Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

© 2017 by Innokit. Proudly created with Wix.com

Lisää kumppanimedioissa

I'm a paragraph. Click here to add your own text and edit me. It's easy.

44. KOLMAS ITSENÄISYYSTAISTELU. Johtopäätökset ja ratkaisut

May 31, 2019

 

 

Kolmas itsenäisyystaistelu; ratkaisut

Pienen kansan oma tie on yhteinen 

 

Suomea kiitetään lukuisissa vertailuissa maailman parhaaksi maaksi asua ja elää, joka antaa eniten hyvää maapallolle.

 

Se on ulkopuolinen arvio, joka pitää ottaa kehittämisen ohjenuoraksi ja säilyttää voimassa teknis-ympäristöllisten haasteiden ratkaisemisessa. 

 

Olemme saavuttaneet maineemme kansalais- ja hyvinvointimalliemme, tasa-arvon ja oppineisuutemme ansiosta.

 

Niiden tulee olla vahvuuslakimme myös tulevaisuudessa. Etuasemamme myös velvoittaa meitä hyvään.

 

Sillä miten teknologia kehittyy, ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, miten sitä käytetään.

 

 

 

Kansalaiset ovat kyllästyneet sääntelyvirkavaltaan

Tutkimus kertoo (Katja Mäkinen 2012) että kansalaisille on Euroopan Unionin arjessa annettu vain hallittavien paikka olla ilman todellista mahdollisuutta toimia.

 

Suomalainen tutkimus kertoo, että uudet kansalaisaktivistit eivät enää toimi vallan valvojina, eivöt edes vapaaehtoisen kolmannen sektorin kautta, vaan organisoituvat omin ehdoin itse. Usein vain yhtä asiaa varten tai sitten luodakseen kokonaan ryhmän mieleisiä palveluja, tuotantoa tai tapahtumista. Virkavaltaisessa komiisbrysselin Euroopassa ja säääntelysuomessa ei olekaan siksi ihme kun ilmenee, ettei kansaa kismitä omassa lokerossaan omaa vierantuniesuuttaan elvä lakitehdas politiikka vaan virkavalta, joka näitä sääntöjä valvoo tulkitsee ja toteuttaa.

 

Epäluulo demokratiaa kohtaan on kytköksissä rakenteisiin kohdistuvaan epäluuloon - ja nämä kaksi vahvistavat toisiaan.

Asia ei ole luonteeltaan vähäinen, se purkautuu vielä ihmisten omana aloitteena, mutta itseorganisoituu yhtälailla myös ääriliikkeinä.

 

 

 

 

Johtopäätös on sallia ihmisten pyrkimys tehdä ja toimia; omaehtoisesti ja itseorganisoituen. Konflikti syntyy jos ei saakaan tehdä hyvää.

 

Suomen tulee viedä Eurooppaan uusia ideoita, ajatuksia ja innovaatioita huomisesta ja kansalaisyhteiskunnasta lähtien, tukien pieniä yrityksiä ja suosien ekologisia periaatteita, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta, todellista läheisyysperiaatetta ja vähempää regulaatiota.

Meidän tehtävämme ei ole olla pankkien, suurteollisuuden ja pysähtyneisyyden lobbareita.

Päämääränä tulee olla Euroopan kansalaisten aseman muuttaminen hallittavista objekteista yhteiskunnan subjekteiksi, joiden yhteisöminä, työllisyys ja hyvinvointi ovat politiikan keskiössä suurten yritysten suosimisen sijaan.

 

Tarvitaan re-regulaatiota eli byrokratiaa purkavaa vastasääntelyä, jolla täytyy luoda ei ideologinen vaan joustavuutta ja omaehtoista kansalaisyhteiskuntaa avaava, muodoltaan parlamentaarinen, demokraattinen prosessi, jotta se on muutakin kuin valtiovastaisuutta. Re-regulaation tehtävä ei ole purkaa kansalaisten terveyttä, turvaa ja hyvinvointia turvaavia standardeja vaan järkeä vailla olevaa byrokratiaa ja huonoa palvelua.

