Tietoa itsellesi: VANHENEMISEN TAITO 100+ uutta asiaa. LISÄLISÄEXTRA 1-12


Tällä palstalla opitaan vanhenemisen taitoja.
Ole hyvä.
Kolmas elämä on kirja jota täydentää 100+ lisälukemisto kahdessa muodossa.
Tämän sivuston Facebook-ryhmän tiedostot kootaan myös tähän . ja lisäksi on vielä toinen erilainen 100+ vanhenemisen taito lyhytjuttukokoelma täällä.

Tervetuloa monimuotomediaan - vanhenemisen taitojen kirjastoon

100+sivusto käsittää myös näitä kiinnostavia 100+ EXTRA lisätarinoita ja katsauksen vanhoista päivistä ja eläkeajan uudesta, pidemmästä elämästäsi.





VIHJE ALLE 65-VUOTIAILLE:

Meistä jokainen vanhenee joka hetki, koko ajan. Tätä tutkimusretkeä, kolmannen elämän tarinaa, kannattaa nuorempienkin seurata, koska eläkeikä on Teilläkin edessä.


Suurin osa suomalaisista ei nimittäin valmistaudu millään tavoin eläkevuosiinsa vaikka tähän eläkkeelle ”joutumiseen” tai ”jäämiseen” liittyy yhä pitkäkestoisempi elinkaaren jakso. NYT VAI SITKU?

Kolmas elämä on se ”korkea aika” tai ”sitten kun” eli sitku-tekemisen paikka. Meidän pitää aloittaa viimeinen kierros itse, ettemme vain ”jää” eloon tai ”joudu” sivuun, vaan alamme elää omaa elämäämme, ihan itse - mutta muiden kanssa. Tämä kolmas elämähän on valtava muutos, edessä oleva seikkailu ja tutkimusmatka, jossa jokainen lähtee omalle matkalleen viimeisillä - mutta vielä hyvillä voimillaan. Seuraa 100+ sivuja täällä, Facebookissa, Youtubessa, Alfatv;ssä, Instagramissa, Facebookissa- hommaa ja lue tietysti myös koko kirja. Sataplussa juttuja löydät läjäpäin myös täältä: https://www.itsenaisyys.com/voi-hyvin Olemme vanhoja ja siksi viisaita. Nuoriksi me emme tule - mutta te tulette vanhoiksi…

Kolmas elämä kertoo uudesta pidentyneestä ja paremmasta vanhuudesta; eläkeläisistä pitkän elinajan oloissa koronakuoleman uhan alla. Tämä on monimuotoinen ja monessa kanavassa jaettava kirjasto, media ja promootio.

+65 VUOTIAIDEN ELÄMÄN AIKANA EI MUUTTUNUT VAIN KOKO MAAILMA VAAN MYÖS VANHAT PÄIVÄT.

Tarinamme kertoo jokaiselle eläkeläiselle, miten eläkeikä muuttaa tänä päivänä noin 1,6 miljoonan suomalaisen elämää. Eläkeikää lähestyville Kolmas elämä kirja ja lisälukemisto 100+ on kurkistus maailmaan, jota he eivät täysin tunne, ehkä vähän pelkäävätkin. ”Käsityksemme vanhuudesta on vanhentunut. Kolmas elämä on minun sukupolvelleni, suurille ikäluokille syntynyt uusi elämä joka ei vastaa vanhaa vanhenemisen kuvaa." Ihmiskunnan ikiaikainen Unelma pitkästä iästä on toteutunut paremman ravinnon, lääkkeiden ja elinolosuhteiden vuoksi.

Eläkevuosia eletään pari vuosikymmentä aiempaa pidempään. Samalla maailman väestö on kasvanut kahdesta kahdeksaan miljardiin. Koskaan vanhat eivät ole voineet näin hyvin. Erityisesti kehittyneissä maissa. Vaikka eläkeläisköyhyys ja siihen usein liittyvä yksinäisyys on sietämätön vitsaus on köyhyys vaikkakin ikäryhmässä 65-74 pienintä verrattuina muihin ikäryhmiin.

