoitomalli on seurausta  aatepulasta ja syy pysähtyneisyyteen: kun yritetään olla kaikkea yhtä aikaa - olematta silloin yhtään mitään.

 

Valtioneuvosto on ministeriöiden miehittämä edelleen liian monijäseninen konklaavi eikä siitä tullut edelleenkään Sipilän aikoma yhteistyökollegio, joka voisi yhdessä ratkaista Suomen ongelmia. 

 

Suomen väliportaan hallinto on sekava ja yhä sekavammaksi muuttuu sote-uudistuksen myötä, ellei se yhdisty muun aluehallinnon kanssa maakunnalliselta demokraattiselta pohjalta. Hallinnon portaita ja toimijoita on liikaa aluehallinnossa. Sen hallintoreformit ovat olleet sarja epäonnistumisia. Nyt asia pilataan yhtiöittämisinnossa.

 

Keskusta joutuu outoon valoon desentralisaation toteuttajana; valtio valtaa maakunnat ohjaukseensa ja kunnat menettävät pääosan itsehallinnostaan maakunyhtiöille. Tappion kärsii kunnallinen itsehallinto eli kansan valta.

 

Kunnille oli lykätty lisää tehtäviä ja veronkorotusvastuu. Valtio pettää itseään puhumalla alemmasta verotuksesta, mutta samalla siirtäen kuluja yhä enemmän sosiaaliturvamaksuihin ja kunnille.

 

 

Nyt puolet tehtävistä häviää kunnista, mutta sitä strategiaa mitä tuleva kotikunta olisi ei ole esitetty.

 

Paikallistasolla ajetaan läpi uusliberalistista kehittämismallia, metropolipolitiikkaa, jossa ihmiset yritetään asuttaa suuriin kaupunkeihin.

Tämä on paradoksaalinen ja keskittävä, typerä kehitysmalli, kun tuotantotavat muuttuvat tietoverkkojen poistettua ajan ja paikan ongelmat ja robotiikan ja vaikkapa 3D tuotantojen mahdollistaessa verstastyön missä tahansa. 

 

Vielä syksyllä 2014 Pääministeri Stubb asetti vastakkain ”globaalisaattorit” ja ”lokalisaattorit” ymmärtämättä, että keskittämispolitiikan haastava rinnakkaisilmiö  glokalisaatio sisältää molemmat elementit ja on itseasiassa edellytys maapalloisten ongelmien ratkaisussa.

 

Glokalisaatiossa näkökulma ei  ole monikansallisen finanssipääoman vaan itsenäisten ihmisten, oikeudenmukaisen talouden ja kestävän  luonnon edun.

 

Kaikki näyttää kiertyvän johtamiseen.

Suuripalkkaiset johtajat eivät olekaan onnistuneet siinä mistä heille maksettiin miljoonia. Kun ongelmat syntyivät heillä olivat kostit vähissä. Se tie on kuljettu loppuun, on valittava toinen. Suomi siirtyi teollisen yhteiskunnan 1.0. sovellukseen: informaatioajan aikaan nopeasti 1994-2010 omaksuen teknologiaa mutta ei sisältöä ja huonosti uutta ihmisläheistä johtamista management by perkele- ideologiasta.

 

JOHTAMISEN ON UUDISTUTTAVA DIGITALISAATION JA GLOKALISAATION AJASSA

Tarvitaan moraalin muutos ja uusia, huomisesta lähteviä talousoppeja yhden, kapitalismin kerettiläisen voitonjanon vaihtoehdon sijaan.

 

Muutos ei synny ilman johtamista, se ei ole keskijohdon ”asiantuntijoiden” asia, vaan kuuluu ylimmälle johdolle, toimitusjohtajille. Näyttää monasti, liian usein siltä, että toimiva ylin johto ei ole riittävästi päivittänyt johtamistaitojaan vastaamaan teollisen vallankumouksen 3.0 vaiheeseen; jakamistalouden, globalisaatio-glokalisaation, älyteknologian ja robotiikan haasteisiin.

Ylipalkattu johto käsittelee asioita edelleen kvartaali kerrallaan, vuosibudjetin rajoissa katseen yltämättä bonusjakson yli. Ketteryyttä ei olekaan muutoksessa, pyöritetään strategiapapereita ja irtisanomisilmoituksia kun fokuksen pitäisi olla muutoksessa; arvon ja työn luomisessa ja sen mahdollistamassa kehitystoiminnassa. 

 

Liian usein tyytyväisyys vallitsee kun status quo säilyy, se johtaa puolestaan muutoksen tekemättä jättämiseen ja tietysti sitten kriisiin, jonka ratkaisee seuraaja

Uusi tietoajan yhteiskunta 3.0. edellyttää Suomessa, että myönnetään tarve myös johtamis- ja kannustejärjestelmien uudistamiseen, uudet prosessit on omaksuttava ja muutos osattava ottaa haltuun.