 

Emme voi enää olla ajopuu muutoksen virrassa ja katsoa muu- tosta menneiden vuosien tapaan peukku alaspäin katsomossa toivoen kaiken pysyvän ennallaan. Toimintatapoja on muutettava ja suunta määritettävä ja sen jälkeen johdettava muutosta yhteisesti haluttuun suuntaan.

 

 

Muutos merkitsee elämäntavan muutosta 

 

Pysyvän hitaan kasvun ja digitalisaation vaikutus ulottuu maailmanlaajuisesti, eikä se ole Suomen erityisongelma.

Digitaalinen talous on jo mullistanut talouden pelitavat avatessaan mahdollisuuksia uusille rakenteille, yrityksille, palveluille ja tavallemme toimia. Samalla se merkitsee suuria riskejä jo vakiintuneille toimijoille ja työpaikoille.

 

Minulle sen suurin merkitys on mahdollisuudessa lähitalouden nousuun lokaalin tai globaalin jakamismallin kautta. Tämä muuttaa kulutustapoja ekologiseksi eduksi, yhteisölliseksi toi- minnaksi, säästää perheiden ”pääomasijoituksia”, luo uutta työtä ja siirtää aloitteen ihmisille luodessaan rinnakkaisen verkottuneen lähitalouden ”läheltä kauas” -mallin kansan talouteen – sanat erikseen kirjoitettuina.

 

 

Suomen tulee ottaa digitalisaation ja robotiikan haaste vastaan kansallisena mahdollisuutena. 

Halu menestyä tarkoittaa pyrkimystä olla kansalaiskansakuntien kehityksen etujoukossa älyä käyttäen, lähi- ja jakamistaloutta suosien; radikaaleja teknologioita hyödyntäen, mutta sisällön ja palvelun kautta uudistuen. 

Jakamistalouden uusi tuleminen liittyy uuteen kommunikaatioteknologiaan ja ihmisten uuteen tapaan toimia, jossa omistaminen on korvautumassa käyttöoikeuksien tilapäisellä hallinnalla ja oikeudella. 

Todistamme – huomaamattamme – historian suurinta muutosta lähiympäristössämme. Hallinnosta katsoen kuntien asema muuttuu rajusti ja kunnallinen itsehallinto heikkenee valtion ottaessa valtaosan kunnallisveron tuotosta ja toiminnasta kunnilta, pitäessään rahat, mutta jakaessaan liian heikoksi jääville maakunnille sote- ja aluetehtäviä – ilman veronkanto-oikeutta.

 

Kansalaiskatsannosta näkien lähiyhteisö muuttuu uusien radikaalien teknologioiden ja tekoälyn siivittämänä kokonaan toiseksi. Itseohjautuva liikenne muuttaa liikenteen yksityisen logiikan yhteiskäyttöisyyteen ja poistaa parkkitalojen ja -paikkojen tarpeen pääosiltaan. 

 

Kaupunkisuunnittelu joudutaan miettimään kokonaan uudella tavalla glokalisaatiosta ja megapolikehityksestä kohtuen. Glokalisaatiokatsannossa peruspilari asettuvat George Ritzerin mukaan näin:

 

1. Pluralismi, alakulttuurien kirjo ja monikulttuurisuus lisääntyvät maailmassa, glokalisaatio lähestymistapana tunnustaa kulttuuriset erot.
2. Glokalisaatio painottaa yksilöiden ja ryhmien tärkeyttä luovina toimijoina.
3. Sosiaaliset prosessit ovat sattumanvaraisia.
4. Kulutustavaroita, mediaa ja kulttuurisen vaihdon tärkeitä voimia ei nähdä enää täysin pakottavina
.

 

Onnistuaksemme pitää ottaa kansa ja koko maa mukaan muutoksen tekijöiksi.

