• Admin

TIETOJUTTU: Eläkkeeltä töihin? Työn uusi muoto 8 miljardin ihmisen maailmassa

Teksti: Veli-Antti Savolainen

Jos me elämme 25-30 vuotta pidempään kuin vanhempamme pitäisikö meidän leipämme eteen pidempään myös töitä tehdä?



Palaamme teollisen harharetken jälkeen oppipoika-kisälli-mestariaikaan tuotantojen pienentyessä älyteknologioiden myötä.

Monet jäävät vahoilla päivilläänkin työelämään, omilla ehdoillaan.


Siis keskityksen ajasta yhteisöjen aikaan ja yhteisiin, omaehtoisin töihin.

Itseasiassa aika monet ovat huomanneet pitkien eläkevuosien aikana, että tekeminen on mukavaa - tai joutuneet taloustilanteensa vuoksi jatkamaan työn tekoa.


Näistä luvuista puuttuvat 20 000 eläkeikäistä yrittäjää.


Teollisen maailman työn historiassa on siirrytty kiltaperusteisesta työnjaosta korostamaan erityisasiantuntijuutta mutta tiedon ja osaamisen siirto on yhä tärkeämpää - elämänikäinen oppiminen.


Keski-iän noustua myös ihmisten fyysinen kunto on parantunut rikkaissa maissa. Uusi työ ei ole raskasta, vaan aivohommaa, eikö sen pitäisi siis muuttaa myös teollisen ajan rakenne ja aikatyön idea?

Sanon ja kirjoitan tämän kun olen jo ajat sitten ohittanut sen mitan milloin suomalaiset keskimäärin alkavat puhua itsestään "vanhoina": 64,6 ikävuotta, mutta otan oikeuden oman esimerkkini kautta.

Työn mielekkyyden lisääntyessä kevenisi työuupumus, ja tietysti, lisääntyisi sen suhteellinen tuottavuus kun jaksettaisiin paremmin. Kun työajan noudattaminen vähän omillakin ehdoilla olisi työelämää parhaimmillaan palaisimme kohti aikaa, jolloin se oli totta, esimerkiksi 1700-luvun maailmassa, niin maalla kuin kaupungissa.

Oikea sovellus kohtaamista työpaikalla ja lähityötä kotona selkeästi määritetyin tavoittein, mutta arvostaen työntekijän vastuuta, muuttaisi koko asetelman kellotyöstä verkostoituneeseen luovuuteen.

Korona-aika todisti, että työtä voi tehdä miellyttävämmin, pienemmin kustannuksin ja tehokkammin kun hyväksytään ihmiselle oikeus tehdä lähityötä kotonaan tai muussa itselleen sopivassa paikassa, kahvilassa, työtoreilla. Se kelpasi hyvin jopa digitalisaation jälkivaunulaisille medialle ja koululaitoksille, jotka huomasivat, ettei etätyötä estäkään muu kuin työnantajan vanhakantaisuus ja vahtimisen tarve.


Talous saa uusia muotoja ihmisen omaehtoisen ja itseorganisoituvan toimintamallin kautta.

Ihmiset ovat alkaneet otta itselleen tehtäviä, jotka ovat aiemmin kuuluneet virkakoneistolle, edustukselliselle päätöksenteolle ja jopa liike-elämälle.


On tapahtumassa paluuta, toimintamalleissa, vuosisadan taakse, jolloin ihmiset loivat syntymässä olevalle Suomi kansakunnalle yhteiskuntaelämän rakenteet.

Pyhä omistaminen saa uusia sisältöjä koska se ei enää ole taloudellisesti ja ekologisesti mielekkäin tapa toimia, esineiden, palvelujen, laitteiden ja jopa kiinteistöjen omistustapa ja käyttömuoto muuttuu jakamistalouden ja lähiaktivismin myötä.




Olemassaolevia resusseja paremmin hyödyntävä ja hukkainvestointeja välttävä jakamistalouden myötä palvelujen ja tavaroiden jakotapa, käyttöaste ja jopa tuotanto uudistuu kulutusyhteiskunnan malleista.

Paikallisella tasolla tapahtunut kansainvälisten ketjujen ja kotimaisten duopolien keskittynyt, mutta monistava toimintamalli saa rinnalleen haastajaksi kansalaistalouden malleja heidän voimaantuessaan vertaistalousmallien ja kietotalusmallien kautta.


Netin kautta toimiva alustatalous on tehnyt tämän kansalaistalouden mahdolliseksi vaikka alustatalous jatkaa edelleen sosiaalisen median ja tietoverkkoalan amerikkalaistumista ja keskittymistä.


VANHAT JA TYÖ - katso video

Eläkeliiton projektipäällikkö Kari Hitlunen kertoo vanhojen työstä videolla.

Maapalloistumisen eli globalisoitumisen yhteydessä, digitalisaation lisääntyessä, kommunikaatioverkkojen mahdollistaessa - ja jakamistalouden myötä ja auttamana, tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, pienentymistä ja lähentymistä.

Se voisi ulottua lähes kaikkeen yhteistekemiseen kuluttamisesta kulttuuriin, lähitaloudesta logistiiikan jakelumalleihin ja työn uuteen ideaan.

Älykylä, -kunta tai älykaupunki kehittyy eri tavoin ja toisella prosessilla kuin teollisen ajan yhdyskunta.


Tietoverkkojen kautta on syntynyt mahdollisuus lähipienuudelle, yrittämiselle, lähitekemiselle, jakamistaloudelle ja kestävälle kehitykselle. Työn teon tavat tulevat muuttumaan uuden ajan myötä, uskokaa vaan ne eivät ole "etätyötä" tehtaassa tai konttorilla vaan kansalaistyötä lähellä.

Ihmiset ovat ottaneet tästä oma-aloitteisen vaarin: improvisoitu, kertaluonteinen sosiaalisuus, yhteistekeminen on lisääntynyt. On syntynyt uutta paikallista toimintaa ohi perinteisen instituutioiden valmistaman toimintatavan rinnalle.

Maapalloisen rinnalle syntyy kuin huomaamatta monia pieniä ja paikallisia alkuja.

Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista on alettu kutsua "glokalisaatioksi".

Tämä koskee kansalaisia, yhteiskuntaelämää monin tavoin. Eri maissa on erilaista työharjoittelua, entisajan oppipoika-kisälli-mestari järjestelmän perinnöstä syntyvää toimintaa, jossa oppipoikavaihe, työharjoittelu ja oppisopimusvaihe tehdään palkatta tai pienemmällä korvauksella osana opiskelua ammattia varten.

Suomessa eri tutkimuksissa saatu tieto kertoo, että eläkeläiset, aiempaa terveempinä ja aktiiivisempina . haluavat osallistua ainakin osa-aikaisesti työelämään yhä.
Tämä on valtava voimavara.

Palataanpa-mestari-kisällli-oppipoika-asiaan.

Käsityöammateissa sitä ei juurikaan enää ole, mutta se toimii taiteen alueella, esimerkiksi musiikissa, jossa vanhat mestarit opettavat itsestään selvyyden lailla nuorempiaan.

Väestön lisääntyessä ja työn loppuessa vanhoissa töissä, automaation ja robotiikan korvatessa ihmistä, yhteisten tehtävien ja tekemättömän työn silti odottaessa, vanha käsityöläisten malli oppipoika-ajan hyödystä kannattaisi muistaa kisällien avuksi ja mestarien muokkauksessakin.