Ihmisen arvokkuus on palautettava taloudellisen toiminnan ytimeen, henkilöstöä ei saa kohdella kuin mitä tahansa tuotantoarvoa, vaan palauttaa arvostus työntekijään johtaja­epäjumalien palvonnasta.
Johtajien suhteellisuuden taju pitää palauttaa ja ahneus kitkeä verottamalla ronskilla ”veroreduktiolla” kohtuuttomuudet; ansiottomat ansiot pois. Rikkaiden sosiaalietuja tulee saattaa maksulliseksi.

 

Meillä ei ole Suomessa huomisen visiota työhön, vain saavutettujen rakenteiden ja etujen kolmikantainen säilyttämismalli, joka ei huomaa pätkä- ja toisaalta lähityön muuttajaa, kommunikaatiovallankumousta, jakamistalouden vaihtoehtoa, maailman väestön räjähtävää kasvua, ilmaston muutoksen vaikutuksia, digitalisaatiota, vihreän- ja biotekniikan sekä robotiikan seurauksia ja kaiken tämän synnyttämiä mahdollisuuksia.

 

Uhkaamme jäädä junasta bisneksessä maailman hienoimmalla teknologialla toimivan bulkkiraaka-aineen tuottajiksi, metsä- ja kaivosmaaksi - kiinalaisille. kiinalaisten omistukseen, jos nyt oikein kärjistää miltä metsäteollisuudessa alkaa näyttää.

 

 KATSO SLIDESHOW. TIETORUUDUT MUUTOSTEKIJÖISTÄ:

Tietotekninen etumatkamme hassattiin itsetyytyväisyydessä ja sisällön; henkisen immateraalisen osuuden unohtuessa tietoyhteiskuntamatkalla. Olimme muuttamassa tietoyhteiskuntaan teollisen yhteiskunnan idealla ja rakenteella.

 

Kehitystä radikaaleissa teknologioissa mahdollisuuksissa on hyödynnettävä rohkeasti niin että uudet mahdollisuudet leviävät yhteiskuntaan toimintaympäristön muuttuessa. Samaan aikaan tulee huolehtia immateriaalisen kehityksen mahdollisuuksista edistäen suomalaisia sisältöjä ja kulttuuria pienten toimijoiden mahdollisuuksia parantamalla.

 

Valtioneuvoston kanslia on nimennyt, hallitusohjelman mukaan, teollisen internetin yhdeksi hallituskauden kärkiteemoista. Teollinen internet on yritysten väylä digitalisaatiossa. Sitä on kuvattu kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi höyryn, sähkön ja internetin aiheuttamien toimintamuutosten jälkeen. General Electricin mukaan se koostuu kolmesta pääelementistä: ensinnä tulevat älykkäät koneet, toiseksi tarvitaan edistynyt analytiikka sekä kolmanneksi myös ihmiset työssä. 

 

Vaikka Suomen teollisuuden liikevaihdossa ei ole tapahtunut suurta pudotusta, on teollisuuden työpaikkojen määrä laskenut ja teollisuuden tuotannon jalostusarvo Suomessa on pienentynyt. Palvelun osuus kasvaa viennissäkin: koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus edusti jo noin 1,1 mrd. euroa teollisuuden 29,1 mrd. euron jalostusarvosta vuonna 2012. Kansantalouden tilinpidon mukaan koko palveluviennin osuus vuonna 2015 oli 15,9 miljardia euroa. Painopiste on siirtynyt huoltopalveluista it-palveluihin joita on jo puolet palveluviennistä..  

TEKNOLOGIATEOLLISUUDEN TILANNEARVIOITA 2018 HUHTIKUUSSA:

Suomessa puuttuu vielä hyvä käsitys - yrityksissä - Internet-talouden vaikutuksista suomalaiseen teollisuuteen osana globaalia kehitystä, arvio Suomen vahvuuksista ja heikkouksista teollisen internetin mahdollisuuksien hyödyntämisessä.

 

Teollinen internet on Suomelle mahdollisuus, jonka avulla voidaan saada aikaan kasvavaa, lisäarvoa tuottavaa liiketoimintaa, työtä, uutta tuloa ja hyvinvointia. 

 

 Älykkäät, verkottuneet tuotteet ja palvelut edellyttävät yrityksiltä täysin uudenlaisen, monikerroksisen teknologiainfrastruktuurin rakentamista kun perinteisten tuotteiden fyysinen paino, materiaalit ja logistiikka korvautuu virtuaalisella ja reaaliaikaisella tietotuotteella. 

Me emme siis voi jatkaa peesaamista korporaatioiden suojassa muuttuvassa maailmassa – meidän pitää, osata ja haluta olla osa muutosta, mieluummin sen etujoukossa. Sillä suuri kuva, Muutoksen yhtälö on suurempi paljon suurempi asia kuin Suomen kestävyysvaje. 

 

Katsotaanpa huomisen megatrendejä.