 

Vaurastumme myymällä mallimme maailmalle uudella tavalla. 

Nyt se on mahdollista, vain tahtoa vaaditaan.

Suomalainen päätöksenteko perustuu julkishallinnossa skenaarioihin: arvioituun tulevaisuuteen ja yhteisymmärrykseen, konsensukseen nojaavaan malliin.

Se ei enää riitä, tarvitaan myös riskipitoisia irtiottoja ja rohkeutta hypätä keulille uuden omaksumisessa ja toteuttamisessa.

 

 

Globalisaation rinnalle palaa glokalisaatio; mikromitan keskenään linkittyvä lähitalous.  Se on pienen maan mallin mukainen globaali voimatekijä.

Maailman ihmisten suuri sauma on teknisten ja lähitalouden mahdollisuuksien jakamisessa kaikkialle ja kaikille. Se merkitsee uutta ajattelua ja toimintatapaa, jossa asioita pitää miettiä vertaiskehitykseen perustuvien digitaalisten yhteistyömahdollisuuksien kautta.

Avain on ymmärtää, hyväksyä ja hyödyntää kehitys nyt. 

Tämä ei ole tekniikkaa vaan sisällöllinen mahdollisuus. Olemme kerran jo onnistuneet  oman ideamme globaalissa, vaikuttavassa mallintamisessa jakamalla vaativa kehitystyö : esimerkkinä open source käyttöjärjestelmä - suomalaissyntyinen Linux.

 

Nyt kun teollinen tuotanto jakaantuu yhä enemmän tulostamiseksi, vanhan mallin kansainvälistä kauppaa tarvitaan vähemmän. Nykyisellä kasvuvauhdilla 3D-tulostus on 2030-luvulla autoteollisuuden kokoinen bisnes. Se tarkoittaa kuljetustarpeen vähenemistä.

Periaatteessa uusi lähitalous ja mikrotuotantomallit voisivat vähentää myös ratkaisevasti kenenkään tarvetta muuttaa mihinkään.

 

 

Maahanmuuttajat voivat olla strateginen etu ja hyöty

Kehitys on  johtanut meidät keskinäisen yhteistyön välttämättömyyteen, ihan pakkoon sietää toisiamme. Sisään kääntyminen johtaa toiasiassa ulkopuolisuuteen. Meidän kaikkien pitää olla valmiita oppimaan uutta ei vastustaa sitä. 

Digitalisaatiolle ei voi panna rajoja kiinni, mutta sen avulla voidaan rajoja kaataa ja ylittää.

 

Kun näin käy, suomalaisten pitää ajatella mikä on silloin kansakunnan osaamisen jakamismalli ja  markkinapaikka ja mihin todellisuuteen ja taitoihin itseämme - ja maahanmuuttajia - pitää valmentaa keskinäisen hyödyn näkökulmasta.

On mentävä vanhoista uusiin rakenteisiin, ratkaisumalli lähtee innovoivan, itsenäisen kansakunnan uudesta tekemisen, työn ja ansainnan verkostoyhteistyömallista. 

 

Kaikki keskittyy maailmassa suureksi, mutta samalla palataan vanhan hyvän ajan yhteisöllisyyteen uuden tekniikan avulla kun kaikki kaukainenkin tulee omaan taskuun. 

Suuren rinnalle syntyy pientä mukavaa. 

Siitä seuraa paljon hyvää, mutta ongelmatonta se ei ole. 

 

Uuden yhteiskuntasuunnittelun malli on glokalisaatio; lähitalous: verkostoiva kansalaisten osallistaminen, jakamismallinen talous ja  työtapa, läheltä kauas markkinointi ja helpot työkalut.

Meidän on löydettävä vanhentuneen tilalle uutta, sellaista, jota ei vielä ole olemassa – se meidän pitää osin itse kehittää ja rakentaa.

 

 

Teknologia tähän on valmis, ajatus kesken.