Suurin eläkeläisköyhyys iskee vasta +74 iässä. Se kasaantuu yksin asuviin, joiden köyhyysriski on liki kymmenkertainen perheellisiin verrattuna.

Ikääntyneiden naisten pienituloisuusaste oli 24 prosenttia ja miesten 11 prosenttia vuonna 2016. Korona on korostanut tilannetta.


KEITÄ VANHAT OVAT MAAILMAN MITASSA?

"Vanhuuden" iän määrittely ja eläkeikä vaihtelevat eri maissa ja kulttuureissa. Esimerkiksi Venäjällä naiset saavuttavat eläkeiän 55- ja miehet 60-vuotiaina. Kehitysmaissa usein työskennellään niin kauan kuin voimavaroja riittää, työtä vaan vaihdetaan vanhuksen toimintakykyä vastaavaksi. Kuten Suomessa syytinkiaikaan... Vanhoja ikäkäsityksiä pitäisi kyseenalaistaa, koska länsimaissa väestö elää entistä pitempään ja terveempänä. Tulisi ymmärtää, ettei ihmistä ohjaa pelkkä kronologinen ikä, vaan myös elämän tapahtumat. TILASTOTIETOA

Eläkkeensaajia oli 1,6 miljoonaa vuonna 2019. Vuoden 2019 lopussa eläkettä maksettiin Suomessa 1 612 000 henkilölle.

Heistä naisia oli 886 000 (55 %) ja miehiä 726 000 (45 %). Kaikista eläkkeensaajista 1 556 000 asui Suomessa. Suomen väestöstä 28 prosenttia sai siten jotain eläkettä, joko omaa eläkettä tai perhe-eläkettä tai molempia. Ulkomailla asuvia eläkkeensaajia oli 57 000.

Kaikista omaa eläkettä saaneista neljä viidesosaa (1 219 000) oli täyttänyt 65 vuotta ja yksi viidesosa oli alle 65-vuotiaita (302 000). Eniten eläkkeensaajia oli 65–69- ja 70–74-vuotiaiden ikäryhmissä, molemmissa noin 350 000.

Yli 65-vuotiaiden eläkkeensaajien ikäryhmissä naisten osuus oli miehiä suurempi ja kasvoi vanhempiin ikäryhmiin mentäessä.

65–79-vuotiaista eläkeläisistä naisia oli runsas puolet. 80–89-vuotiaiden ikäryhmässä naisten osuus oli jo yli kolme viidesosaa (62 %) ja sitä vanhemmista eläkeläisistä naisia oli kolme neljäsosaa (74 %).


MIKSI SINUA SAA KUTSUA?

Miksi me haluamme tulla kutsutuksI eläkeiässä? Me "vanhat" itse puhumme kiertoilmauksin iästä kuin seksitabuista, ikääntynyt, harmaa leijona tai pantteri, suosikkina seniori - joka sisältää kokemuksen ja arvostuksen eikä vain ikää. Minä olen aina halunnut elää menossa olevaa ikää koska valinnanvapautta ei itse asiassa ole. Kun nyt tässä puhun itsestäni ja ikätovereistani ”vanhoina” teen sen ylpeänä. On hienoa olla "vanha mies." Myöhemmin varmaan myös"vanhus". Elämme pidempään kuin koskaan, se on siis muutakin kuin nimittelykysymys. Muutos elämässämme eläkeiässä on tapahtunut tosiasia siksi pitäisi irrottautua perinteisestä luonnontieteellisestä vanhenemisnäkemyksestä: vaivaisuusryhmittelystä eli surkeusnäkemyksestä ja tuottaa myönteisempiä vanhenemiskäsityksiä. Tämä Kolmas elämä jota elämme on uusi osa koko elämän kuvaa eikä oikein sovi yhteen perinteisen vanhuuskuvan kanssa, siksi monet kieltäytyvät hyväkuntoisuuttaan olemasta vanhaksi kutsuttavia ihmisiä. Kolmannen elämän vaiheen saavuttaneet ovatkin ensimmäisinä täyttämässä ihmisen ikuisen unelman elää pitkään ja vauraasti. Kielenkäytön ongelmat eläkeiästä tai vanhuudesta puhuttaessa kertovat myös, että suhtautumisemme ikääntymiseen on usein pelonsekainen ja kielteinen. Vanhus-sanaa ei saa käyttää juuri kenestäkään. "Ikääntymistä" siedetään paremmin kuin "vanhenemista", osin koska vanha haluaa olla yhä nuori. Nykyvanhojen on vaikea entisinä nuorina hyväksyä korkeampaa ikäänsä. Kukaan ei halua kuulua stereotyyppiseen ”vanhojen” ihmisten ryhmään. Hesari tarjosi syksyllä tilalle pidennettyä keski-ikää. Tottahan se onkin, elämme 20-30 pidempään kuin vanhempamme. Muut luovat kuvaa meistä myös toisen iän lähtökohdista.