 

Suuressa kuvassa näkyy:

 

Väestöräjähdys. Maailman väestö on kasvanut viime vuosisadan aikana puolestatoista kuuteen miljardiin, nyt jo seitsemään ja kasvaa miljardilla joka viidestoista vuosi.

Eko- ja resurssikriisi. Lisääntyvän väestön myötä kulutustalous syö luonnon kestokykyä ja maailman luonnonvaroja koskaan kokemattomalla tavalla kun valkoisen miehen lisäksi muutkin ovat alkaneet ylikäyttää luonnon resursseja.

Työtä ei riitä kaikille. Kasvava väestö ei työllisty koska korvaavaa uutta ei kyetä enää synnyttämään kuten aiemmissa murroksissa kuten maatalouden korvautuessa teollisilla ja palveluyhteiskunnan työpaikoilla. Tietotekninen älykkyys on saavuttanut asteen, jossa se haastaa ihmistyön, bittikykynä haastaa ihmistyön myös fyysisin taidoin robotiikan ja muun automatisoinnin kautta. 

 

Kansainvaellukset kiihtyvät. Työn puuttuminen kehittyvien maiden nuorisorikkaissa maissa, sodat ja levottomuudet sekä ekologiset  muutokset saavat ihmiset matkaan etsimään parempaan tai yrittääkseen säilyä hengissä.  Se on globalisaation, luonnon ylikäytön ja köyhien maiden putsaamisen seuraus - johon ei ole muuta vastausta kuin tasapuolisempi maailman tulonjako.

 

Veropohja murtuu. Julkisen talouden pohja murtuu kun työtulojen verotuksen pohja murtuu työn vähetessä, verojen kiertelyssä ja tuloverotuksen maksajien vähetessä. Kestävyysvaje ei korjaannu tilapäisin vaan ratkaisevin keinoin. Yksi pakkopulla on ”robottivero” jolla rahoitetaan ”kansalaispalkkaa”.


Kasvumme on itse asiassa keinotekoista. Talousjärjestelmä perustuu kasvuun, mutta kasvua tapahtuu ”lännessä” vain keinotekoisesti virtuaali- ja velkataloudessa – jos edes niin.

Maailma on ylivelkaantunut: reaalitalouden määrä on enää muutama prosentti maailman kokonaisrahasta, tässä taloudessa parasta liiketoimintaa on velkaantuminen ja riskipeli, jota rahoitetaan kaikkien aikojen setelipainajaisilla.

Kansalaisuus murtuu. Maailma yhdenmukaistuu suurten yritysten johdolla keskittymällä rakenteeltaan ja vauraudeltaan muutamien kerätessä vaurastumisen hyödyn. Yhdentyminen syrjäyttää kansallisuusvaltion. Kansalaisuus muuttuu subjektista objektiksi tarkoituksesta kohteeksi; vaikuttajasta kuluttaja-alamaisuudeksi.

 

Yhtälö on siis tämä:

Väestön kasvu

+ ekokriisi

+ resurssipula

+ työn ja kasvun loppuminen

+ kansainvaellukset

+ digitalisaatio/robotisaatio

+ verorappio

+ velka

+ kansalaisuuden haaste 

= MUUTOKSEN PAKKO.

 

 

Mitä pitäisi tehdä?

Nyt lähdetään takamatkalta kohti uutta.

Asiaa ei voi ulkoistaa valtiolle ja kunnalle.

Uuden omaksumista yrityksissä, hallinnossa, järjestöissä ja omien taitojemme lisäämisessä ei voi siirtää eteenpäin koska mukavuuslippulaiva on jo uppoamassa. Pelastusveneeksi kelpaa vain kyky toimia uudella tavalla rajusti muuttuvassa ympäristössä: tuottavammin, ekologisemmin ja älykkäämmin.
Kyse politiikan linjaamisessa ei ole vain talouden saneeraamisesta koska se säästäisi ainoana toimintamallina meidät köyhäin taloon.

Kyse on uuden omaksumisesta ja hetkeen tarttumisesta: mahdollisuudesta.
Kukaan ei voi sitä ulkoistaa - edes omalta kohdaltaan.

Vaatimus on vähäinen; siirtyminen oman Colosseumin katsomosta näyttämästä peukkua alas; omaksumaan, peukut pystyssä, uutta henkistä tilaa, jonka nimi on uteliaisuus. ”Uhka” on aina myös mahdollisuus.


 

 

Kolmas itsenäisyystaistelu tarkoittaa että nyt pitää synnyttää uutta. Me emme pärjää vain vanhan teollisuuden varassa enää.

Asetetaan pohjaksi kolme käytännön arvoasetelma vastaamaan olemassaolotaisteluun, jota Kolmas itsenäisyystaistelu oikeudenmukaisuuden ja ekologisesta näkökulmasta on:

 

  • Arvot. Yhteiskunnan moraalikoodit on selvitettävä ja vahvistettava uudelleen, niin ahneus kuin viha ja vastakkaisasettuminen on dempattava.

