• Admin

TIETOJUTTU: Eläkkeeltä töihin? Työn uusi muoto 8 miljardin ihmisen maailmassa

Teksti: Veli-Antti Savolainen

Jos me elämme 25-30 vuotta pidempään kuin vanhempamme pitäisikö meidän leipämme eteen pidempään myös töitä tehdä?



Palaamme teollisen harharetken jälkeen oppipoika-kisälli-mestariaikaan tuotantojen pienentyessä älyteknologioiden myötä.

Monet jäävät vahoilla päivilläänkin työelämään, omilla ehdoillaan.


Siis keskityksen ajasta yhteisöjen aikaan ja yhteisiin, omaehtoisin töihin.

Itseasiassa aika monet ovat huomanneet pitkien eläkevuosien aikana, että tekeminen on mukavaa - tai joutuneet taloustilanteensa vuoksi jatkamaan työn tekoa.


Näistä luvuista puuttuvat 20 000 eläkeikäistä yrittäjää.


Teollisen maailman työn historiassa on siirrytty kiltaperusteisesta työnjaosta korostamaan erityisasiantuntijuutta mutta tiedon ja osaamisen siirto on yhä tärkeämpää - elämänikäinen oppiminen.


Keski-iän noustua myös ihmisten fyysinen kunto on parantunut rikkaissa maissa. Uusi työ ei ole raskasta, vaan aivohommaa, eikö sen pitäisi siis muuttaa myös teollisen ajan rakenne ja aikatyön idea?

Sanon ja kirjoitan tämän kun olen jo ajat sitten ohittanut sen mitan milloin suomalaiset keskimäärin alkavat puhua itsestään "vanhoina": 64,6 ikävuotta, mutta otan oikeuden oman esimerkkini kautta.

Työn mielekkyyden lisääntyessä kevenisi työuupumus, ja tietysti, lisääntyisi sen suhteellinen tuottavuus kun jaksettaisiin paremmin. Kun työajan noudattaminen vähän omillakin ehdoilla olisi työelämää parhaimmillaan palaisimme kohti aikaa, jolloin se oli totta, esimerkiksi 1700-luvun maailmassa, niin maalla kuin kaupungissa.

Oikea sovellus kohtaamista työpaikalla ja lähityötä kotona selkeästi määritetyin tavoittein, mutta arvostaen työntekijän vastuuta, muuttaisi koko asetelman kellotyöstä verkostoituneeseen luovuuteen.

Korona-aika todisti, että työtä voi tehdä miellyttävämmin, pienemmin kustannuksin ja tehokkammin kun hyväksytään ihmiselle oikeus tehdä lähityötä kotonaan tai muussa itselleen sopivassa paikassa, kahvilassa, työtoreilla. Se kelpasi hyvin jopa digitalisaation jälkivaunulaisille medialle ja koululaitoksille, jotka huomasivat, ettei etätyötä estäkään muu kuin työnantajan vanhakantaisuus ja vahtimisen tarve.


Talous saa uusia muotoja ihmisen omaehtoisen ja itseorganisoituvan toimintamallin kautta.

Ihmiset ovat alkaneet otta itselleen tehtäviä, jotka ovat aiemmin kuuluneet virkakoneistolle, edustukselliselle päätöksenteolle ja jopa liike-elämälle.


On tapahtumassa paluuta, toimintamalleissa, vuosisadan taakse, jolloin ihmiset loivat syntymässä olevalle Suomi kansakunnalle yhteiskuntaelämän rakenteet.

Pyhä omistaminen saa uusia sisältöjä koska se ei enää ole taloudellisesti ja ekologisesti mielekkäin tapa toimia, esineiden, palvelujen, laitteiden ja jopa kiinteistöjen omistustapa ja käyttömuoto muuttuu jakamistalouden ja lähiaktivismin myötä.