Yleisin median lähestymistapa meihin vanhoihin aikuisiin on talousperusteinen ja juttu meistä mediassa käsittelee useimmiten huonoa hoivaa. Kommentoija on harvoin "vanha" ihminen itse. Vanhuus on julkisuudessa useimmiten hoivaongelma vaikka vain viisi prosenttia eläkeikäisistä tarvitsee pysyvää hoitoa. Ei siis ihme jos me seitsenkymppiset haemme kiertoilmauksia. ”Kukaan työelämässä ei ole vielä kokenut vanhuutta. Nuorelle toimittajalle vanhuus käsitteenä on aina ulkopuolista,”sanoo Gerontologian tutkimusekuksen johtaja Kirsi Lumme-Sandt.


Minä kuulun vauraimpaan kuluttajaryhmään 72-vuotiaana.

Kaikkein vanhimmistakin vanhenevat rohkeimmin ne, jotka kykenevät olemaan sinut myös tulevaisuuden kanssa. Puhumme siis vanhoista kuluttajina. Me olemme voimakas kuluttajaryhmä elvytämme kansantaloutta 25 miljardilla eurolla joka vuosi. Miten digitalisaatio vaikuttaa hopeataloudessa ja erityisesti nyt korona.aikana? Miten hopeataloutta voidaan edistää löytää innnovatiivisia toimijoita, jotka kykenevät ymmärtämään sisältä kohderyhmän + 65 tarpeet niiden kaikessa moninaisuudessaan? Vanhat kuluttavat nuoria enemmän. Tulevaisuudessa kuluttajan valta on entistäkin vahvemmin vanhan väestön käsissä, eläkeläisten kulutusvoiman kasvu on monille aloille suuri käyttämätön mahdollisuus. Tarvittaisiinko siihen asiantuntijaapua: kohderyhmä itse mukaan koska nuoremmilla ei ole kokemustietoa? Väestön ikääntyminen vaikuttaa ikääntyvien ihmisten kasvavien tarpeiden ja entistä selvästi paremman ostovoiman kautta merkittävästi koko kansantalouden kulutuksen tasoon. Eläkeläisille suunnatut markkinat ovat paljastaneet ennakkoasenteiden ja markkinoiden huonon muutoksen tajun tarjontansa osalta.Hioeaarkkinat ovat olleet melko huonosti hoidetut. Huonoina aikoina, kuten nyt, on hyvä tietää, että eläkeikäisiä talouden vaihtelut eivät hetkauta niin paljon kuin työelämäläisiä. Koska eläketulot eivät ole samalla tavalla riippuvaisia talouden nousu- ja laskukausista kuin palkkatulot, ikääntyneiden kulutusmenot voivat jopa tasoittaa suhdannevaihteluita.

  • Varsinainen vanhuus alkoi vielä muutama vuosikymmen sitten 63-68-vuotiaana, mutta nyt se alkaa keskimäärin 80-vuotiaana.

Vuonna 1985 kulutus oli korkeimmillaan 40–44-vuotiailla.

  • Tänään kaksi suurinta kulutusikäryhmää ovat 59-64-vuotiaat ja 69-74-vuotiaat.