  • Tulevaisuus. Nuoret pitää ottaa tässä tulevaisuusnäkymässä, jossa emme ensimmäisenä sukupolvena voi luvata itse parempaa huomista radikaalisti mukaan huomisen suunnitteluun. Valitaan nuoria uusiksi ”talousviisaiksi” . Heille pitää antaa muutoksentekomahdollisuus vaikka muodostamalla hallituksen esityksiä tekevä tulevaisuusvaliokunta. Siinä olisi nuori, mutta kyntensä jo  näyttänyt, vaihtuva tutkija-, yrittäjä ja kehittäjäsukupolvi. Heidän tulee realisoida omaan elämäänsä vaikuttava muutos. Yli nelikymppisten kyky oivaltaa ei yksin enää riitä.

  • Johtaminen. Suomessa yrityksiin suhtaudutaan liikee sijoituksina liian vähän pysyvinä tai pitkäaikaisina omistuskohteina. Johtamisen on Suomen yrityksissä ja julkishallinnossa sekä kolmannella sektorilla muututtava kustannustaloudellisesta kamreerihengestä,  pikavoittamisen ja henkilökohtaisen edun mallista kestävien menestystekijöiden metsästykseksi. 

Suomalaiset yritykset tuntevat huonosti asiakkaiden tarpeita ylimmällä tasolla. Suomalaisen”alisuorittavan”. johdon perisynti on liika keskittyminen pelkästään kustannusrakennekysymyksiin ja tuotantoon liittyvään problematiikkaan. ¨

 

Professorit Hannu Kuusela ja Hannu Saarijärvi ovat esittäneet sen rinnalle hypoteesin asiakaslähtöisyydestä. ”Kustannuskilpailukyvyn ohella asiakasnäkökulma tulisi nostaa kansalliseksi prioriteetiksi.

 

Huomio suuntautuisi silloin pelkästä hintakilpailukyvystä kilpailuetutekijöihin kuten luotettavuuteen, toimitusvarmuuteen, ainoalaatuiseen osaamiseen, teknologiseen ylivoimaan, palvelukonsepteihin ja suomalaisuuden vahvoihin puoliin eli yrityksen todellisiin valtteihin. Professorit suosittelivat johdolle myynti- ja markkinointiväkensä parempaa kuulemista talousosaston ylivallan alta. Markkinointiväki kun tietää miten tarjouskilpailussa menestytään, mikä on yrityksen aito ainoalaatuinen myyntiväittämä unique selling proposition. 

 

Johdon pitää keskittyä päätehtäväänsä rohkeaan uudistamiseen, innovatiivisuuden palauttamiseen ja markkinointiin, asiakastarpeisiin, sen pitää alkaa luoda uutta: katse ei kvartaalissa, vaan vuosikymmenissä. 

Mitä pitäisi tehdä ensin:

  • Tarvitaan sitä todellista reregulaatiota; byrokratiaa purkavaa järjestelmällistä vastasääntelyä, jolla täytyy luoda parlamentaarinen, demokraattinen muoto, jotta se on muutakin kuin uusliberaalien vain privatisointiin tähtäävää valtiovastaisuutta. Pysähtynyt holhousvaltio on muutettava hyvin voivaksi aloitevaltioksi. Lopetetaan yhteiskuntasopiminen vanhoista eduista ja instituutioista, mutta toteutetaan yhdessä kilpailukykyistä yhteiskuntamuutosta ja yhteisöjen kehittämistä lapsiamme varten.

  • Julkishallinto on organisoitava uudelleen tavoitteellisten tulevaisuusvisioiden pohjalta. Kuntiin viiden vuoden rekrytointikielto muuhun kuin koulutoimeen ja normitason raju säästösääntö. Toteutetaan budjettivaltainen kunnanosademokratia kannustamaan kuntalaisten omaa aloitetta ja toimintaa virkamiestyön sijaan. Yhdistetään kaikki väliportaan hallinnot samalla kun sote-uudistus tehdään. Uudistuksen rajumyrsky yhdyskuntasuunnitteluun nopeasti koska liikenne ja logistiikka, koko infran luonne muuttuu.

  • Vanhaa on purettava, uutta rakennettava elinkeinoissa. Elinkeinoelämää on valtion toimesta tuettava vain jos se lupaa kehitystä, työ- ja investointivastiketta eikä vain lihota omaa taskua.

  • Uusia suomalaisten synnyttämiä kuluttajatuotebrändejä pitää edesauttaa kuluttajamarkkinoille, viihteessä ja kulttuurissa. Bisneksen pohjaa on laajennettava digitalisaation ja ekobisneksen avulla. Myydään vaikkapa Sammon osakkeet ja pannaan pystyyn se vaalien alla luvattu isompi panostusrahasto.

