TIETOJUTTU: Eläkkeeltä töihin? Työn uusi muoto 8 miljardin ihmisen maailmassa

Teksti: Veli-Antti Savolainen

Jos me elämme 25-30 vuotta pidempään kuin vanhempamme pitäisikö meidän leipämme eteen pidempään myös töitä tehdä?



Palaamme teollisen harharetken jälkeen oppipoika-kisälli-mestariaikaan tuotantojen pienentyessä älyteknologioiden myötä.

Monet jäävät vahoilla päivilläänkin työelämään, omilla ehdoillaan.


Siis keskityksen ajasta yhteisöjen aikaan ja yhteisiin, omaehtoisin töihin.

Itseasiassa aika monet ovat huomanneet pitkien eläkevuosien aikana, että tekeminen on mukavaa - tai joutuneet taloustilanteensa vuoksi jatkamaan työn tekoa.


Näistä luvuista puuttuvat 20 000 eläkeikäistä yrittäjää.


Teollisen maailman työn historiassa on siirrytty kiltaperusteisesta työnjaosta korostamaan erityisasiantuntijuutta mutta tiedon ja osaamisen siirto on yhä tärkeämpää - elämänikäinen oppiminen.


Keski-iän noustua myös ihmisten fyysinen kunto on parantunut rikkaissa maissa. Uusi työ ei ole raskasta, vaan aivohommaa, eikö sen pitäisi siis muuttaa myös teollisen ajan rakenne ja aikatyön idea?

Sanon ja kirjoitan tämän kun olen jo ajat sitten ohittanut sen mitan milloin suomalaiset keskimäärin alkavat puhua itsestään "vanhoina": 64,6 ikävuotta, mutta otan oikeuden oman esimerkkini kautta.

Työn mielekkyyden lisääntyessä kevenisi työuupumus, ja tietysti, lisääntyisi sen suhteellinen tuottavuus kun jaksettaisiin paremmin. Kun työajan noudattaminen vähän omillakin ehdoilla olisi työelämää parhaimmillaan palaisimme kohti aikaa, jolloin se oli totta, esimerkiksi 1700-luvun maailmassa, niin maalla kuin kaupungissa.

Oikea sovellus kohtaamista työpaikalla ja lähityötä kotona selkeästi määritetyin tavoittein, mutta arvostaen työntekijän vastuuta, muuttaisi koko asetelman kellotyöstä verkostoituneeseen luovuuteen.

Korona-aika todisti, että työtä voi tehdä miellyttävämmin, pienemmin kustannuksin ja tehokkammin kun hyväksytään ihmiselle oikeus tehdä lähityötä kotonaan tai muussa itselleen sopivassa paikassa, kahvilassa, työtoreilla. Se kelpasi hyvin jopa digitalisaation jälkivaunulaisille medialle ja koululaitoksille, jotka huomasivat, ettei etätyötä estäkään muu kuin työnantajan vanhakantaisuus ja vahtimisen tarve.


Talous saa uusia muotoja ihmisen omaehtoisen ja itseorganisoituvan toimintamallin kautta.

Ihmiset ovat alkaneet otta itselleen tehtäviä, jotka ovat aiemmin kuuluneet virkakoneistolle, edustukselliselle päätöksenteolle ja jopa liike-elämälle.


On tapahtumassa paluuta, toimintamalleissa, vuosisadan taakse, jolloin ihmiset loivat syntymässä olevalle Suomi kansakunnalle yhteiskuntaelämän rakenteet.

Pyhä omistaminen saa uusia sisältöjä koska se ei enää ole taloudellisesti ja ekologisesti mielekkäin tapa toimia, esineiden, palvelujen, laitteiden ja jopa kiinteistöjen omistustapa ja käyttömuoto muuttuu jakamistalouden ja lähiaktivismin myötä.




Olemassaolevia resusseja paremmin hyödyntävä ja hukkainvestointeja välttävä jakamistalouden myötä palvelujen ja tavaroiden jakotapa, käyttöaste ja jopa tuotanto uudistuu kulutusyhteiskunnan malleista.

Paikallisella tasolla tapahtunut kansainvälisten ketjujen ja kotimaisten duopolien keskittynyt, mutta monistava toimintamalli saa rinnalleen haastajaksi kansalaistalouden malleja heidän voimaantuessaan vertaistalousmallien ja kietotalusmallien kautta.


Netin kautta toimiva alustatalous on tehnyt tämän kansalaistalouden mahdolliseksi vaikka alustatalous jatkaa edelleen sosiaalisen median ja tietoverkkoalan amerikkalaistumista ja keskittymistä.


VANHAT JA TYÖ - katso video

Eläkeliiton projektipäällikkö Kari Hitlunen kertoo vanhojen työstä videolla.

Maapalloistumisen eli globalisoitumisen yhteydessä, digitalisaation lisääntyessä, kommunikaatioverkkojen mahdollistaessa - ja jakamistalouden myötä ja auttamana, tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, pienentymistä ja lähentymistä.

Se voisi ulottua lähes kaikkeen yhteistekemiseen kuluttamisesta kulttuuriin, lähitaloudesta logistiiikan jakelumalleihin ja työn uuteen ideaan.

