• Admin

Hopeatalous; hyvä on, lasketaan sitten vanhojen hinta Esko Ahon kanssa, lue tv-ohjelman taustajuttu

Päivitetty: 20. lokak. 2021



HOPEATALOUS: ELÄKETYÖLÄINEN ESKO AHO VELI-ANTTI SAVOLAISEN VIERAANA KOLMAS ELÄMÄ TV-OHJELMASSA ALFATV KESKIVIIKKONA13.10.2021 KLO 20.30

KOLMAS ELÄMÄ 1/8 TELEVISIO-OHJELMA Katso Esko Ahon ja Veli-Antti Savolaisen keskustelu.

Taustaa Kolmas elämä tv-ohjelmalle:

OTE VELI-ANTTI SAVOLAISEN KOLMAS ELÄMÄ KIRJASTA,

Murskataanpa nyt myytti vanhojen ihmisten, eläkeläisten aiheuttamasta taloudellisesta rasituksesta yhteiskunnalle.


Käytän esimerkkinä omaa ikäpolveani suuria ikäluokkia laajasti, heitä, jotka syntyivät 1945-1954.

Elinkamppailussa vahvemmat syövät heikommat. Nykyiäkkäät ovat pidentyneen elinaikansa vuoksi biologisia edunsaajia, jotka elävät jatkoaikaa aiempia kuolonaikoja vuosikymmenillä uhmaten.

Siksi heihin on talouskatsannossa suhtauduttu kuin kuluerään, jota täytyisi karsia jotta eläkepommi ei räjähtäisi tai eläkerahastoja jouduttaisiin siirtämään sijoitustoiminnasta eläkkeiden maksuun.



Ihmisen suurin toive on olla kuolematta - elää mahdollisimman pitkään.

Vanhemman ihmisen suurin toive on pysyä järjissään loppuun saakka - tai ainakin mahdollisimman pitkään.

Yhteiskunnan suurin toive on, että vanhojen ihmisten tuottavuus, kuluttaminen ja pysyminen terveinä toimisi niin, että neljäs ikä jolloin he raihnaisina aiheuttavat eniten kuluja jäisi - mahdollisimman lyhyeksi.


Ihmiset syntyvät osaksi luontoa, luontokappaleiksi kukin lenkiksi koko luonnon kiertokulkua jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihmiset poikkeavat muusta luomakunnasta siinä, että heillä on muita lajeja enemmän kykyä vaikuttaa ympäristöönsä ja laumautua omasta mielestään kehittyneellä tavalla yhteisöiksi. Ihminen on muodostanut yhteiskuntia erillisiä laumoja varten, jotka puolestaan ovat tehneet yhteisiä sääntöjä laumaa ja jopa koko ihmislajia varten. On laadittu lakia ja sopimuksia, synnytetty hengen kautta kulttuureja, moraalia ja arvoja on paljon niinkuin ihmisiäkin.

Luonnon kiertokulku: siemenen kasvu>syntymä>elämä> ja kuolema on sama elämänkulku kaikille, olit sitten uskon varassa tai luonnontieteen vaikuttama,

Ihmiset elävät samat elämänvaiheet kuka lyhyempään kuka pidempään.

Sukupolvet lapsina, nuorina, toimeentuloa etsivinä ja saavina, sekä loppuaan kohti kulkevina eivät poikkea pitkässä juoksussa niin paljon toisistaan kuin omana aikanamme luulemme.

Luonto suo vanhoille ihmisille, ihan jokaiselle, pitkän elämän kautta elämän tietoa, -kokemusta ja kykyä nähdä eri elämän vaiheet ja kokonaisuus paremmin kuin ne, jotka ovat vasta elämän alkumatkalla vailla kokemusta tulevasta. - Luonto tosin on antanut testostereonia sukukypsyyden alkuvaiheeseen niin paljon, että se johtaa myös minäkyllätiedänkaikki-tunteen, jonka sokaistavassa valossa mennään lujaa.


Yhteiskuntaa tarkastellaan ja rankataan pääosin vain talouden kautta, se on korostunut viimeisen 40 vuoden aikana. Vallalla oleva lännen valkoinen talous näkee kaiken kulutuksen kautta, jossa yksilön tehtävä on kuluttaa hyödykkeitä ja olla markkinoiden käytettävissä tuottavana koneiston ei enää luonnon osana.