  • Työ pitää ajatella uusiksi 2030-luku näköpiirissä. Työn korvausperusteet on uusittava oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon yhteiskunnan edun pohjalta. Tarvitsemme ei sosiaalitoimellista vastikkeetonta ”perustuloa” vaan työ-toimeliaisuus vastikkeellisen ”kansalaispalkan”, jossa vastike yhteisölle voi olla työ tai hyvät teot, vanhemmille riittää ansioksi aiempi elämän työ.

  • Rahanomistajat pitää uudessa tilanteessa saattaa osallisiksi yhteiskuntavastuuseen ja mukaan yhteiskuntaelämään. Pääomien ja rahanomistuksen verotus on palautettava oikeudenmukaiseksi ja veronkierto ehkäistävä. Pääomaverotus - ja varallisuusvero - progressiivisena voimaan. 

  • Tuottavuuden parantamiseen rohkeasti mukaan robotiikka ja älytuotteet. Tehdään radikaalien teknologioiden käyttöönoton ja kansallisen ipr-omaisuuden, sisältöjen hyödyntämisohjelma, joka on avainasemassa tuotekehityspanoksissa. 

  • Pieni ja paikallinenkin yritystoiminnassa nyt etusijalle. Yrittäjät mukaan uuden sopimiseen kehittämisideoin. Satsataan voimavarat pienyritysten rahoitukseen; tuotekehitykseen ja markkinointiin luomaan vauhtia uuteen saumaan: biotekniikkaan, clean-techiin, edutainmentiin, robotisaatioon, lähityöhön kuten 3D esinetoistamisen ja digijakamisen synnyttämään liiketoimintaan. Ensimmäinen työntekijä sotuvapaasti töihin. 

  • Hyödynnetään markkinoinnissa ja osaamisessa se lisäarvo, jonka muualta tulleet uudet suomalaiset voivat antaa. Ei vain kotiuteta vaan myös sitoutetaan. He kannattavat ja haluavat sitä - olla hyödyttävä osa uutta yhteisöään. Pakolaisten tuoma etu on hyödynnettävä vaikka se onkin kasvanut ohi perussuomalaisen politiikan. Meidän on kannettava osamme ei pakosta, vaan määrätietoisesti silloitettava heidätkin uuden alkuun niin täällä kuin lähtömaissaan.

 

Siinä on simppeli toiminta-ajatus. Keskittykäämme tähän eikä vihapuheisiin ja vitunhokemiseen. Johtajien asia on muuttaa työpaikkojen pelon ilmapiiri arvostuksen ja motivaation, innostuksen kasvattamiseen.

Riskianalyysi.

Tässä jatkuvassa kansallisessa masennustilassa jää huomaamatta pääasia; huominen.

Tämä ekologis-digitaalinen, yhtä aikaa maapalloinen ja lokaali vallankumous, jonka keskellä jo elämme jää seurantaan, mutta ei siirry toimintaan.


Rehellisyyden nimessä myös digitalisaatiosta puhuvilta jää näkemättä mikä sen sisäinen arvon muuttaja on: ei suinkaan tekniikka, vaan sen synnyttämä sisältö, aineettomat innovaatiot: IPR, uusi aineeton pääoma: luovat alat, uudet palvelut ja glokalisaation tuotantotavat, uusi yhteiskuntasuunnittelu ja yhteisömallit, kaupunkirakenne ja ihmisten toimintakulttuuri.


Tämä muuttaa työn teon tavat ja jopa tarkoituksen toiseksi paikan ja tarvittavan ajan suhteen.

Tämän Sipilän hallituksen historiallinen tehtävä on: Kolmannessa itsenäisyystaistelussa vallassa olevan keskustan hallituksen historiallinen mahdollisuus olisi pelastaa juuri nyt ”MuuSuomi.”


Se ei synny tukiaisilla vaan uudella tavalla toimia. Siinä apuna on ja tulee olla digitalisaation ja älykkäät toiminta-, tuotanto- ja kommunikaatiotavat, jakamis- ja lähitalous- ja aluedemokratia.

Pieniä reformeja: Uutuuksia yhteiskunnassa tarvitaan. Me puuhamme Suomessa yhä vain, kolmatta vuosikymmentä, omia huomisen kuvia teollisen yhteiskunnan malleista ja työajasta keskustellen kun työtä ei ole kymmeneksellä eikä säännöllistä työaikaa   enemmistöllä.
Me itkimme Kreikan auttamisesta ja kehitysavusta maailman auetessa, Me haluamme sulkea eikä avata ovia muille. Viennistä riippuvainen maa!

 

Niin ei voi jatkua.

  • Verotus: kiinteistöveroon kunnon nosto kuntien tulopohjan parantamiseen. Pääomavero progresiivisemmaksi - palkkatulon kanssa samanarvoiseksi. Varallisuusveron palauttaminen käyttöön. 