DIGITALISAATIO JA VANHA KULUTTAJA

Sosiaalisen median palveluiden käyttö kasvoi selvästi koronapandemian aikana. Vuonna 2020 some-palveluita käytti 69 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista. Yli 64-vuotiaat ikäryhmässä somen käyttö lisääntyi 14 prosenttiyksikköä he ryhtyivät kasvavassa määrin myös lukemaan verkkouutisia ja seuraamaan nettitelevisiota. 64-74 vuotiasta 42 prosenttia oli Facebookissa, sama määrä käytti netin videopalveluita kutern youtube Suomessa 64-75-vuotiaista käytti 2016 jo 74 prosenttia internettiä määrä on edelleen kasvanut; vuonna 2020 88 prosenttiin. Muutos on raju sillä 75-89 vuotiasta nettiä käytti vuonna 2016 vain 21 prosenttia, mutta 2020 jo 51 prosenttia. Korona pandemia on antanut äkillisen, suorastaan rajun sysäyksen jokapäiväisen elämämme digitalisaatiolle. Se on lisännyt digitaalisen tekniikan käyttöä ja ennen muuta sitä hyödyntävien toimintamallien hyödytämistä eri aloilla: työnteko, hoitotavat, pankkiala ja ostokset, vapaa-aika ja harrastukset, sosiaalinen vuorovaikutus, kohtaaminen, opetus ja ruuan jakelu, jakamis-, kierto- ja lähitalous… Digitaalinen osallisuus on edelleen kysymys ihmisen oikeuksista. Vaikka yhä useampi ikääntynyt on läsnä verkossa, monet eivät silti pääse verkkopalveluihin täyttääkseen perustarpeitaan tai pysyäkseen sosiaalisesti osallisina PARI KYSYMYSTÄ Teknologialta ja digitalisaatiolta odotetaan paljon, mutta todellisuus ikäihmisten parissa on toinen.

  1. Suunnitellaanko palvelut/tuotteet 65-vuotiaan vai 85-vuotiaan (hyvin toimeentulevan) ikäihmisen lähtökohdista?

2. Kolmekymppinen suunnittelee kahdeksankymppiselle – miten nämä maailmat saadaan kohtaamaan) ?



Miksi ei ole vanhuuden liikettä? Vihollinenko puuttuu?

Vanheta on pakko, mutta pitääkö sitä hävetä?

On hälyä miten väestön ikääntyminen hoidetaan.

Ikääntyminen ei ole ongelma, sairaus eikä häpeän aihe


"Ikääntymisen suhteen pitää muuttaa puhetapaa: liian kauan on keskitetty riskeihin, kun pitäisi ajatella myös mahdollisuuksia, sekä yksilöille että yhteiskunnalle", OECD:n Stefano Scarpetta Silver Economy Forumissa Helsingissä 2018.

Ikäsyrjintä eli ageismi on ikään perustuvaa syrjintää.

  • Lakia ikäsyrjinnästä ei tunneta hyvin. Ikäsyrjintää vastaan on myös Euroopan unionin direktiivi. Direktiivissä ei ole määritelty tiettyä ikää, kuten Yhdysvaltain syrjinnän vastaisessa laissa, vaan sen lähtökohtana on, ettei ikäsyrjinnälle voi asettaa ikärajaa.

  • Ikäsyrjinnässä voi syrjiä mitä tahansa ikäryhmää, yleensä syrjitään ihmisiä liian nuoren tai vanhan iän vuoksi. Yleisintä on ryhmittely ja koko ryhmän määrittely stereotypioiden tai ennakkoluulojen tai yhden tai pienen ryhmän tekemisten kautta.


KULTTUURIN SIIRTÄJIEN IKÄRYHMÄ & KOLMAS ELÄMÄ

Maailman väestön enemmistö on vuonna 2070 yli 65-vuotiaita. Suomen kansasta meitä on jo 23 prosenttia. Me emme halua olla menemään heitettyjä vanhoja tavaroita. Elämme nykyään tätä kolmatta elämän vaihetta valtavin resurssein. Me olemme toimintahaluisia ja toimintakykyisiä - viisaita. Me olemme kansakunnan tosipaikoissa piilevä uusi vanha, vapaaehtoinen resurssi. Tarvitaan vain "vanhuuden" kunnianpalautus ja mobilisaatio. Vanha on viisas. Se on voimavara, joka kannattaa mobilisoida. Vapaaehtoisesti.