Ensiksi yhteiseen elämäämme vaikuttaa siis markkinatalousoppi. Se haluaa yhteiskunnan huolehtivan mahdollisimman vähän asioista ja jättävän palvelut ja tuotteet markkinoiden vastuulle. Tässä uskossa olevat väittävät, että markkinat toimivat terveyden- ja vanhusten hoitoa myöden paremmin ja tehokkaammin kuin julkinen; yhteinen toimija.

Valtio kelpaa apuun vain sota-, finanssi-.eko- ja pandemiakriiseissä.


Toinen yhteiseen elämäämme vaikuttava tekijä on laumojen taipumus elää sisäänpäin ja nähdä jokainen ulkoa tuleva susihukkana joka on vieraslaji lauman etnisnationalistisessa reviirissä.


Kumpikin virtaus katsoo samaan suuntaan sillä laajuudella mitä katsomus omassa navassa antaa.

Talouden vallanneessa ahneuden ajassa nähdään maailma suuremman lompakon kautta ilman huolta huomisesta - maailman säilymisestä. Siinä usko lauman johtajien jumalaiseen viisauteen on myytitetty taas kerran uuden aateliston suuryritysläänitysten bonusten kautta.


Elinaluevartijat, lebensraumvahdit merkitsevät reviiriensä rajat ja puolustavat omaksi ottamaansa elintilaa. Kun sitten, häirittyämme luonnon kiertokulkua yli sen sietorajan, tulee kaikkia laumoja karsivia vitsauksia, niinkuin niitä nyt alkaa taas syntyä yhä enemmän, lauma toimii pakokauhussa sulkien reviirin.

Keväällä 2020 vanhat ihmiset ensin velvoitettiin sitten suositeltiin pysymään muista erossa. Se oli monille suuri elämän muutos, raskasta ja pelottavaa aikaa.

Se ei ole väistynyt kun yksinäisyyden lisäksi harteille heitetty syyllisyyden viitta, vaikka yli seitsenkymppinen on pikemminkin uhri. Me kuolemme enemmän kuin muut ikäryhmät tähän tautiin ja siksi yksin jääminen on ollut erityisen raskasta osalle vanhoja. Henkinen olo vaikuttaa väistämättä fyysiseen terveyteen.

Koronavirus opettaa kuitenkin meille, että tämä koko ihmiskuntaan ulottuva uhka koskee eri muodoissaan meistä kaikkia, ihan jokaista. Olemme tehneet maailmasta yhden vaikka nyt puolustaudummekin sulkemalla rajoja ja ovia. Sokea Reettakin näkee, että ei tässä ole kaikki, olemme vaakalaudalla. Vain oman käytöksen muuttaminen auttaa. Onneksi olemme nähneet, että se myös hyödyttää.



Ihmisellä on kyky tuhota vieraita viruksia, mutta teho vaihtelee niin ihmisten välillä kuin samalla ihmisellä eri aikoina. Koronan suhteet on nähty että silloin kun muut sairaudet työllistävät puolustusjärjestelmää, uuden hyökkääjän torjuminen on hankalaa. Tämä kulkutauti koskee vanhempia ihmisiä ja pätee vanhoilla oleviin kroonisiin sairauksiin, joita sairastavat ovat alttiimpia saamaan koronavirusinfektion kuin terveet vastustuskykyisemmät ihmiset.

Ikäuhan vallitessa uhat kasvavat suhteettomiksi median paisutellessa asiaa ja kirjoittamalla joka päivä syntyvää kohudraamaa, jossa pienet sivuasiat nostetaan ison kuvan esteeksi. Olisi suotavaa ymmärtää klikkejä kerätessä, että ihminen on myös ennen muuta psykofyysinen olio. Häntä ei pitäisi huvikseen pelotella kuten nyt yli seitsenkymppisille tehdään.

Elinympäristömme ylihygienisointi ja antibioottien ylikäyttö on vähentänyt meidän jokaisen luonnollista puolustuskykyä merkittävästi. Nyt jatkamme tätä käsien pesulla itseasiassa edelleen.