 

Maailma tarvitsee nyt tutkijoita, mutta ennen kaikkea kansalaisia, jotka ovat valmiita kehittelemään vaihtoehtoisia malleja linustapaan myös yhdessä; ruohonjuuritasolta käsin, silloin kun pitää.  

Nyt pitää.

 

Uusi lähitalous, horisontaalisesti verkostoituva miniekonomia on myös suuri ekologinen visio, jossa kylä kilpailee kaupungin kanssa missä vain.

 

On tärkeää ottaa ihmiset itse mukaan digidemokratian ja osallistumisen kautta, sille ei ole mitään teknistä tai fyysistä estettä. 

 

Ratkaisut: 

 

  1. Kaiken lähtökohtana on jokaisen ihmisen arvon ja tasavertaisuuuden tunnustaminen yhteiskuntakehityksen perustana. Ihmisen toiminnot ovat sopusoinnussa luonnon kiertokulun kanssa,

  2. Vahvistetaan suomalainen kierto- ja jakamistalous ja kansansivistysihanne, glokalisaatiostrategia valtiksemme globalisaatiokehityksessä.

  3. Omaksutaan, oppiminen, digitaaliset vahvuuslajimme ja suomalainen hyvinvointiyhteiskuntamalli robotiikka, tekoäly ja verkostoitunut digitalous strategisiksi kansallisiksi lähtökohdiksi johon toimintauudistus perustetaan.

  4. Silloin pitää luoda äly-yhteiskuntasuunniteluun uusi ajattelu ja suunnittelun mallinnos.

  5. Tarvitaan työvälineistö ja tahtotila. 

 

Suomen tulee vihdoin siirtyä kehitysmaan teollisesta bulkkitalous-hierarkiasta tietoajan ja ekohaasteen edellyttämään rakenteeseen - ja mahdollisuuteen.  

Suomen talousmalli on perustaltaan raaka-aineen tuottajan vieläkin alhaisella jalostusasteella toimiva harvojen suuryritysten malli. Meidän pitää synnyttää sen rinnalle omia uusia vahvuuslajeja yhteiskunnan ja suomalaisten osaamisen perusteella. 

Nyt me vielä suunnittelemme huomisen yhteiskuntaa eilisen: teollisen yhteiskunnan rakenteiden malleista emmekä ota edes teknologian ja jakamisen mahdollisuuksia käyttöön koko yhteiskunnan, työn, onnellisuuden, vaikuttamisen tai yritystoiminnan kehittämisprosseista. 

Kyse ei ole laitteista, tekniikasta vaan niiden luomista mahdollisuuksista.

 

Meidän ei auta kuin jakaa yhteistä kakkua entistä enemmän kaikille. Markkinatalous kaipaa uudistamista ahneuden ajan tuhon seurauksena. Pitää huomioida luonnon rajat ja lisääntyvän väestön synnyttämä pakko jakaa rajallisia voimavaroja paremmin.

Voimme valita kahden vaihtoehdon välillä, teemme yhdessä toisiamme varten tai hamuamme mahdollisimman paljon vain itsellemme eläessämme kodinturva piikkilankojen takana.

Me voisimme tehdä yhteiskuntamallistamme myös vahvuuslajin esimerkin viennin kautta.

 

Jakamistalous on internetin ja robotisaation seuraus. Se murtaa kapitalismin perinteiset rakenteet ja haastaa sitä. Siksi se on saanut etuaan puolustavat mahtavat jarruttajat liikkeelle. Uusi yhteiskunta suunnitellaan kuitenkin huomisen mahdollisuuksista ei eilisen saavutetuista eduista.

 

 

Maakunta- ja soteuudistus mahdollistavat oikein tehtynä, glokalisaatiostrategiasta ponnistaen, Leijonan loikan suoraan äly-yhteisöihin; digitalisaatiota ja robotisaatiota hyödyntävään uuteen Suomeen.