  • Tehdään arvonlisäverosta progressiivinen kulutusverojärjestelmä, jossa veron määrä kasvaa kulutuksen mukaan esimerkiksi 300 euron perustoimeentulokulujen jälkeen.

  • Keinottelu: yli 100 000 euron veronkierrosta käyttöön reduktiomenettely joka koskee koko omaisuutta. Finanssilaitosten johtajat vastuuseen virheistään samalla lailla kuin muutkin yrittäjät; henkilökohtaisella omaisuudellaan vilppitapauksissa.

  • Suosiminen: yritystukien perusteellinen perkaus ja yritysverotuksen yksinkertaistaminen.

  • Virheinvestoinnit: luovutaan älyttömistä vanhan rakenteen mukaisista hankkeista kuten lisäydinvoimainvestoinneista ja sijoitetaan säästyviä varoja uuteen energiaan. Suomen tulee vihdoin siirtyä kehitysmaan teollisesta bulkkitalousrakenteesta tietoajan ja ekohaasteen edellyttämään rakenteeseen, ja mahdollisuuteen.  

Uusi teknologia älytuotteet ja robotisaatio muuttavat yhdyskuntasuunnittelun. Esimerkiksi emme tarvitse enää maassa kolmea miljoonaa autoa emmekä ”yksityisautoja” kuin robotiautot voi tilata alleen kännykällä silloin kun autoa kaipaa, siinä autossa voi matkustaa toinenkin ja moni joka matkaa samaan suuntaan,

Älyjärjetelmä suunnittelee kaikille optimaalisen reitin. Nyt yksityisauton käyttöaste on neljän prosentin luokkaa eli se on älytön investointi. Kun autoja on tehokkaammin käytössä vaikuttaa tämä pysäköintilaitosten määrään ja tarpeeseen, tiestöön ja kaupunkirakenteeseen. 

 

Jos olemme sokeita huomiselle, emme näe muutosta oikein, maksamme turhia investointeja seuraavan vuosikymmenen aikana. 

Työn väheneminen teollisessa, paikassa tehtävässä työssä, tuo älytyön kotiin tai  ”kyläpajaan”. Sekin vaikuttaa yhdyskuntasuunnitteluun. Uusiin kuntiin tarvitaan siis aivan uutta meininkiä kuin ennen, tarvitaan näkijöitä hallintoon ei säilyttäjiä.

  • Kohdennus: satsataan voimavarat pienyritysten rahoitukseen; tuotekehitykseen ja markkinointiin luomaan vauhtia uuteen saumaan: biotekniikkaan, clean-techiin, edutainmentiin, robotisaatioon, lähityöhön kuten 3D esinetoistamisen synnyttämään ja digijakamisen  synnyttämään liiketoimintaan.

  • ICT-rappio: tehdään täysremontti julkiseen ICT-toimintaan. Tuhlaus ja toimintojen hajautus yhteensopimattomuus  on mennyt yli kaiken järjen. Kouluihin ict lukutaito opettajille ja oppilaille pikaohjelmalla. Suomalaisten opetusmateriaalien sähköinen kirjasto opettajille, joiden tulee vertaisjakaa opetustyönsä materiaalit samoin kuin toimittajien ja akatemian.

  • ICT panostus: tehdään radikaalien teknologioiden käyttöönoton ja kansallisen ipr-omaisuuden,  sisältöjen hyödyntämisohjelma, joka on avainasemassa tuotekehityspanoksissa.

  • Kansalaispalkka: toteutetaan parempaan elämään käyttäjälähtöinen sote-uudistus ja perusturvaava mutta samalla aktivoiva kansalaispalkka, jossa edellytetään terveille vastikkeeksi hyviä töitä yhteiseksi hyväksi.

 

Perustelut:

Olemme ihmiskuntana vakavien haasteiden edessä. 

Pitää hyväksyä, että tämä finanssikriisin laukaisema pysäys on jopa tarpeen - mutta vain jos ja se voidaan hyödyntää uuden luomiseen.

 

Nyt ei voi eikä pidä elvyttää vanhaa ja epäonnistunutta, pitää synnyttää - kovin panostuksin, uutta, edellyttää uutta, kehittää uutta, vaatia vihreää luovaa tuhoa; tuottaa siten mikä ei vahingoita luontoa, vaan puhdistaa. 

 

Pitää tunnustaa, hyväksyä, että tämä talousjärjestelmä ja sen johtamisjärjestelmä pitää panna uusiksi. Uusliberaali markkinatalous ei toimi ilman ohjausta ja läpinäkyvyyttä.

 

Ahneuskapitalismin sijaan täytyy synnyttää uusi globaali talous, joka jakaa tuotannon tuloksen ja koko maailman resurssin uudella tavalla. Ylituotanto ja tarpeettomien tarpeiden luonti pitää lopettaa ennen kuin kulutamme maailman resurssin loppuun. Siitä seuraa väistämättä pienempi kulutus rikkaissa maissa; niin käy joka tapauksessa, vaikka kuinka pullistelemme vastaan. Jos sen tajuamme, voimme korvata tavaran muulla paremmalla.