Älykylä, -kunta tai älykaupunki kehittyy eri tavoin ja toisella prosessilla kuin teollisen ajan yhdyskunta.


Tietoverkkojen kautta on syntynyt mahdollisuus lähipienuudelle, yrittämiselle, lähitekemiselle, jakamistaloudelle ja kestävälle kehitykselle. Työn teon tavat tulevat muuttumaan uuden ajan myötä, uskokaa vaan ne eivät ole "etätyötä" tehtaassa tai konttorilla vaan kansalaistyötä lähellä.

Ihmiset ovat ottaneet tästä oma-aloitteisen vaarin: improvisoitu, kertaluonteinen sosiaalisuus, yhteistekeminen on lisääntynyt. On syntynyt uutta paikallista toimintaa ohi perinteisen instituutioiden valmistaman toimintatavan rinnalle.

Maapalloisen rinnalle syntyy kuin huomaamatta monia pieniä ja paikallisia alkuja.

Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista on alettu kutsua "glokalisaatioksi".

Tämä koskee kansalaisia, yhteiskuntaelämää monin tavoin. Eri maissa on erilaista työharjoittelua, entisajan oppipoika-kisälli-mestari järjestelmän perinnöstä syntyvää toimintaa, jossa oppipoikavaihe, työharjoittelu ja oppisopimusvaihe tehdään palkatta tai pienemmällä korvauksella osana opiskelua ammattia varten.

Suomessa eri tutkimuksissa saatu tieto kertoo, että eläkeläiset, aiempaa terveempinä ja aktiiivisempina . haluavat osallistua ainakin osa-aikaisesti työelämään yhä.
Tämä on valtava voimavara.

Palataanpa-mestari-kisällli-oppipoika-asiaan.

Käsityöammateissa sitä ei juurikaan enää ole, mutta se toimii taiteen alueella, esimerkiksi musiikissa, jossa vanhat mestarit opettavat itsestään selvyyden lailla nuorempiaan.

Väestön lisääntyessä ja työn loppuessa vanhoissa töissä, automaation ja robotiikan korvatessa ihmistä, yhteisten tehtävien ja tekemättömän työn silti odottaessa, vanha käsityöläisten malli oppipoika-ajan hyödystä kannattaisi muistaa kisällien avuksi ja mestarien muokkauksessakin.


Työ on maailman laajuisessa ja kotimaisessa murroksessa. Enää vain neljännes maailman työ­voimasta on pysyvässä ja kokoaikaisessa palkkatyösuhteessa.

Suomessakin työvoimaa on parhaillaan reservissä työikäisiä 435 000 ihmisen verran: 180 000 työtöntä, 122 000 työnhaun eri syistä lopettanutta piilotyötöntä ja 133 000 lisää työtunteja kaipaavaa alityöllistä.


Lisäksi 40 prosenttia 65-74 vuotiaista olisi halukkaita. jonkinmoiseen työhön.



Jyväskylän yliopiston dosentin, Mikko Jakosen mukaan vuonna 2016 Euroopassa oli 24-28 miljoonaa ihmistä jotka eivät tule palkallaan toimeen.


Pätkätyö kasvaa Suomessa huomaa vauhtia. Entäpä jos pätkätyötä, määräaikaisuuksia ja osa-aikahommia jaettaisiinkin väsyneille ikääntyville ja jopa vanhoille työhalukkaille eläkeikäisille ja vakiduuneja nuoremmille eikä jatkettaisi tätä luonnonvastaista malllia?

Työllisten määrän vähentyessä kääntyneiden työelämään osallistumisen merkitys tulee tärkeämmäksi. Työssä käyvien 63–67-vuotiaiden osuus ikäluokasta on noussut 13,9 prosentista 17,7 prosenttiin. Työssä käyvien eläkeläisten osuus ikäluokasta on noussut 7,5 prosentista 8,9 prosenttiin.


Tilastojen perusteella voidaan päätellä, että valtaosaltaan vanhuuseläkkeellä olevat eivät tee töitä siksi, että olisivat siihen pienen eläkkeen vuoksi pakotettuja. Heidän eläkkeensä ovat selvästi muita eläkkeensaajia korkeampia. Tässä on tapahtunut merkittävä muutos kymmenessä vuodessa.


Suomessa 350 000 työllistä jotka ansaitsevat alle 2500 euroa kuussa.

- Määräaikaisia työntekijöitä 332 000, joista 2/3 haluaisi lisätyötä.

- Osa-aikaisia palkansaajia 306 000, joista kolmasosa eli noin 100 000 haluaisi kokopäivätyötä.

- Vuokratyöntekijöitä oli 31 000. Nollatuntisopimuksillatienasi 83 000, joista noin 30 000 haluaisi lisätyötä.


Lisäksi on 30 000 vastentahtoista itsensä työllistäjää / yksinyrittäjää (yhteensä noin 150 000). Erilaisissa työllistymispalveluissa olevia oli 98 000. Työssäkäyviä opiskelijoita on yli 300 000.