Luonto on itse riittävän julma jokaisella eläimellä on luonnon kiertokulussa vihollisensa. Tuntematon virusvihollinen luonnossa on vaarallisin eliö myös ihmiselle. Se pääsee toistuvasti yllättämään omasta luonnon herruudestaan pullistuneen, ylimielisen ihmiskunnan. Ylivaltaisen ihmisen pahin vihollinen voi olla joko bakteeri, alkueläin, parasiitti tai pienen pieni virus, joka ei ole edes solu eikä kykene elämään ilman isäntää. Näemme nyt ettemme olekaan ylivertainen rotu muihin organismeihin verrattuna.

Rätinki on aika kova. Elämän kulun pysäyttäminen, vanhuuden turvan muuttuminen viruskantajakanssaihmisten peloksi; virusinfektion aiheuttaman taudin ja ihmisen psyyken, henkisen jaksamisen seuraukset eivät hetkessä poistu vaikka tauti nujertuisikin.


”Väestön ikääntyminen Euroopassa tuottaa uudenlaisia kuluttajia, joiden tarpeisiin yritysten on opittava vastaamaan” (prof. Mika Pantzar)


Länsimaissa elinikä on siis pidentynyt toisen maailmansodan jälkeen 25 vuodella. Suurin osa lisävuosista on laadukasta elämää, mutta eläkejärjestelmät tai työelämä ole ottaneet riittävästi eliniän pitenemistä huomioon.

1980-luvulla alkoi keskustelu ”tuottavasta” ikääntymisestä (productive ageing).

Huomattiin, että ikä ei enää näyttänytkään ennustavan ihmisten

suoriutumista vanhoilla päivillään. Vanhat ihmiset arvostelivat vanhentuneita käytäntöjä, joilla heidät leimattiin koko joukkona vain passiivisiksi sivustakatsojiksi. Tuottavan ikääntymisen ajatus on säilynyt uusliberaalien ekonomistien ja poliitikkojen asialistalla. Se on ilmennyt eläkeiän myöhennysuudistuksissa näkynyt esimerkiksi kun on pohdittu ikääntyneiden ihmisten työhön osallistumisen lisäämistä.

Nyt puhutaan myös ”aktiivisesta” ikääntymisestä, jolla on talouskatsannossa kaksi pääsisältöä. Yhtäältä pohditaan ikääntyneiden tai kolmasikäläisten taloudellista potentiaalia, toisaalta pyritään kohentamaan tai säilyttämään tämän kasvavan joukon toimintakykyä terveyden edistämisen näkökulmasta. Näkökulma on siis edelleen taloudellinen.

Hopeatalous, silver economy on aikamme suurin megatrendi koskee ikääntymistä yhteiskunnissamme. Megatrendi on useista ilmiöistä koostuva yleinen kehityssuunta, laaja muutoksen kaari. Niiden nähdään usein tapahtuvan globaalilla tasolla.

Kuten nimi sanoo hopeatalous ei ole ”markkinat” vaan siinä puhutaan poikkitieteellisesta käsityksestä hopea”talous”.


Vanhojen toivomaa kunnioitusta ei synny, jos vanhuus nähdään kuihtumisena ja luopumisena. Vanhanaikaisen käsitys on kaikkien yhteisen edun vuoksi syytä muuttaa. Vanhuuskin on yksi kasvun vaihe. Vanhuuteenkin kuuluu elämyksiä ja aktiivista elämää, katsokaa ympärillenne. Vanhuus pitää ymmärtää elämän täydellistymisenä eikä tyhjentymisenä.

Kolmas elämä muodostaa huomattavan osan elinkaarestamme. Silti yksikään maa ole ryhtynyt vielä kunnolla toteuttamaan ”kaikenikäisten yhteiskunnan" edellyttämää politiikkaa.

Tämän teoksen näkökulma ei ole vain talous vaan vanhojen ansaitsema hyvä elämä, jossa vapaaehtoiset antavat panoksiaan yhteisölle oman tahtonsa mukaan, lähtökohtana on myönteinen suhtautuminen ikääntymiseen. Vanhat ovat voimavara sillä ikärakenteen muutoksesta seuraa myös myönteisiä mahdollisuuksia.

Puhe elätettävistä ja huollettavista, taakasta, eläkekulupommeista antaa sukupolvien keskinäisistä suhteista väärän ja yksipuolisen kuvan. Vanhentunut kuva vanhuudesta korostaa sukupolvien välisiä nokkimisjärjestyksiä ja luo ristiriitoja ilman perustetta.