Luonnovalinta on jo toiminut entiseen tapaan riskiryhmässä EI TARPEEN TEHDÄ ROKOTUSTEN ALUEPAINOTUKSIA

Kun vauhtiin päästiin alkoi vauhdikas rokottaminen. Me vanhat +70 riskit olemme iloisia, että vuosi karanteenivelvoitteen ensisijan jälkeen olemme nyt myös ensimmäisiä rokotettavia.


SATIIRINEN HUOMIO Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin aluella rokotteiden jakelusta rokotuspaikoille huolehtii HUS itse. Sairaanhoitopiirin johtaja on voimakkaasti vaatinut rokotusten keskittämistä sinne missä hätä on suurin. Kertakaikkiaan ihanaa on, että tämä valittu alue-valinta on meidän riskiryhmäläisten keskuudessa jo sattunut tapahtumaan. Keräsin tiedot THL: n sivulta; https://www.thl.fi/…/roko…/koronarokotusten_edistyminen.html




Kuulkaas kuusikymppiset:
VANHENEMISEN TAIDOT PITÄISI OPETELLA HYVISSÄ AJOIN.

On hyväksyttävä, että uusi vanhuuskäsite, tämä kolmas elämä, vaikuttaa koko yhteiskuntaan perusteellisesti, se on syytä oppia elämään.

Taito vanheta on ymmärrettävä uudella tavalla.

  • 8O prosenttia ikääntyvistä suomalaisista ei valmistaudu eläkevuosien vuosikymmenten aikaan millään tavoin etukäteen.

  • Kuitenkin silloin kohdataan uusi elämänvaihe, joka kestää pidempään kuin koskaan ennen.

  • Olemme saaneet ensimmäisenä sukupolvena valinnan vapauden ja pidentyneen omatoimisuuden mahdollisuuden, joka koskee yhä suurempaa osaa vanhempaa väestöä. Teille käy vielä paremmin…

  • Muutos koskee kaikkea vanhenemiseen liittyvää, rakkaudesta arvostukseen, eläkepommista ikärasismiin ja valtavaan taloudelliseen mahdollisuuteen, minkä tuhansien miljardien eurojen hopeatalous synnyttää.

  • Pitkäikäisyys uudistaa ja muovaa vanhuuden tutkijoiden elämänkulun teorioita, mutta myös tavallisten ihmisten käsityksiä, jopa mielikuvia siitä miten elämää tulisi ja kannattaa elää.

MUUTOSTEKIJÖITÄ JOTKA KOHTAAT PIAN

  • Unelma pitkästä iästä on toteutunut paremman ravinnon, lääkkeiden ja elinolosuhteiden vuoksi.

  • Eläkevuosia eletään pari vuosikymmentä aiempaa pidempään.

  • Samalla maailman väestö on kasvanut kahdesta kahdeksaan miljardiin.

  • Koskaan vanhat eivät ole voineet näin hyvin. Erityisesti kehittyneissä maissa.

  • Vaikka eläkeläisköyhyys ja siihen usein liittyvä yksinäiyys on sietämätön vitsaus on köyhyys ikäryhmässä 65-74 pienintä verrattuina muihin ikäryhmiin.

Eläkeikää lähestyville nämä sivut, muu monikanava ja kirja on kurkistus maailmaan, jota te ette tietysti täysin tunne, ehkä vähän pelkäättetkin.

Pelko pois, tieto auttaa. ;-)




.

SUURET IKÄLUOKAT SYNTYIVÄT KÖYHYYTEEN MUTTA SOTASUKUPOLVI LOI HEILLE VAURAUDEN POHJAN

Suurten ikäluokkien elämän kulku oli etenemistä asuintilallisesta ja kulttuurisesta ahtaudesta ennenkokemattomaan sosiaaliseen nousuun, jonka mahdollisti pitkä työura ja naisten asemassa miesvaltaa koskeva kumous lähes kaikilla elämän alueilla.