 

Tuotantoa ei enää voida kasvattaa ilman tarvetta, keinotekoisesti, se voi kasvaa vain jos miljardit köyhät saavat sen etuja käyttöönsä ja entiset edunsaajat vähemmän. Tämä tapahtuu jo kovaa kyytiä, Kiina, Intia perässä, vetää etelää irti lännen otteesta. 

 

Pankit, erityisesti kontrolloimattomat rahalaitokset, pitää panna todelliseen valvontaan. Kaiken jälkeen, pitäisi se kai jo uskoa: jos muu ei auta, kansallistaminenkaan ei olisi paha asia. Kansahan aina ja taas pankit takaa ja maksaa, kun käy huonosti. 

 

Pelurit pitää saattaa vastuuseen finanssilaitoksissa. Finanssilaitosten johtajat pantakoon vastuuseen laitostensa veloista tuloillaan, lakien rikkoutuessa koko omaisuudellaan. 

 

Julkinen sektori ja erityisesti myös uusi kuntakenttä tarvitsee saneerausta ja remonttia. Se on mahdollista ilman suurta irtisanomista. Entinen pääministeri Matti Vanhanen puhui kesällä 2013 kunnissa olevan tarve vähentää 40 000 työntekijää. Hallituksen rakenneuudistusohjelma vihjasi myöhemmin ”vain” 20 00 henkilöön. Juvan kunnanjohtaja Heikki Laukkanen arvioi YLE:lle, että hallituksen silloinen rakenneuudistus vie kunta-alalta vähintään 50 000 työpaikkaa ajatellun 20 000 sijasta. Tämä merkitsisi myös palveluiden voimakasta karsintaa ja keskittämistä.

 

Kevan vuoden 2012 ennusteen mukaan 165 000 kuntatyöntekijää jää eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kunta-alalta jää eläkkeelle joka vuosi siis yli 16 000 henkilöä.

 

Ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä yli puolet kaikista (58 %) nykyisistä työntekijöistä on siirtynyt eläkkeelle.  Se antaa mahdollisuuksia vaikkei yksin ylimiehitystä ratkaise.

 

Terveyden huollossa pitäisi päästä tehokkaampaan diagnosointikykyyn nykyisen lääkäriin > kokeisiin-matkailun sijaan, jossa potilas kohtaa yhden vaivan takia aina 5-10 eri lääkäriä. Systeemin sisäistä hierarkiaa, ammattikuntien roolien rajoja - kastijakoa lääkäriaateliin ja hoitajapaarian eri heimoihin - tulee purkaa.

Terveydenhoidon tietojärjestelmät pitää liittää yhteen ja samankaltaistaa valtakunnallisesti, niin voidaan seurata potilaan terveydentilaan liittyvää tietoa ja mahdollistaa myös omavastuun helppo edistäminen. Hoito paranee kun osa siitä voidaan tehdä helpon  älykkäästi potilaan kotona.

 

Digitalisaatio on suurta dataa, älykkäitä materiaaleja ja toimintatapoja, tiedon käsittelyä ja analysointia keinoälyn avulla, siis muutakin kuin puhelinneuvontaa ja sähköisiä reseptejä. 

Näin syntyy miljardien säästöt, pelkkä hallinnonuudistus ei auta mitään jos itse toimintaan ei puututa.

 

Nuorten syrjäytyminen ei parane sillä, että kouluun lisätään kallispalkkaisia psykologeja hoitamaan sairastuneita, vaan siten, että jo ala-asteella suoritetaan ennaltaehkäisyä ongelmaperheisiin perhetyön tekijöiden avulla ja teini-ikäisiä varten tulee kouluun nuorisotyön tekijöitä kadun sijasta hakemaan ongelmallisia ja ehkäisemään ennalta ongelmien syntymistä. Se ja perheen omavastuu on tehokkaampaa ja halvempaa kuin kallispalkkainen psykologien jälkihoito.

 

Sosiaalihuollon ongelmat eivät ratkea sillä mikä on hallintopiirin koko. Ongelma korjautuu vain vaan koko järjestelmän himmelien yksinkertaistamisella, todellisuudessa rakentamisella perusteistaan uudestaan monimutkaisuuden tehottomuudesta yksinkertaisen helppouteen kansalaispalkan kaltaisilla ratkaisuilla, jotka huomioivat yhteiskunnassa ja työssä tapahtuvan maapalloisen muutoksen. 

 

Yhteiskunnan uudistaminen ei saa olla konsulttiarmeijoiden, lobbariaatelin ja uusliberalistista valtionvastaisuutta ja kuntien ja valtioiden tehtävien siirtämistä monikansallisille yrityksille, vaan tervettä valtioepäilyä, jossa arvioidaan asioiden paras hoitomalli asiakas-maksajan, kansalaisen eikä yrityksen edusta tai valtioideologian opeista.