Kansantalouden kannalta on tietysti tärkeää kuinka paljon kolmannen elämän ihmisiä on; miten he käyttäytyvät markkinoilla ja millainen on heidän asemansa toisaalta tulonsiirtojen

saajina ja julkisten palvelujen käyttäjinä ja toisaalta veronmaksajina.

Ihmisen toimintakyky onkin tulevaisuudessa ikää määrittävämpi tekijä. Kolmannen elämään näkökulma voi rauhoittaa keskustelua väestön vanhenemisen aiheuttamista julkistaloudellisista rasituksista. Minäkin puhun vanhoista paljon voimavarana ja reservinä.

Oppi-isä tässä on sosiaaligerontologian prosessori emeritus Simo Koskinen, joka sanoo, että voimavarojen korostamisessa ei itse asiassa ole kysymys sen kummallisemmasta asiasta kuin vuorovaikutuksen ja vaihdon lisäämisestä. Keskeinen kysymys tällöin on se, miten yhteiskunta mahdollistaa tai luo lisää mahdollisuuksia vaihdolle ja vuorovaikutukselle, voimavarojen käytölle.

Voimavaranäkemyksen kannalta on tärkeää muistaa, että ikääntyneet

ovat muuta kuin yksi ryhmä. Kohortti. He ovat erilaisia, he myös tulkitsevat tilanteensa eri tavoin.

Jotta vanhuuden taloudellinen arvo ja jättihyöty euroissa ymmärretään, on syytä taas luetella luvut.

Olemme mukana työelämässä nykyisin aiempaa selvästi pidempään. Vuonna 1999 suomalaisista 55-64-vuotiaista kävi työssä 41 prosenttia. Nyt tuo luku on jo 65 prosenttia.

Ikääntyneissä on voimaa, tämä huonossa käytössä ole voimavara voi tuottaa merkittävää lisäarvoa kansantaloudelle. Kyseessä on valtava kuluttajaryhmä, jonka valinnat vaikuttavat suuresti yritysten menestymiseen. Seniorit tuovat yrityksille merkittäviä taloudellisen kasvun mahdollisuuksia ja työpaikkoja nuoremmille

Yli 90 prosenttia yli 65-vuotiaista asuu omassa kodissaan. Miljoona ihmistä Suomessa hoivaa toinen toistaan. Eläkkeelle siirtyy toimintakykyisiä, älykkäitä, terveitä ihmisiä, jotka ovat potentiaalista työvoimaa.

Kyse on valtavan suuren mittaluokan asiasta. Oman taloudellisen etumme vuoksi kaikilla meillä erityisesti myös liike-elämällä että hallinnolla on ratkaiseva rooli kielteisen ja väärän käsityksen oikaisemissa; että ikääntyvä väestö olisi ”rasite” yhteiskunnille.


Euroopan komission laskelmien mukaan Euroopan ”Hopeatalous”, Silver Economy on maailman kolmanneksi suurin talous heti Kiinan ja USA:n kansantalouksien jälkeen.

Silver Economy on EU:n termi, joka tarkoittaa uusia liike- toimintamahdollisuuksia, jotka liittyvät kasvavaan yli 50-vuotiaan, usein terveen, aktiivisen ja varakkaan väestönosan oikeuksiin, tarpeisiin ja vaatimuksiin.


  • Hopeatalouden osuus koko Euroopan taloudesta on noin 3700 miljardia euroa. Siitä syntyy monta voimavaraa; työikäisen väestön määrä vähenee Euroopassa 30 prosenttilla tulevan 50 vuoden aikana.

  • Se kasvaa edelleen ja sen odotetaan tuottavan Euroopan talouteen vuoteen 2025 mennessä jo yli 5700 miljardia euroa.

  • Harmaat Leijonat ovat Valtiovarainministeriön mukaan vuosittainen 25 miljardin euron taloudellinen ”kohderyhmä.”

  • Jo vuonna 2013 eläkeläiskotitalouksien nettovarallisuus oli palkansaajakotitalouksiin nähden yli puolet korkeampi. Nyt vuonna 2020 kolme vanhinta ikäryhmää, yli 60-vuotiaat ovat vaurain ikäryhmä kaikkiaan 600 miljardin arvolla. Sen he jättävät perinnöksi.