Lapsena me olemme saaneet perinteisen autoritaarisen kasvatuksen ja olemme eläneet suurilapsisissa perheissä, joista yli puolet sai elantonsa maataloudesta. Meidän vanhemmistamme noin 90 prosenttia oli itse käynyt korkeintaan kansakoulun, ylioppilaita oli isistä vain viisi- ja äideistä kolme prosenttia.


Kansa- ja kansalaiskoulu jäi myös pääasialliseksi suurten ikäluokkien koulutukseksi. Säännöllinen työnteko aloitettiin 17–18-vuotiaina, kolmasosa jo 16-vuotiaana. Töihin pääsi helposti. Neuvoloissa ja kansakouluissa jouduttiin järjestämään aamu- ja iltavuoroja.


Me olemme myös ”suuren muuton” sukupolvi, joka irroitettiin juuristaan asuinpaikan vaihtoihin. Yli kolme neljännestä meistä on syntynyt maaseudulla, mutta suurin osa on sittemmin muuttanut muualle.

Elinaikanamme Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teolliseksi yhteiskunnaksi- siirtyi sitten palvelujen pariin ja nyt tietoyhteiskunnaksi josa koneälyn ja robotiikan käyttö valtaa alaa.

Kun maatalouden merkitys työllistäjänä pieneni ja suuret ikäluokat joutuivat muuttamaan elinpaikkaa, asumaan lähiöihin ja tehtaisiin töihin.


Työn perässä maasta muutettiin kymmenintuhansin myös Ruotsiin.


NYT; ONNEKKAAT SUOMALAISET VANHAT ja 15 PROSENTTIA KÖYHYYSRAJALLA


Puhumme tässä Kolmas elämä tieto-tarinakirjastossa eläkkeellä olevista joskus ryhmänä vaikka olemme kaikki yksilöitä erilaisuudessa.

Yleisesti ottaen pitää muistaa, että myös eläkkeellä olo on maailmanmittarilla Suomessa lottovoiito, vaikka 16 prosenttia eläkeläistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Pitää muistaa myös, että huolimatta siitä, että eläkkeet ovat viime vuosikymmeninä jatkuvasti kasvaneet on eläkeläisten köyhyys edelleen todellisuutta Suomessa.


THL:n selvitys vuonna 2016 osoitti, että eläkeläisistä ja yli 65-vuotiaista 2-3 prosenttia joutuu tulemaan toimeen minimibudjetin alittavilla tuloilla kun taas suhteellisen köyhyysmittarin mukaan 14–15 prosenttia heistä elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella.

Kaiken positiivisen Kolmannen elämä puheen keskellä on muistettava että tietysti kaikki ikääntyneet eivät ole ”tuottavia”, vahvoja, eivät vanhene onnistuneesti, eivät ole saavuttaneet hyvää vanhuutta, eivät nauti kolmannen elämän vapauksista, eivät vanhene rohkeasti ja aktiivisesti.


Älä siis syyllistä heitä siitä, että heidän voimavaransa ovat jo kuluneet vähiin.

Kaikilla pitää olla täysi ihmisarvo ”tuottamattomuudesta” huolimatta.



ME seitsenkymppiset OLEMME PYSYNEET KIINNI NUORENA OPITUSSA

Me sodan ajan ja sen jälkeisen Suomen lapset olemme asenteeltamme forever young, ikuisesti nuoria vanhuksia.

Silti, vaikka me olemme kotosin ankeista oloista, useimmat.


Suurten ikäluokkien syntyvyys oli suurinta evakkokarjalaisten ja asutustilallisten parissa. Suuret ikäluokat ovat siis hengissä selvinneiden sotilaiden lapsia. Elämänusko ja hukattu nuoruus, pitkä juoksuaika, innoitti rankasta sodasta palanneita sotilaita perheen perustamiseen.

Valtio antoi palkkioksi ja vallankumouksen pelossa rintamamiehiile ja 400 0000 Karjalan evakolle - pakolaiselle - maata, rakensi arava-asuntoja ja maksoi lapsilisiä, samalla elinolot alkoivat hiljalleen kohota. Taloudellisesti asutustoiminta oli mittava investointi.



Suomi menetti 12 prosenttia maa-alastaan Neuvostoliitolle sodan seurauksena.

Suomen Kuvalehdessä (7/1950)kirjoitettiin vielä kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen karjalaisten asutustoiminnasta otsikolla ”Puolet tehty”:

”Oltakoonpa sodan jälkeisestä asutustoiminnasta mitä mieltä tahansa, ei kukaan voine kieltää, että karjalainen asutus on ollut ja on kansallinen välttämättömyys. Sen suorittamisesta ei saa tinkiä. Siihen on varat saatava vaikka kiven silmästä. On syytä huomauttaa, että karjalaiset rakentavat suureksi osaksi omilla varoillaan, sillä korvauksia on pidätetty kokonaista 35 miljardin markan arvoista. Ei ole varaa tänäkään vuonna hidastaa ja vaikeuttaa karjalaisten asutusta, vaan on painettava täyttä vauhtia eteenpäin. Sodan raskaina päivinä annetut kauniit lupaukset yhteisen taakan tasaamisesta on ainakin tässä lunastettava. Karjalaiset itse hoitavat oman osuutensa.”


Suurten ikäluokkien elämä ja ikääntyminen liittyy yhteiskunnan ennätyksellisen nopean elintason kasvun, palvelujen ja sosiaaliturvan lisääntymisen, mahdollisuuksien avartumisen, tasa-arvoistumisen ja kaikkinaisen avarakatseisuuden ja oppimahdollisuuksien ja naisten aseman demokratisoitumisen kanssa.

Koulutusvalinnat ovat myös erottaneet suuria ikäluokkia.


Maalla ja pienissä kaupungeissa suuria ikäluokkia olivat nuoret työläiset ja maatalouden ammattiryhmät. Etelään muuttaneet etenivät puolestaan virkamiehinä ja elinkeinoelämässä. Työteliäs ihminen pystyi kuitenkin etenemään myös ilman koulutusta. (Hoikkala 1999; 419.)

Jo lapsesta asti suuret ikäluokat tottuivat työn tekemiseen. Työhön opittiin jo varhain, ja vanhemmat välittivät lapsilleen vahvasti työn tekemisen arvostuksen.Suuret ikäluokat arvostivat työtä joka toi tekijälleen myös kunniaa. Kyse ei ollut siis herrojen asemasta, vaan aivan normaalista työstä.


Elämämme on ollut muutosta murroksen perään, erityisesti tekniikan kehitys on ollut nopeaa. Jo 1960-luvun arvomurros oli raju, mikä synnytti sukupolvikonfliktin suurten ikäluokkien ja aikaisemman sukupolven välillä. Yhteiskunnan koneellistuminen on muuttanut työtä kuin vapaa-aikaakin. Suuret ikäluokat ovat kokeneet ja myös itsekin saaneet aikaan yhteiskunnan ennennäkemättömän vaurastumisen. Suuret ikäluokat ovat kasvaessaan hyvinvointiyhteiskunnan pioneereina avanneet tietä kaikkien paremmalle elämälle.


Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 874 314 vähintään 70 vuotta täyttänyttä henkilöä. Heistä 370 405 oli miehiä ja 503 909 naisia. 70 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut kolmessa vuodessa 100 000 henkilöllä.

Maastamuutto on pienentänyt eniten suuria ikäluokkia. Se verotti joukkoa 1960- ja 1970-luvuilla yhteensä lähes 50 000 henkilöllä. Suuri osa lähti siirtolaisina Ruotsiin. Vanhuus vie vähitellen ruumiillisia voimavaroja, mutta ei hengenvoimia, vaikka tästä joukosta keskimäärin oikeisiin töihin mentiin jo 17-vuotiaana.

Eläke alkoi karttua kuitenkin vasta 23-vuotiaana nykyistä myöhemmin. Sekin on syytä tietää.

KYSYMYS: KUINKA PITKÄN TYÖURAN SINÄ TEIT?
Näyttökuva 2021-2-11 kello 11.04.13.png
KOLMAS  ELÄMÄ kirjan kansi
   Keskustele, kommentoi, debatoi, ota osaa!                             

Pidätkö teoksesta ja ajankohtaismediasta. Osta kirja tai tue meitä. Kiitos.

Suomen

Tietokirjalijat ry

on tukenut teosta.