Olemassaolevia resusseja paremmin hyödyntävä ja hukkainvestointeja välttävä jakamistalouden myötä palvelujen ja tavaroiden jakotapa, käyttöaste ja jopa tuotanto uudistuu kulutusyhteiskunnan malleista.

Paikallisella tasolla tapahtunut kansainvälisten ketjujen ja kotimaisten duopolien keskittynyt, mutta monistava toimintamalli saa rinnalleen haastajaksi kansalaistalouden malleja heidän voimaantuessaan vertaistalousmallien ja kietotalusmallien kautta.


Netin kautta toimiva alustatalous on tehnyt tämän kansalaistalouden mahdolliseksi vaikka alustatalous jatkaa edelleen sosiaalisen median ja tietoverkkoalan amerikkalaistumista ja keskittymistä.


VANHAT JA TYÖ - katso video

Eläkeliiton projektipäällikkö Kari Hitlunen kertoo vanhojen työstä videolla.

Maapalloistumisen eli globalisoitumisen yhteydessä, digitalisaation lisääntyessä, kommunikaatioverkkojen mahdollistaessa - ja jakamistalouden myötä ja auttamana, tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, pienentymistä ja lähentymistä.

Se voisi ulottua lähes kaikkeen yhteistekemiseen kuluttamisesta kulttuuriin, lähitaloudesta logistiiikan jakelumalleihin ja työn uuteen ideaan.

Älykylä, -kunta tai älykaupunki kehittyy eri tavoin ja toisella prosessilla kuin teollisen ajan yhdyskunta.


Tietoverkkojen kautta on syntynyt mahdollisuus lähipienuudelle, yrittämiselle, lähitekemiselle, jakamistaloudelle ja kestävälle kehitykselle. Työn teon tavat tulevat muuttumaan uuden ajan myötä, uskokaa vaan ne eivät ole "etätyötä" tehtaassa tai konttorilla vaan kansalaistyötä lähellä.

Ihmiset ovat ottaneet tästä oma-aloitteisen vaarin: improvisoitu, kertaluonteinen sosiaalisuus, yhteistekeminen on lisääntynyt. On syntynyt uutta paikallista toimintaa ohi perinteisen instituutioiden valmistaman toimintatavan rinnalle.

Maapalloisen rinnalle syntyy kuin huomaamatta monia pieniä ja paikallisia alkuja.

Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista on alettu kutsua "glokalisaatioksi".

Tämä koskee kansalaisia, yhteiskuntaelämää monin tavoin. Eri maissa on erilaista työharjoittelua, entisajan oppipoika-kisälli-mestari järjestelmän perinnöstä syntyvää toimintaa, jossa oppipoikavaihe, työharjoittelu ja oppisopimusvaihe tehdään palkatta tai pienemmällä korvauksella osana opiskelua ammattia varten.

Suomessa eri tutkimuksissa saatu tieto kertoo, että eläkeläiset, aiempaa terveempinä ja aktiiivisempina . haluavat osallistua ainakin osa-aikaisesti työelämään yhä.
Tämä on valtava voimavara.

Palataanpa-mestari-kisällli-oppipoika-asiaan.

Käsityöammateissa sitä ei juurikaan enää ole, mutta se toimii taiteen alueella, esimerkiksi musiikissa, jossa vanhat mestarit opettavat itsestään selvyyden lailla nuorempiaan.

Väestön lisääntyessä ja työn loppuessa vanhoissa töissä, automaation ja robotiikan korvatessa ihmistä, yhteisten tehtävien ja tekemättömän työn silti odottaessa, vanha käsityöläisten malli oppipoika-ajan hyödystä kannattaisi muistaa kisällien avuksi ja mestarien muokkauksessakin.


Työ on maailman laajuisessa ja kotimaisessa murroksessa. Enää vain neljännes maailman työ­voimasta on pysyvässä ja kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa.