 

Työn määrää per yksilö kannattaa todellisuudessa pikemmin vähentää kuin lisätä - jotta sitä voidaan jakaa yhä useammalle. Silloin myös työntekijä joutuu - ja voi, tinkimään palkastaan - vaan ei elämänsä laadusta. Ekologinen kriisi, saastuminen, resurssien ylikäyttö, väestön lisääntyminen puhuvat tämän opin puolesta. 

 

Robotisaatio johtaa tähän, olemme automatisaatiossa nähneet vasta alun. Se mikä tapahtui kirjapainotyöntekijöille, tehdastyöläisille ja sihteereille tapahtuu pian juristeille, toimittajille, notaareille,  opettajille, taksikuskeille, asiakaspalveljoille ja myyjille. Nykytyöpaikkoja arvion pohjana laskemalla työttömyys nousee pahimmassa skenaariossa yli 50 prosentin globaalisti, ennustetaan.

Koko työn ajattelu menee siis -pakosta - 10 miljardin ihmiskunnassa uusiksi.

 

Ekologinen periaate talouteen tarvitaan tällä väellä: ihmisen tulee sopeuttaa toimintansa luonnon kiertokulkuun ja kykyyn vastaanottaa aikaansaannoksiamme. Tämän pitää olla ta­loudellisen toiminnan ehdoton ohjenuora, siinä on myös uusi mahdollisuus paremmalle maailmalle. Ylellisyyskulutusta pitää alkaa verottaa - ja kovaa. Niin tehtiin jo 1970-luvulla.

 

Otetaanpa esimerkiksi pari pienempää suurta asiaa.

Öljyperäisen yksityisautoliikenteen käytölle takarajaksi tulisi asettaa jo vuosi 2025.  Siinä on koetin, jolla mitataan tahto sukupolveltamme, myös taito.

 

Työmatkaliikenteen osalta käyttöön pakollinen kimppakyyti, kaupunkeihin ei saisi tulla yhden matkustajan miehityksellä. Tähän suuntaanhan menemme kovalla vauhdilla automaation astuessa liikenteeseen täydellä painolla lähivuosina. Suomen on oltava eturivissä itseohjautuvien autojen käyttöönotossa ja sovellettava syntyvää mahdollisuutta yhdyskuntarakenteen kehittämisessä. Emme pian tarvitse juurikaan lisää teitä emme enää  parkkitaloja ja -paikkoja.

 

Tietoyhteiskunnassa, verkostotaloudessa ja informaatioajassa on suuria, ekologisesti kestäviä mahdollisuuksia, joita emme ole osanneet hyödyntää, mutta voisimme vielä käyttää. 

 

Suomen pitää siirtyä insinöörilajeista henkiseen mittelöön: lopettaa henkisen, aineettoman pääomansa luovuttaminen monikansallisille jäteille ja panostettava sivistyksen, parhaiden käytäntöjen, hyvinvointimallien, viihteen ja kansallisten brandien myymiseen, luomiseen ja hyödyntämiseen. Tässä valtio ei osaa johtaa, mutta sen on vihdoin luotava edellytyksiä tuhansien kasvuyrityksen riskirahoituksen kautta.

 

Köyhyyden poistamiseen maailmanlaajuisesti tulee edelleen panostaa, jotta uhkaavat pakolaisvirrat saadaan estetyksi. Maailman kaupan rakenteet pitää muuttaa niin, että nykyinen taloudellinen kolonialismi päättyy. 

 

Ihmisen arvokkuus on palautettava taloudellisen toiminnan ytimeen, henkilöstöä ei saa kohdella kuin mitä tahansa tuotantoarvoa, vaan palauttaa arvostus työntekijään johtaja­epäjumalien palvonnasta. Sen minkä teemme pienimmille, sen teemme myös itsellemme.  

Johtajia pitää säännöllisesti vaihtaa eikä optioida paikoilleen. Määräaikaisuus olisi organisaation etu ja suitsisi ahneutta. Kierrosta se muutos syntyy.

 

Euroopan talouden vauhdittaminen ja siirtäminen uuden teknologian johtavaksi hyödyntäjäksi pitää aloittaa, muuten maanosa menettää jo toisen vuosikymmenen ja eteläisen Euroopan maat kokonaisen sukupolven. Muu maailma ei pysähdy odottelemaan Euroopan nousemista jaloilleen, vaan käyttää tilanteen hyväkseen. 

 

Niille ekonomisteille joita nyt pankissa naurattaa, omistan seuraavan : 

”Practical men, who believe themselves to be quite exempt from any intellectual influence, are usually the slaves of some defunct economist.”

”Käytännön miehet jotka uskovat olevansa täysin vapautettuja kaikesta älyllisestä vaikutuksesta, ovat yleensä jonkun kuolleen taloustieteilijän orjia.”

John Maynard Keynes

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload