• Admin

Media käsittelee ikääntyneitä massana. ELÄKEIKÄ PITÄÄ MYÖS OPPIA ELÄMÄÄN UUDELLA TAVALLA.

Päivitetty: 12. heinäk. 2021



Ikäpolvikeskustelussa ongelma on ettei kukaan työtätekevä, päättäjä, journalisti tai tutkija ole itse kokenut vanhuutta.

Yleisin median lähestymistapa vanhoihin aikuisiin on talousperusteinen ja käsittelee vanhusten huonoa hoivaa - useimmiten vasta hoivavaiheessa.

Kommentoija on harvoin vanha ihminen itse.

Vanhuus on mediassa "hoivaongelma" vaikka vain viisi prosenttia eläkeikäisistä tarvitsee pysyvää hoitoa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa vanha väki nähdään taakkana eläkepommistakin puhutaan. Keskimäärin 45 vuoden työuran tehneitä suuria ikäluokkia syytetään etuilijoiksi niiden taholta, jotka heidän rakentamansa hyvinvointiyhteiskunnan etuja nauttivat.

Taloudellinen hyötymarkkina-ajattelu on hallitsevassa asemassa. Edes julkisia toimintoja ei perustella sen mukaan, miten ne nyt toteuttavat ihmisoikeuksia, vaan sen mukaan, millaisia taloudellisia hyötyvaikutuksia niistä koituu tulevaisuudessa.


Vanhat näyttelevät siis nykyään paljon suurempaa osaa taloudessa kuin luulemmekaan, He ovat merkittävä veronmaksajaryhmä,Suomessa 6,8, miljardia euroa, ehkö jo merkittävin kuluttajaryhmä 25 miljardin euron potentiaalilla. Heidän palvelunsa synnyttää uusia innovaatioita. He ovat merkittävä pääoman omistajaryhmä ja potentiaalinen sijoittajataho.


Olemme juuri tämän ajan historiallisella muuntuneen elämänajan pioneereina: ""ikääntyneinä", "senioreina". "eläkeläisinä", "vanhoina" itsekin tutkimusmatkalla, jossa aiempi elämä ei anna kokemustietoa, kyvykkyyttä kylläkin.


Oma elämämme on ainutkertainen, siksi meitä pitää koko ajan yksilöidä eikä ryhmäyttää.


Paremmat elinolosuhteet > terveempi elämä > vuosikymmenillä pidentynyt elinikä eli muuttunut vanhuus vaikuttaa koko yhteiskuntaan perusteellisesti.

Siksi on myös syytä oppia elämään se - ja vanhemisen taito - uudella tavalla.

Suhtautumisemme ihmiselämän ikäkausiin kertoo asenteestamme koko elämää kohtaan. Jos pidämme jotakin ikäkautta toista arvokkaampana, ei ihmisen elämä ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan irrallisista palasista koostuva ajanjaksojen tilkkutäkki.

Jokainen meistä elää ainutkertaista; omaa, elämää ja pysyy sen ajan samana ihmisenä.


Väestön ikääntyminen kasvattaa vanhoja vastaan kohdistuvia ikäpolvikaunoja ja kustannussyyttelyä ja lisää jopa vihapuhetta. Koska hyviä puolia ei tunnisteta.


Mistähän tämä johtuu?

Uusi identiteetti on että, +65 vuotiaat ovat median valokeilassa vain ongelmien kautta, vaikka he ansaitsevat muutakin kuin ongelmaroolin.

Pidentynyt rlämä on ollut viimeisen sadan vuoden aikana yksi suurimpia kehityskulkuja. Vielä vuonna 1900 suomalaiset elivät keskimäärin vain 45–vuotiaiksi elinaika pidentynyt sadan vuoden aikana reilusti yli 30 vuodella.

Vuosisatojen aikana vanhoja ihmisiä ja vanhuutta, vanhuuden viisauttakin. on toki kunnioitettu, mutta samalla se on koettu epätoivottavana pelottavana elämänvaiheena. Suhtautuminen ikääntyneisiin on arvostava joillakin yhteiskunnan alueilla esimerkiksi tieteessä ja politiikassa, mutta syrjivä toisilla alueilla esimerkiksi työelämässä.

Vanhenemisella on nykyään kahdet kasvot, on valtavirta joka huomaa sen viisi prosenttia vanhuksista jotka elävät toisten hoidon varassa ja sitten uudempi käsitys aktiivisesti ja rikkasta kolmannesta iästä, pitkästä kolmannesta elämästä.

Kielteisessä mielessä vanhuus tuo mukanaan erilaisia menetyksiä ihmisen elämään kuten raihnaisuutta, sairauksia, ulkonäön muutoksia, toimintakyvyn laskua, yksinäisyyttä, arvostuksen laskua tai jopa suoraista ikäsortoa.

Myönteisinä vanhenemiseen liittyvinä seikkoina mainitaan usein kokemuksen, opittujen taitojen ja viisauden lisääntyminen ja nähdä vanhat päivät erilaisten vapauksien kautena.

On kunkin valinta korotaako vanhenemisen kielteisiä tai myönteisiä puolia. Etsiikö menetyksiä ja heikkouksia vai uusia mahdollisuuksia tai vahvuuksia ja voimavaroja.