Yleistä asumistukea saavia oli Suomessa 2016 n. 267 000, määrä on sen jälkeen radikaalisti noussut erityisesti suurissa kaupungeissa, erilaisia asumistukia jaettiin 2018 yli 2 miljardia euroa.

Näin laskettuna voidaan arvioida, että 100 000 selvästi työssäkäyvän köyhän lisäksi on vielä 200 000 - 400 000 ihmisen joukko mahdollisesti jopa 500 000 ihmistä, jotka eivät todennäköisesti tule palkallaan tai yrittäjätuloilla kohtuullisesti toimeen ja jotka haluaisivat joko isompaa palkkaa, pysyvää työtä. Toive ei ole turha mutta utopiaa.


Tilastokeskuksen 2016 työvoimatutkimuksen mukaan vanhojen työllisyysaste oli: 63–67-vuotiailla 18 prosenttia, yli 90 000 ihmistä 68–69-vuotiailla 10 prosenttia, 15 000 ihmistä 70–74-vuotiailla 7 prosenttia, mikä vastaa 20 000 ihmistä.


Ammattirakenne muuttuu parasta aikaa paljon enemmän kuin siirryttäessä teolliseen aikaan, joka syrjäytti varman ammattikunta ja -kiltarakenteen. Mutta olemme palaamassa pikemmin takaisin kohti esiteollisen ajan rakenteita kuin kokonaan uuteen.


Maailmanhistoriassa voi käydä niin, että ihmiset tiettyyn paikkaan, tiettyyn aikaan ja tiettyyn tehtävään siirtänyt kankea teollisen ajan malli jää lyhyeksi harharetkeksi ekologisen pakon vuoksi.

ELÄMÄMME, TYÖN, TALOUDEN JA KANSALAISUUDEN NELIKENTTÄ ON MURROKSESSA:

TYÖMARKKINOIDEN IKÄRASISMI ON TYPERÄÄ


Oppipoikien kannalta paluu vanhaan olisi hieno juttu, nuorisotakuu saisi elämänmukaisia sisältöjä kun siihen yhdistettäisiin sukupolvisen erottautumisen sijasta sukupolvitiedon ja taidon määrätietoisen jakaminen, tekemällä oppiminen, hiljaisen, kokemusperäisen tiedon siirto, mestareilta start up ihmisille.

”Emme vastaanota viisautta, vaan meidän on löydettävä se itse kulkemalla halki loputtomien erämaiden, mitä kukaan ei voi tehdä puolestamme, miltä kukaan ei voi meitä suojella, sillä viisautemme on se näkökulma, jonka kautta lopulta tarkastelemme maailmaa.”

Kokemusperäistä, hiljaista tietoa: viisautta ja siihen liittyvää sosiaalista ulottuvuutta ja vastaanottajan hyötyä ei googlausyhteiskunnassa ymmärretä arvostaa, vaikka edeltävät tuhannet vuodet se oli opetusfilosofian ydintä ja on vallalla muun kuuden miljardin ajattelun ytimessä kuten edellä osoitan.


Se on kallista ja luonnonvastaista hölmöyttä, jossa kerettiläisoppi on tulkittu teknologian kautta hyläten syvempi tietämys, valiten pikainen pinnallisuus. Harhaoppia hiljaisen tiedon vähättely on juuri siksi, että se ei ymmärrä aikamme olennaista pedagogista vaadetta, elämänikäistä oppimista ja learning by doing, tekemällä oppimisen haastetta.

Pitää muistaa, että hiljaisen tiedon ja loogisen älykkyyden välinen ero on suhteellisen pieni. Tutkimus kertoo, että väite: ”mitä enemmän ihmisellä on hiljaista tietoa, sitä älykkäämpi hän on”, korreloi selkeästi paremmin kuin ”mitä älykkäämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on hiljaista tietoa.”

Äly on vain työkalu jota täytyy osata hallita viisaudella eli hiljaisella tiedolla.

Oppipoikien uudenlainen esiinmarssi ja sukupolvinen osaaamiskohtaamisen renesanssi poistaisi ikärasistisia rakenteita yhteiskunnassa ja loisi kisällivaiheelle realistisen viitekehyksen nykyisen pikahyödyntämisen, 35-45 vuotiaisiin kohdistuvan kaikki-irti-paineen järkevöitymisen ja ihmisen työn vaiheiden asettumisen oikeaan mittasuhteeseen historiallisessa jatkumossa. Maailmanmitan nuorisotyöttömyyteen se olisi kohtuullisessa tasapainotaloudessa elämää sisällöittävä malli.

Mentorointi on paljon intiimimpi yhdessätekemisen muoto kuin valta-asemasta johtaminen. Oppilas on tässäkin tietysti viimeksi itse vastuussa oppimisestaan. Tietoa ei voida suoraan ”siirtää”, eikä toista voida pakottaa oppimaan havainnoista jos havainnointi ei kiinnosta, jos hän ei halua omaksua ”vanhoja ajatuksia”. Oppilas täytyy saada vakuuttuneeksi, että hän tarvitsee juuri sitä osaamista, jota mestari tarjoaa. Kaikki perustuu luottamuksen voittamiseen ja siksi mentorin on luotava hyvä suhde oppilaaseensa, jotta hän oppisi.

Tässä olisi merkittävä mahdollisuus yhdistettynä lähityön uuteen radikaaliin teknologiaan. Siinä olisi myös suomalaisen kotouttamistoimien pohjaidea ja vientimalli pakolaisten integraatioon suomalaisena vientituotteena älyaikaan vanhasta traditiosta.




UUSI KÄSITYS TYÖSTÄ.

Yleisradio kertoi jo keväällä 2014, että maailmalla viidennes nykyisistä työpaikoista katoaa lähivuosikymmeninä. Syitä ovat automaatio, robotiikka ja bittivirran raju kasvu.

Informaatioteknologia kehittyy muihin aloihin valtavalla vauhdilla, käynnissä on jatkuvan eksponentiaalisen kasvun kehitys. Kyse on vuosikymmeniä toteutuneesta ”Mooren laista”, tietokoneiden laskentanopeuden tuplaantumisesta muutaman vuoden välein. Lisäksi siirtonopeudet, tietoliikenteen määrä ja tallennuskapasiteetti kasvaa hurja vauhtia.

Olemme siirtyneet tietokoneajasta mobiilivälineiden aikaan laitteiden määrissäkin.

Kyse on nykyisen jo miljardi kertaa aiempaa suuremman tehokkuuden jatkuvasta tuplaamisesta joka vie meidät tilanteeseen jossa konerobotti alkaa osata tehdä ihmisen fyysisiä töitä paremmin kuin hän itse.

Suomessa tämä tarkoittaa, että jopa miljoona nykytyöpaikkaa katoaa. Osa korvautuu tietysti toisenlaisilla. Tämä ei ole uusi asia, mutta uusarvion paikka.

Korkean teknologian aikakaudella tuotannon kasvu ei enää luo perinteisiä työpaikkoja: teollisuudesta niitä katosi kymmenen vuoden aikana 100 000. Katoamassa olevien teollisuustyöpaikkojen tuntiansio on noin 25 euroa ja tilalle keinotekoisesti synnytettyjen palvelualojen tuntiansio on enää hädin tuskin 10 euroa.

Aikamme kapitalismiin kuuluu siis ei vain työn kadottaminen vaan alihinnoittaminen ja ikäsyrjintä molemmissa päissä...

Työtehtäviä tullaan automatisoimaan ennen näkemättömällä vauhdilla. Suuri kysymys on se, toistaako historia itseään ja talous luo jälleen uusia töitä automatisoitujen tilalle vai olemmeko menossa kohti täysin uutta.


Ongelmaksi tulee, että tarjolla oleva työvoima ja työpaikat eivät enää vastaa ominaisuuksiltaan toisiaan.

Maailma on perin pohjin mullistunut maatalouden koneistuksen, väestöräjähdyksen, tietotekniikan ja logistisen val­lankumouksen seurauksena. Reaalitalouden menetettyä merkitystään varjofinanssitaloudessa moni menettää työturvan, työ pätkittyy ja keskinäi­set lojaliteettikäsitykset muuttuvat työpaikoilla.

Työtä ei synny myös koska rahalla saa rahasta enemmän, velka on parempi bisnes kuin investointi.

Tosiasiassa tämä digitalisaatio on vasta alussa sen jatkuessa maailma kytkeytyy yhä laajemmin kun digitalisaatio siirtyy yhä lisääntyvissä määrin osaksi fyysistä todellisuutta. Silti neljä kymmenestä SAK:laisesta työskentelee tietokoneohjattujen koneiden tai esimerkiksi skannerien kaltaisten elektronisten laitteiden kanssa. Robottien kanssa joka kymmenes.

Työ muuttuu kun automatisointi ja etätyö vähentää sosiaalista kanssakäymistä. Postinkäsittelijä työskentelee yksin koneen melussa, ja metsäkoneen kuljettaja näkee kollegoitaan kerran vuodessa. Matkatoimistovirkailija kokee, että työstä on kadonnut suola, vuorovaikutus asiakkaiden kanssa SAK:n jäsenistökyselyssä. Työskentely tietokoneohjattujen koneiden parissa voi kutistaa vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön ja jättää kaiken hallinnan koneelle, 35 prosenttia SAK:laisista kokee olevansa työssään teknologian armoilla.

Suurimpia muutoksia on tulossa liikenteeseen, energia-alalle ja terveydenhuoltoon. Kaikissa näissä kehitys on jo selvästi näkyvissä, kuten sähkö- ja itseohjautuvista autoista ja aurinkoenergian halpenemisesta ja robottien tekemistä leikkauksista näemme.

Kehitys ei kuitenkaan koske ainoastaan miten teknologia suoraan korvaa työn tekemistä, vaan millaisia vaikutuksia etätyöllä, alustataloudella ja muilla teknologian mahdollistamilla uusilla työn tekemisen rakenteilla voi olla työn tekemiselle talouden uusien toimintamallien kuten jakamistalouden ja kierrätyksen seurauksena.

Vastaavaa on nähty ennenkin historiassa. aiemminkin. 1700-luvun lopulla teollistumisen myötä tuottavuus kasvoi kovallla vauhdilla.