Suomessakin työvoimaa on parhaillaan reservissä työikäisiä 435 000 ihmisen verran: 180 000 työtöntä, 122 000 työnhaun eri syistä lopettanutta piilotyötöntä ja 133 000 lisää työtunteja kaipaavaa alityöllistä.


Lisäksi 40 prosenttia 65-74 vuotiaista olisi halukkaita. jonkinmoiseen työhön.



Jyväskylän yliopiston dosentin, Mikko Jakosen mukaan vuonna 2016 Euroopassa oli 24-28 miljoonaa ihmistä jotka eivät tule palkallaan toimeen.


Pätkätyö kasvaa Suomessa huomaa vauhtia. Entäpä jos pätkätyötä, määräaikaisuuksia ja osa-aikahommia jaettaisiinkin väsyneille ikääntyville ja jopa vanhoille työhalukkaille eläkeikäisille ja vakiduuneja nuoremmille eikä jatkettaisi tätä luonnonvastaista malllia?

Työllisten määrän vähentyessä kääntyneiden työelämään osallistumisen merkitys tulee tärkeämmäksi. Työssä käyvien 63–67-vuotiaiden osuus ikäluokasta on noussut 13,9 prosentista 17,7 prosenttiin. Työssä käyvien eläkeläisten osuus ikäluokasta on noussut 7,5 prosentista 8,9 prosenttiin.


Tilastojen perusteella voidaan päätellä, että valtaosaltaan vanhuuseläkkeellä olevat eivät tee töitä siksi, että olisivat siihen pienen eläkkeen vuoksi pakotettuja. Heidän eläkkeensä ovat selvästi muita eläkkeensaajia korkeampia. Tässä on tapahtunut merkittävä muutos kymmenessä vuodessa.


Suomessa 350 000 työllistä jotka ansaitsevat alle 2500 euroa kuussa.

- Määräaikaisia työntekijöitä 332 000, joista 2/3 haluaisi lisätyötä.

- Osa-aikaisia palkansaajia 306 000, joista kolmasosa eli noin 100 000 haluaisi kokopäivätyötä.

- Vuokratyöntekijöitä oli 31 000. Nollatuntisopimuksillatienasi 83 000, joista noin 30 000 haluaisi lisätyötä.


Lisäksi on 30 000 vastentahtoista itsensä työllistäjää / yksinyrittäjää (yhteensä noin 150 000). Erilaisissa työllistymispalveluissa olevia oli 98 000. Työssäkäyviä opiskelijoita on yli 300 000.

Yleistä asumistukea saavia oli Suomessa 2016 n. 267 000, määrä on sen jälkeen radikaalisti noussut erityisesti suurissa kaupungeissa, erilaisia asumistukia jaettiin 2018 yli 2 miljardia euroa.

Näin laskettuna voidaan arvioida, että 100 000 selvästi työssäkäyvän köyhän lisäksi on vielä 200 000 - 400 000 ihmisen joukko mahdollisesti jopa 500 000 ihmistä, jotka eivät todennäköisesti tule palkallaan tai yrittäjätuloilla kohtuullisesti toimeen ja jotka haluaisivat joko isompaa palkkaa, pysyvää työtä. Toive ei ole turha mutta utopiaa.


Tilastokeskuksen 2016 työvoimatutkimuksen mukaan vanhojen työllisyysaste oli: 63–67-vuotiailla 18 prosenttia, yli 90 000 ihmistä 68–69-vuotiailla 10 prosenttia, 15 000 ihmistä 70–74-vuotiailla 7 prosenttia, mikä vastaa 20 000 ihmistä.


Ammattirakenne muuttuu parasta aikaa paljon enemmän kuin siirryttäessä teolliseen aikaan, joka syrjäytti varman ammattikunta ja -kiltarakenteen. Mutta olemme palaamassa pikemmin takaisin kohti esiteollisen ajan rakenteita kuin kokonaan uuteen.


Maailmanhistor