Muutos on tapahtunut tosiasia siksi pitäisi irrottautua perinteisestä luonnontieteellisestä vanhenemisnäkemyksestä: vaivaisuusryhmittelystä eli surkeusnäkemyksestä ja tuottaa myönteisempiä vanhenemiskäsityksiä.

Kolmas elämä on uusi osa koko elämän kuvaa eikä oikein sovi yhteen perinteisen vanhuuskuvan kanssa, siksi monet kieltäytyvät hyväkuntoisuuttaan olemasta "vanhaksi" kutsuttavia ihmisiä.


Kolmannen elämän vaiheen saavuttaneet ovat ensimmäisinä täyttämässä ihmisen ikuisen unelman elää pitkään ja vauraasti. Se on aikamme suuri, historiallinen muutos joka päinvastoin muuttaa yhtieskuntia ihan muista kuin hoivaongelmasta lähtien.


Ajatellaanpa vaikka työlämää jossa vaivaa osaavista työvoimapula, Taitonsa säilyttäneet ammattilaiset voivat olla merkittävä, kokenut työvoimavara - mikä on jo työ- ja sosiaalimnisteriössä, elekeläisjrjestöissä ja yrittäjien piirissä havaittu. Yleisradio kertoi 4. heinäkuuta 2021. että maan hallitus pohtii parhaillaan kuumeisesti erilaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Työministeriössä pohditaan muun muassa uutta veroetua eläkkeeltä töihin palaaville työvoiman saatavuuden turvaamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi.

TM;n alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsen mukaan kyseessä olisi erityinen veroetu vanhuuseläkeiän ylittäneille työntekijöille.

Malli toimii hyvin Ruotsissa jossa eläkkeeltää töihin virta kuohuu 70 prosentin kasvuvauhdilla.


Ikääntymisen suhteen kannattaisi muuttaa ajatuskulkua: liian kauan on keskitytty riskeihin, kun pitäisi ajatella myös mahdollisuuksia, sekä yksilöille että yhteiskuntaelämälle...




Neuvoja nuoremmille


Älkää leimatko meitä, sillä saatte muuten itse saman leiman kaikilla stereotypioilla. Eläkeläinen on vielä elossa, vaikka deadlinellä.


Vanhusväestö lisääntyy niin määrällisesti kuin suhteessa nuorempiin ikäryhmiin kaikkialla maailmassa. Suomen väestön ikärakenteen muutoksessa on kyse 65 vuotta, vaan ei vielä 85 vuotta täyttäneiden hyvinvoivien eläkeläisten määrän rajusta kasvusta entistä terveempinä, vauraampina

ja aktiivisempina.


Siksi on syytä pohtia millainen elämänvaihe tämä eläkkeelle siirtymisen jälkeinen, mutta varsinaista vanhuutta

edeltävä kolmas elämää on ja mitä siitä pitäisi ajatella nuorempien ikäryhmien elämäkäsityksen tulevaisuusvaikutusten näkökulmasta.

Kun he elävät terveempinä vuosikymmeniä työelämän jälkeen useimmat varsin vauraina,

Mitä tämä tarkoittaa kestävän kehityksen, yhteiskunnan hyöty- ja kestävyyskyvyn kannalta.. Voivottelu alkkaa jo riittää, nyt pitäisi tarttua mahdollisuuksiin,


OTE KOLMAS ELÄMÄ KIRJASTA:

Kolmas elämä on uusi elämä, parikymmentä vuotta pidemmäksi elinaikanamme pidentynyt mukava valinnan vapauden ja omatoimisuuden mahdollisuus.

Se koskee yhä suurempaa osaa vanhempaa väestöä.


- Kyllä, tiedän tämä ei kohtaa alkuunkaan kaikkia, vanhuusköyhyys ja yksinäisyys on vakava ongelma.

En sulje siltä silmiäni. Liian moni on liian tiukoilla elämänsä kultaisilla vuosilla.


Yritän vain herättää meidät myös huomaamaan, että silti asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin.

On oikein vaatia, että juuri siksi hyväosaisuutta pitää myös jakaa eikä kätkeä ja paeta Portugaliin.



Lapsena ja nuorena me opettelemme elämäntaitoja kasvuvaiheessamme luonnollisena osana elämäämme.

Miksi me sitten vanhentuessamme Joudumme ja Jäämme uuteen elämänvaiheeseen kolmanteen elämään.

Englannin kielessä iässä kehittymisen prosessia kuvataan ilmaisulla ”growing old” kasvaa vanhaksi. Meillä kyllä kasvetaan aikuisiksi mutta - joudutaan eläkkeelle tai jäädään vanhoiksi.


Hei!, kyse on historian suurimmasta sosiaalisesta muutoksesta, jossa me hyväkkäät pohjoismaalaiset, tuloeroetuilijat olemme - tai siis olimme - ennen koronaa. Olemme maailmanhistoriassa vanhojen päivien ensimmäisiä, ilmastomahdollisesti myös viimeisiä lottovoittajia, joille on koittanut vanhana vapauden aika niin kuin ei koskaan ennen ole ollut.


Hei! Olimme historian uutuustuote nuorisona.


Hei!, Olemme histori