Kesti kuitenkin yli 50 vuotta, ennen kuin tämä tuottavuuskasvu näkyi työntekijöiden saamana hyötynä.

Tilanne tulee oivaltaa oikein; työ ja työpaikka ovat jo eri asioita.

Jo nyt työnkuvat muuttuvat jatkuvasti; vaikka ammatit ehkä pysyvätkin, niiden sisällöt monipuolistuvat ja siksi ammatinkuvat katoavat,

Työsuhde säilyy osana työkulttuuria, mutta varsinainen työn sisältö muuttuu monilla työntekijöillä yhä kasvavassa määrin osaajien keikkatyöksi ja seuraavaksi laajenevaksi omaehtoiseksi kimppatyöksi, josta maksetaan kansalaispalkkaa - tai yksittäiset ihmiset ja pienet yritykset myyvät osaamista toisilleen vertaisverkostoissa. Työ liittyy myös ihmiskunnan suurten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen.

Yhteiskunnan ekologinen, luontoa rasittamaton uudistaminen on vaativa, työtä synnyttävä prosessi. Suomalainen yhteiskunta ja koko maailma on muutettava hiilineutraaliksi, on synnytettävä vähäpäästöistä energiaa, uudistettava rakennuskantaa ja liikennejärjestelmiä sekä kehitettävä kestävää ruokahuoltoa ja maataloutta ja tultava toimeen vähemmällä materian kulutuksella - resurssiviisaasti. Yhdyskunnat suunnitellaan uudella tavalla. Kaikki tämä synnyttää hyödyllistä uutta työtä

On hyvä muistaa, että uusien työkalujen kautta kaikkien taidot myös kehittyvät, pätevämmiksi tulleet työntekijät pystyvät siis tekemään monipuolisempia tehtäviä vähemmällä koulutuksella! Tärkeää on kuitenkin olla utelias, oppivainen ja avoin.

Kuka maksaa?

Tähän saakka emme ole perineet koneista eläkemaksuja, sosiaaliturvamaksuja emmekä veroja. Robottien suhteen joudumme tämän harkinnan tekemään, muuten turvarakenteet eivät säily.

Ajatelkaapa vain miten syvällisesti ”älyteknologian” muutos vaikuttaa päivittäisiin tekemisiimme ja välittömään ympäristöömme.

Automaatio iskee lähivuosina työllisyyteen asiakaspalvelutehtävissä ja kuljetuksissa ja ylipäätään kuluttajapalveluissa teollisen automaation kehitysvaiheen jälkeen.

Amerikkalainen tutkimusyhtiö Forrester ennusti 2015, että jo vuoteen 2021 mennessä kuusi prosenttia kaikista Yhdysvaltain työpaikoista, alkaen taksi- ja bussikuskeista asiakaspalvelutehtäviin korvautuu älykkään teknologian automaattipalveluilla.

Nämä uudet sihteerit; älykkäät agentit osaavat ymmärtää inhimillistä käyttäytymistä, osaavat yhä enemmän tehdä päätöksiä ihmisen puolesta. Olemme jo nähneet Iphoneissa sihteeri Sirin, Alexan ja Cortanan, Google Nown, jotka ovat vielä simppeleitä esimallinnoksia, mutta kehittyvät hurjaa vauhtia älyltään ja oppivat ajamaan vaikka autoa puolestamme.

Forrester ennusti vuodesta 2021 käännekohtaa jolloin vaikutukset alkavat massamitassa. Kehitys kohti tekoälyä on jo menossa logistiikassa ja vaikkapa varastotoiminnassa, jossa automaatio on korvannut ihmiset jo Suomessakin.

On selvää, että tästä seuraa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, työttömyyttä, kapinamieltä muutosta vastaan, jopa syrjäytymistä ja päihdeongelmia.




Politiikka on tästä kehityksestä pahasti jäljessä

Edessämme on väestön kasvun ryydittämä, ikääntymisen lastittama teknisesti osaamattomien, vanhentuneen koulutuksen ja taitotason työntekijöiden työtön toimettomuus ja siitä johtuva turhautuminen.

Se johtaa helposti kapinahenkeen ja helppoheikkien menestykseen.

Uusliberaali talousajattelu ei osaa käsittää sen seurauksia, koska sille työttömyys on kannattava talousmalli, jonka avulla päästään palkkojen laskemiseen. Politiikalle tässä pitäisi kuitenkin olla kaikkein tärkein tehtävä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi ja ääriryhmien demagogian ja väkivallan torjumiseksi.

Ihmisen uusi pidentynyt elämä pitää hahmottaa tapahtuvien tosiasioiden eikä eilispäivän perusteella.

Teollinen internet on yritysten väylä digitalisaatiossa. Teollisella internetillä tarkoitetaan maailmanlaajuista kehitystä, jossa fyysiset laitteet liitetään antureilla ja sensoreilla tietoverkkoon. Verkkoon liitetyt laitteet pystyvät aistimaan ympäristöään, viestimään ja toimimaan käsittelemänsä tiedon perusteella älykkäästi. Sitä on kuvattu kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi höyryn, sähkön ja internetin aiheuttamien toimintamuutosten jälkeen.

General Electricin mukaan se koostuu kolmesta pääelementistä:

1. ensin tulevat älykkäät koneet,

2. toiseksi tarvitaan edistynyt analytiikka sekä

3. kolmanneksi myös ihmiset työssä.

Vaikka Suomen teollisuuden liikevaihdossa ei ole tapahtunut suurta pudotusta, on teollisuuden työpaikkojen määrä laskenut ja teollisuuden tuotannon jalostusarvo Suomessa on pienentynyt.

Palvelun osuus kasvaa: koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus edusti jo noin 1,1 mrd. euroa teollisuuden 29,1 mrd. euron jalostusarvosta vuonna 2012.

Suomessa puuttuu vielä hyvä käsitys internet-talouden vaikutuksista suomalaiseen teollisuuteen osana globaalia kehitystä, arvio Suomen vahvuuksista ja heikkouksista teollisen internetin mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Teollinen internet on Suomelle mahdollisuus, jonka avulla voidaan saada aikaan kasvavaa, lisäarvoa tuottavaa liiketoimintaa, työtä, uutta tuloa ja hyvinvointia.

Älykkäät, verkottuneet tuotteet ja palvelut edellyttävät yrityksiltä täysin uudenlaisen, monikerroksisen teknologiainfrastruktuurin rakentamista kun perinteisten tuotteiden fyysinen paino, materiaalit ja logistiikka korvautuu virtuaalisella ja reaaliaikaisella tietotuotteella.

Ennemmin kuin myöhemmin liikennevälineet integroidaan ainakin keskenään. Ne ohjaavat itseään paikanninjärjestelmällä, josta omaa ja toisten liikennevälineiden sijaintia voi seurata reaaliajassa. Liityntävuorot lähtevät liikkeelle sinun tarpeesi mukaan syöttövuoron tultua...

Tulevaisuudessa autoilu on palvelu, jossa sinun tarvitsee vain istua alas. Kun nyt auton käyttöaste on viiden prosentin luokkaa huomaamme pian, ettei kannata omistaa yksityisautoa kuin kuljetuksen voi tilata ilman kuljettajan tarvetta kännykällä ja vaikka nukkua koko matkan ajan.

Kuljetuksesta katoaa lukematon määrä ammatteja taksi- ja rekkakuskeista autonmyyjiin, huoltoasemien myyjistä tieinsinööreihin. Auton suunnittelijat keskittyvät nyt kuljettajamukavuuden edistämiseen, huomisen sähköisessä, automatisoidussa robottiautossa olennaista kimppaliikenteessä ovat kokonaan muut asiat; kätevyys, matkaelämykset ja tilan uusi käyttö.

Tulevaisuudessa autoilu on palvelu.

”Robottiauton kilometrikustannus tulee olemaan noin puolet omistetun auton kustannuksesta. Jos prosentti ihmisistä luopuisi omista autoistaan vuosittain, pääomia autoista ja niihin liittyvistä rakenteista vapautuisi miljardin euron verran,” laskee tulevaisuustutkija Risto Linturi.

”Miljoonaa autoa enempää emme tarvitse. Autoilu tulisi muuttaa palveluksi. Jos palvelevia robottiautoja olisi miljoona, auton saisi ovelle viidessä minuutissa milloin tahansa. Sähköauto olisi ongelmaton. Akun tyhjentyessä saisi heti tilalle toisen auton.

Ratinpidosta vapautuisi miljardi tuntia vuodessa. Turhiksi jäisivät kaikki parkkiluolat, autotallit ja pysäköintialueet sekä kaksi miljoonaa autoa. Sata miljardia, valtionvelan verran, vapautuisi parempaan käyttöön, jos autot tarjottaisiin palveluna. Vuosisäästöt autonpitokustannuksista olisivat Suomessa 10 miljardia.


Tämä mullistaa koko logistiikan sellaisena kun me sen nyt ymmärrämme. Se on samalla valtava ekologinen mahdollisuus pelastaa maapallo.

Tämän kolmannen tuotannon, maatalous>teollisuus>tieto-vallankumouksen seurauksena miljoonat ihmiset tulevat laajojen mahdollisuuksien sepiksi ja kisälleiksi - itsenäisiksi tuottajiksi. He tuottavat jo tietoa omien asioidensa kustantajina, aurinkokennovoimaloillaan moni tuottaa itselleen ja myy sähköä muille, 3D toistaminen mahdollistaa materiaalien toistamisen hyödykkeiksi missä ja milloin vain.

Uuden ajan ihmisellä voi taas olla oma kotipajansa ja hän voi ylläpitää omaa nettimediaansa ja -kauppaansa ja voimalaitostaan. Kun teollinen tuotanto muuttuu tulostamiseksi, kansainvälistä kauppaa on vähemmän ja rahtiliikenne kutistuu pieneen osaan nykyisestään.

Se on lähitalouden suuri ekologinen visio.

Tuotanto demokratisoituu ja netti on ilmainen, globaali markkinapaikka. Algoritmit kohdentavat mainonnan tarkkaan ennalta asiakkaasta kerätyn tiedon perusteella. Kuluttajalle voit kohdistaa suoraan tuotekohtaisia tai paikallisia tiedotuksia ja mainoksia asiakkaan fyysisen sijainnin perusteella.

Tämä haastaa perusteellisesti ahneen tuhon opin ja järjestelmän

Kasinovarjotaloudessahan työn arvo muuttuu kun ihmistyöllä ja tavaran­tuotannolla ei ole kilpailukykyä ja kun rahaa tuotetaan rahasta pankkien kesken näillä velkaketjutuksen uusilla joh­dannais-rahainstrumenteilla kuin tyhjästä.

Nyt käy niin, että reaalituotanto voidaan palauttaa takaisin saada reaalitalous pois pelureilta.

Aloite on otettava omiin käsiin, keskittynyt talous ei sitä tule tekemään.

Vastaanpanijoita riittää; kuten nyt tämä finanssijärjestelmä ja se omistamat monikansalliset yritykset.

Vaatimus tuntuu suurelta, mutta tosiasiassahan tämä uusi yhteiskuntarakenne muistuttaa enemmän kaupunki- ja kyläyhteiskuntaa 1700-luvulla, ennen teollista aikaa, kuin uutta tuntematonta.

Pystyisimmekö me samaan kuin ihmiset silloin, tällä tiedolla, näillä varoin ja näillä vehkeillä?

Aiemmin on aina syntynyt uusia korvaavia työaloja, maataloudesta siirryttiin teollisuuteen, teollisuudesta palvelualoille nyt ei olekaan mitään pakopaikkaa. Tilannetta jossa asiat järjestyvät jonkun muun toimesta.

Amerikkalaistutkijat puhuvat ”nowhere to run” ilmiöstä arvellessaan että massatyölle ei ole korvaajaa robottien ja bittien maailmassa. Osa matalan osaamisen työläisistä ei löydä enää uutta työtä, sillä koneet ovat taidoiltaan jo vastaavalla tasolla, mutta kustannuksiltaan edullisempia.

Suomalaistutkijat ovat samoilla linjoilla kuin amerikkalaiset.

”Tuleva murros lienee työtehtävien haastavuuden kehityksen suhteen erilainen. Kun työt syntyvät lähinnä aloille, joiden tehtävät eivät ole rutiininomaisia tai helposti opittavia, on uudelleensijoittuminen vaikeampaa. Kaikista ei voi tulla lääkäreitä, tutkijoita tai datan louhijoita. Korvaavat työt ovat mitä todennäköisimmin paljon aiempaa monimutkaisempia. Vaikka kyvyt riittäisivät, kouluttautuminen uusiin ja haastaviin tehtäviin vie joka tapauksessa kauemmin aikaa."

Osmo Soininvaara pohtii vaihtoehtoista korvaajaa näin: ”ratkaisu on periaatteessa palveluissa. Työttömästä vaihetyöntekijästä ei tule aivokirurgia, mutta aivokirurginkin työtä voidaan jakaa sillä, että hän keskittyy työhönsä ja joku toinen pesee hänen paitansa. Teollisuusyhteiskunnat ovat nykyisin palvelutalouksia, mutta juuri yksityisten palvelujen osalta Suomi on kehitysmaa teollisuusmaiden joukossa. Verotuksemme on trimmattu suosimaan teollisuutta ja siksi se estää palvelualojen kehitystä.”

Soininvaara on useasti kummeksunut miksi olemme niin huolissamme siitä, että saamme lisää vapaa-aikaa, sehän on ollut läpi historian kulun enemmän ihmisten haave kuin uhka.

Kyse on tietenkin huolesta mistä saamme rahat elämiseen.

Ymmärtävätkö ihmiset yhteiskunta- ja elinkeinoelämän johdossa mitä tuleman pitää järjestelmien ja rakenteiden muuttuessa?

Me emme mahda teknologian muutoksille mitään, mutta muutoksen seurauksiin me voimme ja meidän pitää vaikuttaa.

Emme voi olla maailman murroksessa tahdoton vastaanottaja vaan meidän pitää päättää itse miten me ”uhan” hyödynnämme mahdollisuudeksi. Varmaa näet on, että talouden hallitun kasvun sijaan tulemme näkemään finanssikriisin kaltaisia erilaisia ja vielä ennakoimattomia verkostoituneen yhteiskunnan ilmiöitä.

Sipilän hallitus haki apua viennin piristämisestä kustannuskilpailukykyämme parantamalla.

Kyllä: tarvitaan palkkamalttia pitkään, työajan pidennystä, sopimiseen liikkumavaraa ja julkisen hallinnon modernisaatio, joka on aivan muuta kuin leikkaus ja yksityistäminen.

Tosiasiassa mistään näistä tärkeistä palkka- tai rakenneuudistustoimista ei kuitenkaan ole ei ole 2020-luvulle apua ellei nyt tajuta myös älykään automaation rajuja vaikutuksia työhön ja sen mahdollistaman uuden lähitalouden vaikutusta vientikauppaan; työn ja kuljettamisen tekniikan, määrän ja tarpeen muutosta ja ammattien korvaantumista teknologioilla.