 

Syntyy lähitalouden ja jakamisen mahdollisuus koska maapalloinen digitalisaatiokehitys mahdollistaa samalla kuitenkin myös paluun lähelle: glokalisaation, samalla mille tahansa luovuuden tulokselle syntyvät globaalit mikromarkkinat. Ei olisikaan vain keskittävää metropolipolitiikkaa vaan sen rinnakkaismoottorina MuuSuomi-mahdollisuus.

 

Massatuotannon rinnalle - ja joskus sijaan - syntyy mikrotuottajien verkko, jossa jokainen solmu on oma rinnakkainen tai täydentävä verstas, puoti tai palvelupiste. Se sisältäisi monityöpaikka-, moniansio-, osa-aika-, pätkä- ja yrittäjätyö korvaa säännölliset palkkatyön malleja.

 

Tutkivan oppimisen ja itse tekemisen sekä yhteisöllisen tuottamisen ja innovoinnin (crowdsourcing) merkitys kasvaa välttämättömyydeksi, lisäarvoa tuovat luovat yhteisöt ja omat verkostot joihin kukin kansalainen tai yhteisö, yritys kuuluu.

Kehitys on johtanut meidät keskinäiseen yhteistyöhön, sisään kääntyminen johtaa ulkopuolisuuteen.

Anu Kantola:  ”Päinvastoin kuin usein tulee ajateltua, ei ole olemassa yhtä alkuperäistä ja oikeaa isänmaallisuutta. On vain historian tilanteita, joissa eri maille on muokkautunut omanlaisensa isänmaallisuus ja kansallisuusaate vastauksena kunkin ajan tarpeisiin... Fiksut yhteiskunnat luovat itsestään joustavasti tarinan, joka auttaa niitä selviämään kussakin historian vaiheessa. Vähemmän fiksut yhteiskunnat käpertyvät historian ulkomuseoiksi ja kuihtuvat pois.”

 

Kuka tahansa voi tarjota erityisosaamistaan maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla, se merkitsee uudenlaisia yhteistyömalleja ja työpaikan mallinnoksia. Tavaran omistaminen muuttuu tavaran yhteiskäytöksi, mitä järkeä on enää omistaa oma itseohjautuva auto yksin?

 

Tämä ”lähidigitalisaatio” on samalla globalisaation veli, ei vastainen vaan täydentävä, parhaimmillaan jopa haittoja eliminoiva rinnakkainen kehitys.

Suomessa struktuurinen muutosmahdollisuus lähtee älyasunnoista, älykyliin ja -kaupunkeihin ja älysuomeen saakka. 

 

Suomella olisi juuri nyt sote-, kunta-, sosiaaliturva-, yhdyskuntasuunnittelun ja aluehallinnon rajussa muutostilanteessa mahdollisuus samanlaiseen yhteiskunnalliseen digileijonan loikkaan mikä Virossa toteutui. Se edellyttää kokonaan uuden yhteiskehittämisen; lähitekemisen ajattelutavan ottamista vahvuuslajiksi hallinnon ja palvelurakenteen uudistuksiin.

 

Ratkaisut: 

  1. Uuden hallituksen digitalisaatiohankkeen toiminta-ajatus pitää asettaa perustumaan tasapaino-, kansalais- ja lähitalouden, glokalisaation ottamiseen kansalliseksi strategiseksi politiikka-ankkuriksi ja kilpailukeinoksi globalisaatiokehityksessä. 

  2. Luodaan metropolikehityksen rinnalle MuuSuomi-ohjelma.

  3. Hyödynnetään Suomi Onnelan ja parhuusmaineen myyntikampanjalla kiinnostus, yhdistetään siihen markkinapaikka-verkkotori, jakamistalouden työpaikkamallit, omaehtoinen kansalaisaktivismi,hyvinvoiti.,  yhteiskuntapavelut ja verkostotyökalut ja koko Suomen verkkokauppojen markkinointijärjestelmä jossa mediayhtiöt ovat mukana.