  • Me yli 63 vuotiaat maksamme Suomessa tuloveroa 6,3 miljardia euroa vuodessa.

  • Vanhustalouksien julkisen palvelun ja yksityisen kulutuksen arvo on siis kasvanut Suomessa jo lähes 25 miljardiin euroon, eikös se ole merkittävä kulutuspotti?


Kaupallisella vanhuudella” tarkoitetaan vanhuuskuvaan perustuvaa markkinointiin ja tuotteistamiseen ja vanhoja kansalaisia kuluttajina, joilla on tavaroiden ja palvelujen suhteen oma erityinen tahto. Kuluttajina monella on runsaastikin varallisuutta - siis ostovoimaa ja valtaa vaikuttaa markkinoihin.

Ikääntymiseen perustuvat tuote- ja palvelumarkkinat ovat tarjontansa osalta olleet melko huonosti hoidetut.

Ikääntyvien kulutus kasvaa vahvemmin kuin minkään muun ryhmän todisti Maailman terveysjärjestö WHO vuonna 2017. Vanhoilla päivillä käytetään rahaa myös kulutukseen enemmän kuin ennen, muutos on dramaattinen.

'Ikärakenteen muutoksesta kumpuava vanhusväestön kulutusvoiman kasvu on monille aloille mahdollisuus. Yhä aktiivisemmat ja vauraammat seniorit ovat merkittävä kuluttajajoukko, jonka vaikutusta kulutuskysyntään ei tule vähätellä. Tulevaisuudessa kuluttajan valta on entistäkin vahvemmin vanhusväestön käsissä.”

(Olli Kärkkäinen Nordea).


Ikääntyneiden osuus kaikkien kotitalouksien yhteenlasketuista tuloista lähti selvään kasvuun jo finanssikriisin kynnyksellä, tämä tulo-osuuden kasvu jatkui koko 2010-luvun taantuman ajan ja on nyt suurimmillaan.

Ikäpolitiikassa onnistuminen tarkoittaa vanhoille sukupolville että He; vanhat astuvat keskiöön itse, tulevat itse mukaan ja luovat itselleen ja tuleville ikääntymispolville tiekartan -tietysti yhdessä nuoremman päättäjäpolven kanssa.

Harmaat leijonat eivät voi siis olla vain toiminnan hiljainen kohde vaan ovat tietysti itse mukana ja asian omistajia uudessa uljaassa osuusyhteiskunnassa, jossa kaikkien osallisuus synnyttää kokonaisvaltaisen ikäpolitiikan ja edellytykset aktiivisille ja mahdollisimman terveille ihmiselämän viimeisille vuosille.


Vertailtaessa eri ikäryhmien kulutusta on havaittu, että ikäryhmistä kaikista voimakkaimmin kasvaa juuri ikääntyneiden kulutus.

Tilastokeskuksen mukaan (2018) yli 64-vuotiaiden kotitalouksien osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut 2010-luvulla kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Hopeakotitalouksien kulutusvoiman kasvu muuttaa Suomen kulutusrakennetta. Yli 64-vuotiaiden kotitaloudet käyttävät keskimääräistä suuremman osan kulutuksestaan asumiseen, elintarvikkeisiin ja terveyspalveluihin. Osittain varmasti tulotason kohentumisen myötä vanhustalouksien kulutusmenot mm. hotelli- ja ravintolapalveluihin ovat kasvaneet viime vuosina.

Ikääntyvien kulutus kasvaa vahvemmin myös maailmalla kuin minkään muun ryhmän /WHO 2017.

Harmaat leijonat haluavat elää aktiivista elämää entistä pidempään käyttäen esimerkiksi liikunta, -ravintola- ja elämyspalveluja.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yli 60-vuotiaiden kulutus nousi enemmän kuin minkään muun ryhmän. Muutos synnyttää uudenlaisia kuluttajia, joiden tarpeisiin yritysten tulee voida vastata. Esimerkiksi 40 prosenttia yli 50-65 ikäisistä naisista ajattelee kestävyyttä kaikissa kulutuspäätöksissään. Samanikäisistä miehistä vain 10 prosenttia.