Tämä on yhteiskuntasuunnittelua ja etiikkaa yhtä lailla. Teknologian kehitys on nopeampaa kuin koskaan.

Ongelmien ja ratkaisujen ideaatio

Ongelmana ei ole ymmärtää mitä kone voi tehdä vaan kykymme määrittää mitä niiden tulisi tehdä, kuinka osaamme hyödyntää, mutta myös antaa kehitykselle, radikaaleille teknologioille ja keinoälylle tehtäviä, tavoitteita ja päämääriä.

Keinoäly, kaiken instrumentointi, kuljetuksen ja logistiikan robotisaatio ja automatisointi, bioteknologia, energiateknologian muutos, ja teollinen internet ovat jo tapahtuvia kehityksiä.

Teknologia muuttaa lähivuosina taloutta, demokratiaa, hallintoa, ja ihmisten toimintatapoja. Se voi vaikuttaa jopa koko ihmisen evoluutioon pitkässä juoksussa. Teknologia voi olla avain ilmastonmuutoksen ratkaisuun, tai luonnonvarojen ylikuluttamisen edistäjä, ihmispäättäjän valinnoista riippuen.

Joudumme itse asiassa käymään läpi koko kuvan ihmisten toimeentulon mahdollisuuksista ylipäätään, miettimään yhteiskunnan järjestäytymistä ”työn ympärille”, miten uudet ”työt” vaikuttavat identiteettimme, mikä lopulta on ”työtä”, onko muuta yhteisöä ja mieltämme edistävää tekemistä kuin ”työ”.

Minkälainen on kylä ja kaupunki toimintarakenteena huomenna. Tässä on Suomessa nukuttu, valmistelu pahasti kesken ja toimenpiteet kadoksissa. Teknologian kehityksellä on laajoja vaikutuksia lähes kaikkiin tuntemiimme aloihin, toimintatapoihin ja arkeen. Valitettavasti keskustelua kehityksen suunnista kuitenkin käyvät monilla aloilla vain ”asiantuntijat”, jotka kehitystä parhaiten ymmärtävät. Poliittinen johto, yhteiskuntasuunnittelu ei vielä uskalla katsoa riittävän kauas.

Vaihtoehto ihmisen itsenäisyydestä ja lokaalista itsehallinnosta on suuntautua työn uuteen ideaan.

Tällöin hyväksytään, ekologisen periaatteen perusteella, myös yhteiskuntaa edistävä vastikkeellinen kansalaistyö, kansalaispalkka; eli uuden työn ja sosiaaliturvaa osin korvaava perustulo ja työn määrän vähentäminen ei onnettomuutena, vaan kahdeksan tunnin työviikkoon verrattavana poliittisena vaatimuksena ja voittona.

Samalla uudistettaisiin koko jämähtänyt työelämä ja monimutkainen sosiaaliturva.

Työ­ajan pi­täi­si hen­git­tää myös eri­lais­ten ruuh­ka­huip­pu­jen, kau­si­vaih­te­lui­den, viik­ko­ryt­min ja päivittäis­piikkien tah­tiin.

Siinä pitäisi toimia kuten ekonomisti Pekka Tiainen ehdottaa; työ tulee jakaa ja järjestää uudelleen.

Tehdään työaikapankkien järjestelmällä sitä silloin kun tarve on, tarjoilija viikonloppuna eikä tiistaina, ratikkakuski ruuhka-aikaan, marjanpoimija kesällä rinnekoneen kuljettaja talvella, näinhän toimivat jo projektihommalaiset.

Kahdeksan tunnin työpäivä on kirjoitettu lakiin, se estää.

Olisiko parempi jos olisikin viikkotyöaika tai kuukausityöaika tai ei aikaa ollenkaan vaan suorituskorvaus

Kenen vapaudet siinä kasvaisivat ja kelpaisiko se vapaus?

Tehdään vähemmän kun se on ollut ikiaikainen vapauden unelmamme, ei lomauteta vaan lyhennetään työviikkoa kriisissä.

Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli vuoden 2015 lokakuussa 68,4 prosenttia, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä enemmän vuoden 2014 lokakuuhun verrattuna. Tiai­nen las­kelman mukaan sen nos­ta­mi­nen 75 pro­sent­tiin vaa­ti­si 150 000–200 000 työ­paik­kaa li­sää. Siitä puolet oli jo plakkarissä vuonna 2019 alussa.

”Työ­elä­män pi­täi­si hen­git­tää myös suh­dan­tei­den tah­tiin,” sanoi Tiainen Helsingin Sanomissa 2015.

Niin tapahtuu Saksassa, kun töitä ei ole työaikaa lyhennetään, valtio korvaa osan.

Kun uhka nowhere to run, työn seuraavan korvaavan aallon puuttumisesta kasvaa, on siis pakko miettiä koko työn idea uusiksi.


Tästä ei yksikään poliitikko ole uskaltanut puhua.



Näyttökuva 2021-2-11 kello 11.04.13.png
KOLMAS  ELÄMÄ kirjan kansi
   Keskustele, kommentoi, debatoi, ota osaa!                             

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.