  4. Tarvitaan vuonna uusi pitkän tähtäimen talous ja ympäristö, hyvinvointi ja kulttuurikansakunnan SUOMI 2050 toimenpideohjelma ja sitä koskeva kansalaiskeskustelu. Se tulisi työstää laajan yhteiskehittömishankkeen muiodossa jossa neljäs sektori olisi vahvasti mukana.KOLMASKO

 

Kansalaisuus ja digihyöty-demokratia. Kansalaiset hallittavista vastademokratiaa käyttäviksi ja hyvää tekeviksi toimijoiksi ja osallistujiksi eli kansalaiset voivat olla hallittujen sijaan itseorgansioituvia; toimivia omaehtoisia osallistujia.

 

Suomen saavutettua sadan vuoden iän on myös kansalaisuudelle löydettävä uusi muoto; hallittavat ovat muuttumassa alamaisista; hallinnan subjekteista, spontaanisti ryhmän kautta vaikuttavaksi osallistujiksi.

Tämä luo kansalaisuuteen uutta, ihmisen itsenäisyyden kehikkoa.

 

Teknologinen horisontaalisen kumppanuuden synnyttämä aikaansaamisen prosessi on ollut maailmassa ”avoimena koodina” käytössä jo pari vuosikymmentä. Vastapainona lisenssimonopoleille sadattuhannet hakkerit, kehittäjät ovat luoneet linuxejaan ja antaneet näin toisen mahdollisuuden monikansallisten jättien toiminnalle. 

Tässä on mallia myös kansalaistoiminnan ja vastademokratian, kansalaisten opposition toimintaan ja tapaan toimia. 

Jakaminen, sharing, jakamistalous ja yhdessä kehittäminen ei ole uusi asia ihmiskunnalle, mutta tässä tietoajan ja verkkojen maailman laajuudessa ja vauhdilla kyllä.

 

Tällaisen ”kansalaisopposition” ideaan kuuluu siihen olennaisena osana opposition käsitteen tulkitseminen ei vain eri meiltä olevana vastustavana vallassa olevaan suuntaan kohdistuvana vastustusta ja vastarintaa harjoittavana toimintana, vaan myös hyvää aikaansaavana, rinnakkaisena ja haastavana verkostotoimintana. Kansalaisoppositiotoimintaan kuuluu valtaan vaikuttaminen, se on vallan haastava väline, mutta se ei voi olla tilapäisyytensä ja ”projektimuotonsa” vuoksi hallinnan väline.

 

Kansalaisille, oppositioon – valtaan nähden – täytyy löytää uusia helppokäyttöisiä työkaluja käyttöön, jotta yhteys ja verkostot, vaikuttavuus saadaan syntymään. 

Osa niistä on jo käytössä, liike on jo liikkeessä. 

 

Tietoverkkojen kautta kansalaisoppositioiden vastademokratian ja yhteistoiminnan verkot toimivat asiasta lähtien, ilman institutionaalisia säännönmukaisia rakenteita, mutta tehokkaiden verkkotyökalujen avulla pystyvät luomaan ponnekkaita ja päämääräorientoituneita toimia, painostusta, tapahtumia, projekteja ja prosesseja – vaikutusvoimaa myös läheltä kauas. 

Se voi synnyttää myös hyvien asioiden kierteitä, verkkojen ja verkostojen kautta kloonautuvaaja monistuvaa muutosprosessia maailman parantamiseksi kuin ei koskaan ennen. 

 

Ratkaisut: 

1. Kansalaisoppositiolla on hyvän tekemisen ja vastademokratian toimintamalli. Se pitää panna liikkeelle. 

2. Prosessoidaan ad-hoc tyyppiselle kansalaistoiminnalle toimintamalli ja verkkotyökalut.

 

KUVAKIRJA EHDOKSISTA:

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload